Millainen sinä olet?

Jos sinun pitäisi kuvailla itseäsi ilman, että kerrot ammattiasi, ikääsi, kotipaikkakuntaasi tai harrastuksiasi, mitä vastaisit? Millä tavoin kuvailisit itseäsi? Millainen sinä olet?

Saattaa hetken lyödä tyhjää, ennen kuin tulee mitään mieleen. On myös kyse siitä, miten hyvin tunnet itsesi: Tunnetko sen todellisen minän vai vaan sen kuoren mikä luulet olevasi? Jos mieleesi tulee vain pintaa heijastelevia asioita, kuten edellä mainittu rimpsu, olet todennäköisesti määritellyt itsesi niiden kautta.
On hirveän helppoa sitoa se minuus johonkin ulkopuoliseen asiaan, kuten vaikka ammattiin tai harrastukseen. Kyllähän se luo muillekin erilaisia mielikuvia sen mukaan oletko poliisi, kirjastontäti, lakimies, jääkiekkoilija vai balleriina. Mutta kertooko se todella sinusta?

DSC_2372

Mäkin olen joskus liittänyt oman ihmisyyteni ja minuuteni siihen mitä teen: Vuoroin olen ollut ravitsemustieteilijä, salitreenaaja, tankotanssija ja personal trainer. Kun jokin näistä elämänvaiheista aina loppui, tuli minulle pieni eksistentiaalinen kriisi. Kuka minä olen, jos en olekaan ravitsemustieteilijä? Kunnes sitten aina löytyi jokin muu, mihin voi sitoa oman itsensä. Se on paitsi henkisesti todella rajoittavaa, myös kuluttavaa. Silloin asettaa itsensä vapaaehtoisesti johonkin boksiin, kapeaan lokeroon, jonka mukaan sitten elää ja ajattelee.

DSC_2364

Miten sitten voisi löytää sen oman todellisen minuutensa? Sitä on minunkin on pitänyt miettiä. Yksi asia on kuitenkin ehdoton oman itsensä löytämisen suhteen: Pysähdys. Täytyy pysähtyä, viettää aikaa yksin itsensä kanssa ja kuunnella. Arjessa helposti vaan puskeepuskeepuskee ja unohtaa samalla itsensä. Itsensä tunteminen ei tapahdu hetkessä, vaan kasautuu pienistä palikoista hetki kerrallaan. Vähän niinkuin tutustuisi uuteen ystävään, jota oppii kokoajan tuntemaan paremmin ja paremmin. Kun tajuat jossakin tilanteessa, että hei tästä mä oikeasti tykkään ihan *piiiip* paljon niin silloin oot taas askeleen lähempänä. Panosta niihin asioihin, jotka saavat sut eloon!

Kannattaa myös tiedostaa, että asiat joista tykkäät ja et tykkää muuttuvat vuosien kuluessa. Samoin minä muuttuu ja kasvaa. Jos sen sijaan haluaa perehtyä syvemmin omaan minuuteensa, suosittelen tutustumaan omiin arvoihin. Vinkkejä ja apukysymyksiä arvojen pohdiskeluun löydät tästä postauksesta.

DSC_2376

Loman aikana ehdin taas hetkeksi pysähtyä, miettiä ja reflektoida. Hoksasin monta juttua:

  • Tykkään oikeasti vaaleanpunaisesta väristä edelleenkin. Viimeksi vaaleanpunainen vaihe taisi olla seiskaluokalla…
  • Itseäni eniten nyppivä asia on epäoikeudenmukaisuus. En voi sietää sitä, että joihinkin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin toisiin. Sama pätee myös eläinten kohteluun, bisnesmaailman kieroiluun ja heikompien pompottamiseen.
  • Tykkään välillä olla spontaani. Vielä vuosi sitten olisin jyrkästi kiistänyt tämän piirteen olevan osa minua. Olenhan erittäin rutiineja rakastava ihminen. Kuitenkin sopiva määrä yllätyksellisiä asioita pitää arjen ja elämän mielenkiintoisena!
  • Arvostan äärettömästi ihmisiä, jotka toimivat omien arvojensa mukaan. En esimerkiksi pysty itse ajattelemaan, että tekisin työtä pelkästään rahan vuoksi. Mielestäni on hienoa, jos uskaltaa kulkea sitä itselleen tärkeää polkua.
  • Elän tunteella. Ihan täysin. Ihan sama, vaikka jonkun mielestä tällainen ”tunteilla käyminen” ei ole järkevää. Se on kuitenkin osa minua, enkä olisi samanlainen ilman sitä. Osittain näkisin myös tunteikkuuden ja empatian olevan lahjoja siinä työssä mitä teen.

