2017 – Onnen hetkiä ja kuopan pohjia

Hyvää uutta vuotta 2018! Tarkoituksenani oli kirjoittaa lyhyesti viime vuoden tapahtumista, mutta tapani mukaan siitä tulikin aikamoinen stoori… Tapahtumarikas hyvine ja huonoine hetkineen. Niin kuvailisin kulunutta vuotta 2017.

DSC_0878

Tammikuu

Tammikuussa menimme naimisiin! Tilaisuus järjestettiin pienessä Kuopiolaisessa kirkossa kahden todistajan läsnäollessa. Vihkimistä seuraamassa oli facebook-livelähetyksen kautta kuitenkin koko suku! Oli  pimentyvä tiistai-ilta ja tila oli valaistu sadalla kynttilällä. Taustalla soi Younghearted. Muistan ajatelleeni alttarilla, etten olisi kyllä voinut parempaa miestä ikinä löytää. Seremonian jälkeen menimme hääillalliselle kaasona toimineen ystäväni kanssa. Ilta oli niin kaunis ja ikimuistoinen!

DSC_1140

Helmikuu

Helmikuussa lastasimme Kuopiossa muuttoauton ja hurautimme asustelemaan Espooseen. Tilannehan oli sinänsä hauska, että koko päätös muutosta syntyi erittäin nopeasti. Tammikuun viimeisenä maanantaina sain kuulla uudesta työpaikasta. Tiistaina, kuun viimeisenä päivänä, irtisanoimme Kuopion asuntomme ja löysimme Espoosta uuden kodin tilalle. Paljon jäi taakse tuttuun ja turvalliseen Kuopioon, mutta jotain pitää jättää aina taakseen tehdäkseen jotain uutta!

DSC_2578

Maaliskuu

Aloitin työt kuntokeskuksessa toiminimellä. Aluksi oli varsin tiukkaa, sillä asiakkaita oli pyöreät nolla ja työmäärä tapissa, jotta niitä valmennettavia saisi hankittua. Päivät olivat ympäripyöreitä, jotain 12-14 tunnin välillä. Tykkäsin kuitenkin uudesta ympäristöstä ja työnkuvasta, joten en kokenut työkuormaa liialliseksi.

DSC_0998

Huhtikuu

Tein yhä paljon töitä, kunnes huhtikuun lopussa tuli stoppi. Olimme molemmat olleet flunssassa viikonlopun, minä vähemmän ja Niklas enemmän. Kun flunssa ei tuntunut helpottavan vaan pahenevan, lähti Niklas onneksi terveyskeskukseen. Minä lähdin töihin. Työpäivän aikana Niklas laittoi viestiä, että hänet lähetettiin Jorvin sairaalan päivystykseen. En pystynyt yht’äkkiä ajattelemaan mitään muuta; Peruin päivän viimeisen asiakkaan ja lähdin Jorviin. Odotin, odotin ja odotin. Lopulta sain nähdä Niklaksen edes ohimennen. Hän joutuisi jäämään sairaalaan, sillä lääkärit eivät osanneet selittää kipuilevaa maksaa, korkeaa kuumetta ja horkkaa.

Siitä alkoivat elämäni kamalimmat päivät. Pahinta oli epätietoisuus – Mistä ihmeestä tässä on kyse? Lopulta Niklaksella todettiin bakteerin aiheuttama verenmyrkytys ja kolangiitti eli sappitietulehdus. Hän taisteli hengestään 8 päivää. Olin siellä joka päivä aamusta iltaan istumassa sängyn vieressä.

DSC_1683

Toukokuu

Toukokuun alussa Niklas pääsi kotiin. Olimme molemmat aivan loppu. Niklas fyysisesti ja minä henkisesti. Vaikka vaaraa ei enää ollut, pelkäsin koko toukokuun, että sama toistuu. Heräsin yöllä tarkistamaan, että Niklas on vielä siinä. Ylianalysoin hänen jokaista liikettään, yskäisyään ja väsymystään. Samalla olin kuitenkin äärettömän kiitollinen siitä, että hän selvisi ja pääsi kotiin. Tuntuu kuin olisin elänyt ihan sumussa koko kuukauden.

