Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset

Niin se vaan aika kuluu ja kohta kolkutellaan jo puoliväliä. Voisin vannoa, että just äsken vasta hengailin lähes koko päivän nukkuen sohvalla appelsiinien kanssa ja seuraavassa hetkessä sukelsin pään pönttöön. Siitä on todellisuudessa jo monta kuukautta!

Nyt tosiaan alkaa tuntua jo suhteellisen normaalilta: Energiaa löytyy, ei tarvitse enää nukkua kolmen tunnin päikkäreitä ja ruoka menee alas ilman, että se yrittää tulla heti ylös. Toki olin tietoinen, että väsymys saattaa olla ihan hullua luokkaa ja raskaudessa usein ilmenee pahoinvointia.

DSC_2847

Muutama asia kuitenkin yllätti itseni totaalisesti:

  • Kahvi ei maistu! En ole alun jälkeen pystynyt haistamaan, saati juomaan yhtään kahvikupillista. Pelkkä miehen kahvikupista leijuva lemu saa yökkäämään. Välillä mietin, että miten olen edes voinut juoda tuota aiemmin!
  • Lisääntynyt herkkyys. Minä kun olen valmiiksi jo tällainen superherkkis, niin tähän soppaan kun on yhdistänyt raskaushormonit, on miehellä ollut kestämistä tässä itkupillissä. Olen itkeä tihrustanut milloin pahaa oloa, milloin ikävää, milloin tiskivuorta tai jotain pölypalleroa huoneen nurkassa.
  • Vieraat ihmiset haluaisivat koskea mahaa. Siis anteeksi mitä? Mun masua? Miksi?
  • Miten nopeasti tuo pieni baby (ja sen mukana maha) oikeasti kasvaakaan: Alussa sen koko on kaksi silmällä havaitsematonta solua. Nyt papunen on päästä varpaisiin parikymmentäsenttinen. Keväällä koon pitäisi olla jo lähempänä 50 senttiä. Useinhan tulee ihmeteltyä, miten nopeasti vauvat kasvavatkaan – Se nopein kasvu kuitenkin tapahtuu jo ennen syntymään. Aika hurjaa! Nyt en enää ihmettele miksi raskaus kestää 9kk.
  • Ruokahimot! Ihan uskomatonta miten voi alkaa yhtäkkiä tehdä mieli jotain tiettyä ruokaa ihan sietämättömän paljon. Tämähän on yleinen raskausoire ja sen olemassaolon toki tiedostin. En vain tiennyt niiden olevan niin voimakkaita, että päätyisin syömään jokaisella aterialla jalapenoja…
    Muita omituisia ja vähemmän omituisia himotuksia ovat olleet appelsiinit,  mandariinit, persimonit, perunat kaikissa muodoissaan, suolapähkinät, munakkaat, jauheliha ja riisi, salsakastike, kaupan purkkihedelmäsalaatti, mangopiltti, kauraleipä (mielellään kuivana ilman päällisiä), kookosriisipuuro, minttusuklaa ja viininlehtikääryleet. Ja kaikenlaiset burgerit!
  • Miten armollisuus ja kiitollisuus omaa kehoa kohtaan kasvaa jatkuvasti. Ei ollut nimittäin yhtään selvää, että omalla taustallani voisin edes saada koskaan lapsia. Olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä pikku papusesta, että oman kehon muutoksetkin tuntuvat (pääosin) ihanilta. Olen välillä itsekin vähän hämmentynyt ja yllättynyt miten vähän kehon muuttuminen on käynyt pääkoppaan. Mielestäni pyöristyvä maha on erittäin söpö ja sitä ihailenkin aina ohimennen peilistä!

DSC_2848

 

Raskaus on ollut yllättävän rankkaa aikaa. Ajattelin (ehkä jotenkin naivisti), että voin elellä vielä vähintään sen puoli vuotta varsin normaalisti.
Ei se nyt ihan niin mennyt kuitenkaan. Varsinkin alussa ajatukset pyörivät paljon siinä miten pienellä menee, sillä voimakkaita vatsakipuja esiintyi paljon. Ensimmäiset kolme kuukautta on myös usein rankkaa aikaa senkin takia, että raskautta on tapana salata, jos vaikka sattuukin jotain ikävää tapahtuu.

En myöskään päässyt liikkumaan normaaliin tapaan tai pystynyt syömään itselleni normaaleja ruokia. Tai ylipäänsä välttämättä pystynyt liikkumaan tai syömään. Tämä vaikuttaa ennen kaikkea fyysiseen hyvinvointiini todella merkittävästi; Selkä alkaa kipuilla, niska vetää jumiin, maha nipistelee ja turpoilee.

Kaikenlaisia kipuja ja kolotuksiakin on ilmaantunut, myös vanha välilevynpullistuma muistuttelee olemassaolostaan istumisen jälkeen. Verenpaine on niin matalalla, että ylös täytyy nousta varovasti tai löytää itsensä lattialta heräilemästä. Monet liikkeet salilla eivät enää tunnu hyviltä vaan niitä on joutunut muokkaamaan, keventämään tai jättämään kokonaan pois. Kävely sentään tuntuu edelleen hyvältä ja sitä voi tehdä niin paljon kuin jaksaa!

DSC_2842

Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä positiivisin ja odottavaisin mielin. Kuvailin myös lyhyen videon Youtubeen, ihan vain ilmoittaakseni, ettei sekään kanava ole vielä kuollut ja kuopattu! Videolla vähän yleisiä kuulumisia liittyen lähinnä töihin, opiskeluihin ja tuleviin suunnitelmiin somen parissa.

Mitä sulle kuuluu? 🙂 Oisko toivepostauksia alkuvuodelle, joko videolle tai blogiin?

 

 

2 thoughts on “Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!