Minuus on siis jatkuvasti päivittyvä palapeli, joka heijastelee sitä millainen olet. Tässä oli muutama palikka minusta. Haluaisinkin kuulla, että millainen just sinä olet? Jätä kommentti tuohon alapuolelle tai laita sähköpostia contact-välilehden kautta! 🙂

 

8 thoughts on “Millainen sinä olet?

  1. Ittensä määrittely on hauskaa niin kauan, ko siitä ei tee henkilökohtaista, you know? Oon kans saanu tehhä itteni kanssa antoisaa matkaa vuoden verran, avuksi löysin ekhart tollen kirjan läsnäolon voima sekä Moojin youtubesta. Voin vaan lämpimästi suositella kumpaakin. Ykseyden löytäminen omasta ja muiden elämästä on mieletöntä, ja mieli on todella hauska juttu, jota pyöritellä. Kuitenkin kun ympäriltä riisutaan persoona, historia, tulevaisuus, toiveet, jäljelle jää se muuttumaton, mikä kaikilla meillä on sisällä. Sen kanssa vasta mielettömintä onkin olla. Elämän rajoitukset katoaa, mutta elämä jatkuu. Silloin kun ei ole mitään, on kaikki.

    1. Niinhän se on, on kivaa kategorisoida itseään tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tosiaan kun liittää siihen koko minuutensa, alkaa hommasta olla hauska kaukana…
      Tosi hienoa, että oot lähtenyt tuollaiselle itsesi etsiskelyn tielle! 🙂 Itseasiassa etsinkin just iltalukemista, ja toi Läsnäolon voima vois olla aika hyvä! Oot kyllä oikeessa, mieli on tosi hauska vekkuli, joka voi välillä jopa vähän huijata 😀
      Ihanan fiksu ja pohdiskeleva kommentti! Tosi kiva kun tulit kommentoimaan <3

  2. Mä oon mä, enkä kukaan muu! (niinku yhessä laulussa sanotaan)

    Mut on keitetty aika karvaassa liemessä, mutta haluan kääntää rankat kokemukset vahvuudeksi!

    Olen luova/ taiteellinen. Inspiraation yllättäessä uppoudun täysin tekeillä olevaan tuotokseen ja annan sille kaikkeni!

    Tykkään ottaa rennosti ja välillä antaa elämän lipua eteenpäin omalla painollaan. Elän hetkessä enkä stressaa kaikesta! Sorrun välillä lapsellisiinkin juttuihin, mutta ei kai elämän tarvitse aina olla niin vakavaa?😉😊

    Toisten auttaminen ja iloiseksi tekeminen on ihanaa. Mulla on suuri sydän ja olen avoin ja ystävällinen kaikille.❤❤❤

    Jos on joku asia mitä inhoan, niin se on valehtelu. Miksi täytyy kaivaa itselleen kuoppaa, kun totuuden kertominen helpottaisi tilannetta heti? (Toki kertominen voi olla vaikeaa tai sitten valhe satuttaa vastapuolta vähemmän kuin totuus🤔)

    1. Hyvä asenne! Ei sitä kannatakaan pyrkiä olemaan kukaan muu 🙂
      Tosi hienoja piirteitä olet löytänyt itsestäsi! Avoimuus ja rehellisyys ovat tosi upeita asioita 🙂
      Vaikeuksien kautta voittoon, eikö vaan? Kiitos kun kommentoit! <3

  3. Kamala kun sulta vaan tipahtelee näitä pohdintoja herätteleviä tekstejä! Ensin pääs pinnallisemmista ulkonäkö-hommista syvempiin pohdintoihin omasta ruuansulatuksesta ja nyt mennäänkin jo pään sisällä. 😄😬 Mutta tämän ja edellisen aiheeseen liittyvän postauksen luettua tuli taas semmoinen pysäyttävä fiilis. Piti alkaa ihan miettimään apukysymyksiä (Mikä saa sinut eloon? Mitä haluat elämältäsi?) ja lopulta vain todeta että en tiedä. Vieläkään. Omaa persoonallisuuttani voin kyllä kuvailla, mutta onko omien kiinnostusten etsimiselle joskus edes ollut aikaa? Innostun kaikesta ja täysiä, mutta toisaalta kiinnostus myös laantuu nopeasti. Kaikki on ’ihan kivaa’ ja ’tykkään’, mutta mikään ei sytytä satasella.
    Tämä näkyy myös siinä, että olen paininut monta vuotta mm. ammatinvalinnan kanssa. Vaati 1 vuoden insinööri-opintoja tulla tulokseen, että ei ole oma juttu. Vei vielä 2 vuotta päästä sieltä toiseen kouluun… Nyt opiskelen kolmatta vuotta mukavaksi kokemaani bioanalytiikkaa, mutta kesätöiden aikana on noussut kysymys ”Haluanko kuitenkaan tehdä tätä lopun ikääni?”. Onneksi nyt on tutustuttu vasta yhteen erikoisalaan ja vaihtoehtoja on ainakin 8 lisää, että toivon mukan joku muu natsaisi paremmin ja pitempään kuin 3kk. Mutta olisi kyllä aihetta jollain tapaa ottaa taukoa kaikesta ja etsiskellä niitä hukassa olevia mieltymyksen kohteita. Ja löytää elämälle muukin tarkoitus kuin jatkuva opiskelu, vaikka itsensä kehittämisessä ei sinänsä mitään pahaa olekaan 😄🤔