DSC_1384

Kesäkuu

Aloin kesäkuussa itse kärsiä todella epämääräisistä kiputiloista, flunssailusta, vatsalihasten kramppailusta ja tärinäkohtauksista. Kävin päivystyksessä useammin kuin ruokakaupassa ja verikokeita otettiin putkitolkulla. Niissä ei kuitenkaan koskaan näkynyt mitään. Lopulta eräs lääkäri ehdotti kyseessä olevan ylirasitustila. Ensin en uskonut sen olevan mahdollista, mutta kotona hetken asiaa pohdiskeltuani alkoi se tuntua loogiselta. En ollut huhti-toukokuun aikana juuri kiinnittänyt omaan hyvinvointiini huomiota. Palasin viikon tauon jälkeen treenaamaan ja töihin normaalisti, vaikka olin juuri viettänyt reilun viikon istuen sairaalasängyn vieressä syömättä ja nukkumatta. Ei minua oikeastaan juuri kiinnostanut oma vointini. Henkinen stressi oli aivan järjettömän suuri, enkä oikeastaan ollut antanut keholle ja mielelle aikaa toipua siitä. Pidin kolmen viikon totaalisen treenitauon, jonka aikana epämääräiset oireet alkoivat pikkuhiljaa hävitä.

Häät_saippukuplat

Heinäkuu

Heinäkuu oli yllättäen kuukausista kiireisin! Minulla oli reippaasti valmennuksia, ohjasin ryhmäliikuntaa ja samalla yritin järjestellä kuun lopussa siintävää hääjuhlaa. Pidimme siis vielä juhlatilaisuuden kasvotusten ihanien ihmisten ympäröimänä! Siitä voit lukea lisää täältä.

Kuun loppua kohden yritin myös kirjoittaa varastoon mahdollisimman paljon postauksia blogiin, jotta lueskeltavaa riittäisi myös meidän tulevan häälomamme ajaksi. Häähumun jälkeen oli muutama ympäripyöreä päivä vielä valmennuksia ja konehommia ennen lentokoneen lähtölaskentaa.

DSC_2349

Elokuu

Vietimme häämatkaamme aurinkoisessa Splitissä Kroatiassa. Tämä reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen raskaan kevään jälkeen. Lomalla meillä molemmilla oli enemmän aikaa miettiä tulevaisuutta ja mitä haluaisimme. Lämpö, aikatauluttomuus, uudet maisemat, rakkaus ja kiitollisuus tekivät tehtävänsä; Suomeen palasi kaksi rentoutunutta lomalaista. Reissusta voit lukea lisää täältä.

Loman jälkeen koitti töihin paluu, mutta jokin oli muuttunut. Aloin vähentää työkuormaa systemaattisesti, sillä en halunnut enää koskaan kokea alkuvuoden uupumusta uudelleen. Vaikken halunnut sitä myöntää, oli keväinen työkuorma yksinkertaisesti liikaa.

Kansikuva_kehittyminen

Syyskuu

Vauva Kinnunen ilmoitti tulostaan! Oli ihan tavallinen torstai, mutta jostain syystä heräsin puoli viideltä. Ajattelin, että sama se mihin aikaan sen testin tekee. Siinä kun tuijottelin tikkua ja kahta viivaa, ensimmäisenä mieleen tuli, että olenkohan vielä unessa. Pesin kasvot kylmällä vedellä. Kyllä, hereillä ollaan. Hipsutin keittiöön juomaan vettä, kun kuulin Niklaksen nousseen ylös. Ennen kuin hän ehti oikein sanoa mitään, juoksin halaamaan.

Syyskuussa täydensin osaamistani Marin Sport Performance 1 –voimaharjoittelukoulutuksella. Loppukuu olikin lähinnä oksennusta, oksennusta ja oksennusta. Ja myös kuumetta, kurkkukipua ja yskää.  Ja järkyttävää vatsakipua.

Vaikka onni pikkuisesta oli mieletön, myös huoli oli sairastelun ja kipuilevan vatsan vuoksi suuri. Pääsimme onneksi ylimääräiseen varhaisultraan, jossa varmistettiin kaiken olevan kunnossa!

