Kun arki muuttuu liian kiireiseksi leipomiselle

Kun aikoinaan innostuin terveellisemmästä syömisestä ja ravitsemuksesta, innostuin siinä sivussa myös leipomisesta. Tällaiselle luovuudesta syttyvälle tyypille terveellisten leipomusten keksiminen oli kuin terapiaa: Miten muokkaisin tätä reseptiä, että saisin lopputuloksesta terveellisemmän maun kärsimättä?

Keksin mitä villeimpiä herkkuja terveellisistä raaka-aineista. Useimmista luomuksista ei olisi ikinä uskonut niiden sisältävän kukkakaalia, papuja tai kesäkurpitsaa, niin makeilta ja herkullisilta ne maistuivat. Luovuuden puutteesta en siis ainakaan kärsinyt.

Kunnes elämässäni tuli hektisempi jakso. Tein entistä enemmän töitä opiskelujen ohella ja työni oli liikkuvaa. Ryhdyin yrittäjäksi ja pyöritin sataa rautaa samaan aikaan. Mitä enemmän kuormituin, sitä vähemmän jäi aikaa ja energiaa muuhun. Luovuus väheni pala palalta ja pelti pellilliseltä.

Leipominen ei tietenkään ole mikään elämästä selviytymisen edellytys. Kyse on enemmänkin siitä, etten enää kiirekuplassa elänyt omien arvojeni mukaisesti. Vaikka rakastin työtäni, en päässyt palautumaan siitä minkään muun tekemisen merkeissä, koska olin aina fyysisesti tai henkisesti töissä. Minulle ja hyvinvoinnilleni on tärkeää luoda ja tehdä asioita, joista oikeasti pidän. Epäilisin mielekkään tekemisen olevan tärkeää oikeastaan kenen tahansa hyvinvoinnille.

 

Arjestaan ei koskaan kannata tehdä niin kiireistä, ettei itsensä toteuttamiselle ja ajatuksille ole tilaa.

 

Älä siis skippaa niitä asioita, jotka oikeasti sytyttävät sinut. Elämä muuttuu silloin junnaavaksi, kuin paistaisit samaa pellillistä kivikovia sämpylöitä uudelleen ja uudelleen. Ei mitään mielenkiintoa. Toki joskus täytyy priorisoida työtä, opiskelua ja tärkeitä ihmissuhteita, mutta myös niille itselle mieluisille aktiviteeteille täytyy löytyä aikaa jossain kohtaa. Vaarana nimittäin on, että huomaatkin kuluttaneesi koko elämäsi laiminlyöden asioita, joista saat iloa. Voit toki elää kivan ja tyydyttävän elämän ilmankin, mutta onko se elämä niin onnellinen kuin se voisi olla?

Olen taas alkanut leipoa. Nyt kun on enemmän aikaa ja jaksamista, luovuus alkaa pirskahdella uudelleen. Tosin enää en havittele kukkakaalia sisältävien suklaamoussejen kehittelystä, sillä syön kukkakaalini mieluiten kukkakaalina. Kuitenkin alan saavuttaa sitä samaa luomisen ja luovuuden fiilistä leipoessani ihan vaan sämpylöitä tai banaanileipää.

Uskon vakaasti, että jokainen on omalla tavallaan luova ihminen. Sen kivan, luovan ja inspiroivan tekemisen ei tarvitse sulle olla leipomista eikä perinteistä maalaamista, piirtämistä, käsitöitä, askartelua, savikippojen muotoilua tai kirjoittamista. Toisille luovuus näyttäytyy taidokkaan instagram-feedin koostamisena, erikoisen upeina asukokonaisuuksina, huomiota herättävien kynsien tai meikin väkertämisenä, oman bullet journalin taiteiluna tai vaikka uusien parempien imurointitapojen ideoimisena. Jokaisen täytyy vain löytää se oma tapansa olla luova.

Millä tavalla sä ilmaiset luovuuttasi?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s