    1. Hahah, olen siis onnistunut hiipimään sun pään sisälle 😀 no eeei, hyvä vaan jos postauksen uppoaa!
      Hei tiedätkö toi kuulostaa mulle myös hyvinkin tutulta. Mä ymmärrän tuon, että periaatteessa tykkää joistain jutuista mutta se ”jokin” niistä puuttuu. Mä oon tullut siihen lopputulokseen, etten haluakaan tehdä vain yhtä asiaa, koska se tappaa mun innostuksen kokonaan.
      Hienoa, että heräsit miettimään aihetta! Hyvä juttu on myös se, ettei tässä ole mikään kiire: Ei tarvii olla valmis ihan just. Saat rauhassa kokeilla erilaisia juttuja ja vaihtaa alaa jos ei hyvältä tunnu 🙂 Onneksi erikoisaloja teillä näyttäisi olevan reippaasti! Terveisin toinen ikuisuusopiskelija 😀
      Oisko sulla aikaa ottaa itsellesi semmoinen pohdiskeleva breikki jossain kohtaa? Että saisit oikeasti miettiä hiukan, mistä tykkäät, mitä haluaisit tehdä ja mikä innostaa sua eniten?
      Mä oon hoksannut, että tämä kirjoittaminen ja asioiden luominen on ihan maailman parasta! Mulla auttaa myös sen pohtiminen, että MIKSI haluan tehdä jotain työtä? Mikä on sen merkitys, tarkoitus siellä taustalla?
      Mulla se ”eloon herättävä tekijä” on ihmisten auttaminen ja inspirointi. Mikään ei tunnu paremmalta, kuin onnistumisen ilme valmennettavan kasvoilla, asiakkaan ”hoksaaminen” jonkun ravitsemusasian suhteen tai ihana kommentti pohtivaiselta lukijalta! <3
      Nyt tuli kyllä maailman epäjohdonmukaisin vastaus, jossa ei ollut päätä eikä häntää! Toivottavasti sait edes vähän kiinni tästä ajatusten virrasta 🙂 Mutta pointti oli, että anna itsellesi aikaa, se unelmaduuni tulee kyllä kohdalle kun aika on kypsä!
      Kiitos kun kommentoit! <3

      1. Kiitos taas vastauksesta! 😊 Huippua kun jaksat jakaa neuvojasi, epäjohdonmukaisesti tai ei 😁
        En tiiä olenko itse liian kantapään kautta -tyyppiä, että vain kokeilemalla hoksaa mikä oikeasti kiinnostaisi pidemmän päälle. Ensi kevään ala-harkkoja siis odotellen 💪🏻 Syksy on omalta osalta aikaisempia opiskeluvuosia hieman rennompi (vaikka opparin pitäisikin valmistua köhköh) eli nyt voisi myös olla aikaa tuohon pohdiskeluun.🤔 Kevät voi herätellä kyllä muutenkin kuin pelkän harjoittelun kautta, mikäli pääsen tekemään harkkani vielä vaihdossa (Itävaltaan toivon mukaan) 🕺🏻Ja tottakai voisin myös jatkaa ikuisuusopiskelija-linjaa, koska tästä voi vielä jatkaa 3v työkokemuksen jälkeen YAMKiin… 😀
        Mutta kiitos, kyllä tämä valoi taas uskoa omien vahvuuksien ja innostuksen lähteiden löytymiseen ☺️ ps lähden myös tavoittelemaan sitä ohjattua fodmap-ruokavaliota 🍌

      2. Huippua, jos voin mitenkään olla avuksi! 🙂
        Onneksi tosiaan ei ole mikään kiire tietää, mitä sitä haluaa tehdä. Tässä on vielä aikaa vaikka kuinka 😉 Hyvä, että syksy vaikuttaa hieman rennommalta, jotta aikaa jää myös pohdiskelulle ja haaveilulle. Oispa siistiä, jos pääsisit tekemään harkan vaihtoon! 🙂
        Kiitos hurjasti kommentista! Tulipa hyvä mieli 🙂 toivottavasti löydät apua vatsaongelmiin ja pohdiskelut tuottavat tulosta!

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.