Epävarmuus varjostaa elämää – kehonkuvasta, sen vääristymisestä ja tapahtumista kaiken taustalla

Kirjoitinkin vatsan pömpötykseen liittyvän postauksen lopussa vatsan olevan se epävarmuustekijä nro1 jos ajattelen omaa vartaloani.  Tänään haluaisin pohtia asiaa hieman lisää. Miksi se vatsan pömpötys tai ulkomuoto sitten on niin iso juttu?

Siihen on oikeastaan vaikea sanoa yksiselitteistä vastausta. Lähestulkoon aina isompien epävarmuuksien taustalla on jokin tapahtuma lapsuudessa, nuoruudessa tai vaikka aikuisiälläkin.  Emmehän me vauvana tai pikkulapsena ajattele kehonosiemme olevan epäkelpoja? Se on opittua se.
Emme välttämättä ajattele sen tapahtuman vaikuttavan, mutta se vaikuttaa silti salakavalasti ajatuksiimme joka päivä. Se voi olla myös hautautunut syvälle mielen sopukoihin niin ettet edes muista sen tapahtuman olemassaoloa.

DSC_1700

Kunnes eräänä päivänä hoksaat. Tuttu täti lapsuudessa vertaili sinun masuasi toisen tytön masuun. Ja pohti vielä miksi sinun masusi on tuollainen pömppömaha. Pienen tytön oli sitä kovin vaihea ymmärtää, mutta siitä hetkestä lähtien hän on ajatteli, että pömppömaha on ikävä asia. Hän halusi sen pois. Teki vatsalihaksia ja kertoi äidillekin, että pömppömahan pitäisi lähteä. Niin se kehonkuva lähtee vinksahtamaan.

Tällainen jatkuu helposti aikuisiällekin, varsinkin jos vastaan sattuu henkilöitä, jotka vahvistavat näitä lapsuudessa opittuja mielleyhtymiä. Kun kuulee läheiseltä ihmiseltä, miten sitä näyttää niin pönäkältä, ei sitä voi muuta kuin ajatella olevansa viallinen. Epäkelpo. Ja että pömppövatsan kadotus korjaisi tämän tilanteen. Kehonkuva jatkaa kieroon kasvuaan.

DSC_1693

Pohjimmiltaan kyse on siis omien ajatusten lisäksi myös muiden hyväksynnästä. Ajatuksesta, ettei kelpaa tällaisena vaan pitää olla jotain muuta. Tämä iskostunut ajatus voi liittyä mihin vain, esimerkiksi siihen että täytyy saada hirveästi aikaan, olla hyvä opiskeluissa, liikkua 5 kertaa viikossa, täytyy olla pyöreä pakara tai ei saa olla selluliittia. Pohjimmiltaan se on kuitenkin pelkoa, ettei kelpaa.

Se on tosi helppo selittää itselleen, että haluan vain olla tietynlainen. Se on se tavoite mitä haluan saavuttaa. Silloin voisi esittää itselleen kysymyksen: Miksi?

Miksi minä haluan, ettei minulla saa olla selluliittia?
Miksi haluan saada pelkkiä kymppejä?
Miksi haluan olla tuottelias?
Miksi haluan olla sporttinen ja treenaava?
Miksi haluan, että minulla on litteä vatsa?

Tästä voi jatkaa eteen päin ja miettiä, että mitä väliä asioilla on? Mitä väliä sillä on jos minulla on selluliittia tai vatsa pömpöttää? Minkälainen merkitys sillä on isossa kuvassa? Estääkö se sinua saavuttamasta mitä haluat? Annatko sen estää sinua saavuttamasta mitä haluat?

DSC_1711

Vastaus ei aina ole sitä mitä haluat kuulla, mutta se auttaa eteenpäin. Kun ymmärtää syyn ja tapahtuman kaiken sen epävarmuuden taustalla, voi alkaa työstää asiaa. Pyytää anteeksi siltä sisäiseltä pieneltä tytöltä ja kertoa, ettei pömppövatsassa ole mitään pahaa.