Lokakuu

Ei enää (sen suurempaa) pahoinvointia! Marin Sport Performance 1 tuli valmiiksi ja teinkin aikalailla pian päätöksen jatkaa suoraan MSP2-koulutukseen. Kouluttautuminen on asia, johon itse haluan panostaa nyt ja tulevaisuudessa niin paljon kun vain pystyn.

Lokakuussa, mun synttäripäivänä, kerroimme tulevasta pikkuisesta suuremmalle yleisölle. Läheisille ja ystäville kerroimme toki jo paljon aiemmin. Nyt kuitenkin onnea oli enää mahdoton salailla, varsinkin kun masu alkoi pyöristyä hurjaa tahtia!

IMG_20171008_124925_01

Marraskuu

MSP2-koulutus tuli päätökseensä ja fiilis oli jotenkin haikea. Toisaalta olisin älyttömästi halunnut alkuvuodesta järjestettävään MSP3-koulutukseen, mutta tiesin, ettei se olisi siinä vaiheessa raskautta enää järkevää. Sain molemmista käydyistä MSP-koulutuksista ihan korvaamatonta uutta osaamista ja tietoa tulevaisuutta ajatellen!

Olin jo syys-lokakuun kärsinyt pahenevista niska- ja selkäsäryistä. Marraskuussa tilanne kuitenkin räjähti käsiin. Yhdessä hierojan kanssa todennäköinen syykin selvisi: Reagoin hyvin voimakkaasti keholla. Marraskuussa oli nimittäin myös ensimmäinen kerta, kun olimme Niklaksen kanssa eri paikoissa yötä sitten sairaalareissun. Minä sitten jälleen heräilin paniikissa yöllä luullen, että Niklas on jälleen sairaalassa. Stressi, erityisesti henkinen, yhdistettynä raskauden tuomiin ryhtimuutoksiin vetää kroppani todella tukkoon. Monen kuukauden työstämisen jälkeen hieroja on kuitenkin saanut jatkuvat päänsäryt ja huimauskohtaukset loppumaan!

Joulukuu

Vuosi läheni loppuaan ja samoin työt kuntokeskuksessa. Olin vähentänyt työmäärää jatkuvasti elokuusta alkaen, jotta voisin vuoden lopussa jäädä kokonaan pois fyysisestä valmennustyöstä. En kokenut, että ohjaaminen puoliteholla olisi minulle tai asiakkailleni mielekästä.

Kun kävin palauttamassa työvaatteet ja –avaimet, koin jälleen pientä haikeutta ja saatoin jopa itkeskellä tovin jos toisenkin – Näin minä reagoin vanhojen asioiden taakse jättämiseen. Kuitenkin vaikka haikeus olikin läsnä koko loppuvuoden, tiesin seuraavasta vuodesta tulevan kaikessa erilaisuudessaan mahtavan huikean!

Pääsimme viettämään pitkän joululoman yhdessä molempien perheiden kanssa. Tämä oli jälleen sellainen kaivattu hengähdys ennen tulevaa vuotta: Paljon rentoa yhdessä oloa, hyvää ruokaa, pianon soittelua, kaikenlaista lukemista, vauvan töppösten ja hattusten neulomista, ennätyspitkiä yöunia, aamu- ja iltakävelyitä, löhöilyä. Näillä (suklaa)energioilla jaksaa sitten työskennellä vielä pari kuukautta ennen äitiyslomaa!

IMG_20171205_212529

Sellainen vuosi! Paljon tapahtui ja paljon jäi myös tähän kirjoittamatta. Oli ystävien ja perheen kyläilyä, yhteisiä lounaita ja kahvittelua, paljon salitreenejä, Training Forum –tapahtuma, päätökseen saatetut urheiluravitsemuksen opinnot, yksi perustettu vlogi ja tietysti tämä blogi.

Kiitos sinulle lukijani, kun olet ollut mukana tänä vuonna. Miltä sinun vuotesi näytti? Millä mielin suuntaat alkaneeseen vuoteen? Toivon sinulle oikein onnellista ja rakkauden täyteistä vuotta 2018! <3 

 

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!