Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

Postaus on julkaistu aiemmassa blogissani heinäkuussa 2016.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo tovin. Välillä kokenut hirveää painetta ja alemmuutta, välillä taas saanut jopa pientä lisäbuustia omaan tekemiseen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen muodostanut oman mielipiteeni. Pitääkö liikunta-alan ammattilaisen olla FIT?

Omasta mielestäni kyllä ja ei.

Aluksi voisi olla hyvä määritellä mitä fit sitten tarkoittaa. Sana tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Itse liittäisin sen enemmänkin terveyteen ja hyvinvointiin: Ihminen joka on fit suosii terveellisiä elämäntapoja. Liikkuu reippaasti ja on perushyvässä kunnossa, syö pääsääntöisesti terveellisesti, nukkuu yönsä hyvin, pyrkii hallitsemaan stressitasojaan ja tekemään elämässä itselleen mielekkäitä juttuja. Tällainen laaja-alaisempi hyvinvointi näkyy usein myös ulospäin hyväkuntoisena ulkokuorena.

Asiantuntemuksen lisäksi liikunta-alan ammatilaisen kunto on kuitenkin jonkinlainen valintakriteeri. Asiantuntijan tulisi mielestäni olla motivaation ja inspiraation lähde asiakkaalle. Kuka oikeasti ottaa ohjeita vastaan, jos personal trainer ei itse näytä elinvoimaiselta? Tai valmentajalta joka ei itse jaksa nostaa edes levytankoa? Nyt puhutaan kuitenkin tietyn tason hyväkuntoisuudesta ja siitä, että elää kuten opettaa. Terve, energinen ja hymyilevä habitus kumpuaa omista päivittäisistä valinnoista, mikä varmasti välittyy asiakkaallekin. Ollakseen fit ei tarvitse olla kireä kuin viulunkieli, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ulkokuori ei kuitenkaan määritä osaamista. Tulisi ottaa huomioon minkälaisia tuloksia valmentaja on saanut asiakkailleen. Tietotaitoa saattaa olla vaikka kuinka, mutta se ei vaan pääse käytäntöön omalla kohdalla. Myös liikunta-alan ammattilaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin: Heidänkin elämässään tulee eteen mutkia ja kiemuroita, jotka vaikeuttavat terveellisten elämäntapojen noudattamista. Tosin entistäkin esimerkillisemmän ammattilaisen tunnistaa siitä, että kiireen ja arjen pyörityksen keskelläkin oman hyvinvoinnin edistäminen ei painu unholaan. Vaikka oma ulkomuoto pääsisikin vähän repsahtamaan, ei se silti vie pois kaikkea sitä osaamista, mikä valmentajan pääkoppaan on tallentuneena.

Jos sinulla on jokin tietty ulkonäköön liittyvä tavoite, voi sopivan ammattilaisen löytämisessä käyttää avuksi myös ulkonäkökriteerejä. Mikäli tavoitteenasi on saada kilometrin kokoinen hauis, kannattaa etsiä valmentajaa, joka on onnistunut tekemään itselleen ja asiakkailleen haluamiasi tuloksia. Jos sen sijaan haluat parantaa kyykyn, maastavedon ja penkkipunnerruksen yhteistulosta uusiin sfääreihin, ei valmentajan ulkonäöllä ole merkitystä. Tällöin valmentajan ja tämän asiakkaiden voimatasojen kehitys on paljon huomionarvoisempi seikka.

Joten kyllä, liikunta-alan ihmisen tulee tietyssä määrin olla fit. Itse ainakin haluan toimia terveenä roolimallina muille sekä omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mikäli fittiyden mieltää vain alhaiseksi rasvaprosentiksi ja suuriksi muskeleiksi, niin siinä tapauksessa ei tarvitse! Olkavarren ympärysmitta ei välttämättä, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta kerro valmentajan tietotaidosta yhtään sen enempää kuin kengän numero.

Mitä sinä olet mieltä? Olisiko timmi valmentaja uskottavampi? Vai onko ulkokuorella merkitystä? Kerro minulle mielipiteesi! 🙂

4 thoughts on “Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

  1. Kyllä ehdottomasti. Mua ei vaivaa mikään muu enemmän tossa pt-touhussa ku se, että selvästi huonossa fyysisessä kunnossa oleva ihminen valmentaa muita. Periaate ”älä tee niin kuin minä vaan tee niin ku sanon” ei mun mielestä herätä yhtään luottamusta. Oon tietysti tosi mustavalkoinen tän suhteen.

    1. Ymmärrän tämän toisaalta tosi hyvin! Välillä käännän sen myös niin päin, että olenkohan itse muiden silmissä uskottava valmentaja… Toisaalta joissakin tapauksissa voi kyse olla vaikka sairauksista tai haastavista elämäntilanteista, jolloin oma kroppa ja ulkonäkö saattaa valmentajallakin tuntua toissijaiselta jutulta. Se myös riippuu paljon asiakaskunnasta ja siitä mitä he tavoittelevat 🙂
      Kiva kun eksyit kommentoimaan Aleksi!

  2. Moikka Heidi! Mä oon pitkään miettinyt kirjoittavani myös tästä aiheesta blogiini, sillä se tuntuu nyt olevan jotenkin enemmän pinnalla kuin koskaan. Törmättyäni tähän sun postaukseen (oon tainnut lukea tän jo sun aikaisemmasta blogista silloin, kun olet sen ensimmäisen kerran tän julkaissut) ja en voisi olla enempää samaa mieltä asiasta. 😀 Itse haluan olla esimerkkinä ja inspiraationa omille asiakkailleni, mutta jos ottaisin itselleni valmentajan (voimanostoon) niin mua ei kiinnostaisi niinkään valmentajan ulkonäkö, vaan millaisia tuloksia hän on itse kisoissa tehnyt ja minkälaisia tuloksia hänen asiakkaansa ovat saaneet (voimanostokisoissa). Jos otan aiheen käsittelyyn blogissani, niin tulen varmasti lisäämään sinne linkin tänne – täältä kun löytyy jo paljon hyviä pointteja joita komppaan täysin!

    1. Moikkamoi Teresa! Tosi kivaa, että löysit takaisin kommentoimaan blogin pariin <3 samalla muistutitkin omasta mainiosta blogistasi, kiitos!
      Tässä tosiaan paljon merkitsee se oma tavoite ja minkälaisia tuloksia asiakkaat tavoittelee. Ja noh, itselleen on aina ankarin ja itseltään edellyttää yleensä kovempaa kuntoa kuin todellisuudessa tarvitsisi 😀
      Kiitos kun kommentoit! Linkkaa ihmeessä tekstiäsi kun sen kirjoittelet, niin käväisen lukemassa 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!