Tämä on nyt varmaan vähän itsestään selvä ja höntti kysymys, mutta onko sinulla epävarmuuksia oman kehosi suhteen? Miten olet lähtenyt niitä työstämään? Arvostan kommenttejanne ja ajatuksianne! Ihanaa ja armollista päivää juuri sinulle! <3

12 thoughts on “Epävarmuus varjostaa elämää – kehonkuvasta, sen vääristymisestä ja tapahtumista kaiken taustalla

  1. Kiitos tekstistä, hyvä, että tärkeistä aiheista kirjoitetaan ja jaetaan ajatuksia! 🙂

    Vatsan alue on myös minulla se epävarmuutta aiheuttava alue. Tiedostan, että se johtuu juurikin lapsuudessa tapahtuneesta kommentoinnista, koska tuolloin olin tukevampi ja juuri vatsastani huomauteltiin. Joskus myös poskiani kommentoitiin, mikä näkyy nykyään kausittaisena epävarmuutena pyöreitä poskiani kohtaan.Joinain kausina taas pidän poskistani, mutta vatsan seudun epävarmuus pysyy, eikä asiaan auta se, että sosiaalinen media pursuaa timmimpääkin tiimmímpiä vatsoja. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni ja kehoni tällaisenaan, vaikka nämä epävarmuudet puskevat toisinaan pintaan. Liikunta ja hyvä ravitsemus ovat minulle itseisarvoja, enkä tavoittele niillä liiaksi ulkoisia muutoksia -vaikka onhan se kiva, että ulkokuori kertoo terveellisestä elämästä. 🙂

    1. Heippahei! Ensinnäkin kiitos ihanasta palautteesta, on tosi hienoa kuulla että myös näitä pohdiskelevia postauksia arvostetaan 🙂
      Epävarmuus saattaa tosiaan aaltoilla kausittain ja pienikin viaton kommentti voi saada ne leimahtamaan. Onneksi kuitenkin myös kausittain pidät poskistasi! Hienoa, että oppinut hyväksymään itsesi 💜 täällä sitä vielä opetellaan.
      Ulkonäkö ei tosiaan ole itseisarvo, vaikka uskoisinkin että suurin osa ihmisistä haluaa näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta.
      Ihanaa ja hyväksyvää viikkoa sinulle!

  2. Mun syömishäiriöoireilu alkoi aikoinaan juuri siitä, kun päätin, että mun maha on liian iso (oikeasti olin hoikka). En muista, että kukaan olisi kommentoinut asiaa. Ihan itse päätin, että tuo maha saa nyt lähteä. Olisko se sitten media, mistä keksin, että iso maha on huono juttu. Sellainen ”et ole minkään arvoinen, jos et osoita sitä suorituksillasi” -ajattelu iskostettiin mulle kyllä jo pienenä, ei kotona vaan harrastuksen parissa. Siitä se sitten lähti. Pian ei ollut mahaa, mutta ei siitä asiasta kauheasti ollut iloa siellä sairaalassa maatessa.

    Nyt 14 vuotta myöhemmin olen suht sinut vartaloni kanssa, vaikka edelleen, jos pitäisi valita kropasta joku kohta, joka aiheuttaa eniten epävarmuutta, se olisi vatsan seutu. Olen kuitenkin vihdoin hyväksynyt sen sellaisena kuin se on. Terveys on kuitenkin miljoona kertaa tärkeämpää kuin ulkonäkö.

    1. Miten viisas ja kokemuksen äänellä kirjoitettu kommentti! Vaikka on ikävä kuulla, että sairastuit syömishäiriöön, iloitsen myös siitä että olet nyt löytänyt terveen ja hyväksyvän suhteen kehoosi.
      Itse syömishäiriön myös kokeneena tunnistan tuon oman arvon sitomisen saavutuksiin, suorittamiseen ja myöhemmin myös ulkokuoreen. Että ei ole arvokas ihmisenä, jos ei ole hyviä suorituksia. Onneksi ollaan tajuttu, että ollaan arvokkaita ihan muuten vaan, ihan siksi että ollaan olemassa 💙 terveys kiilaa aina ulkokuoren edelle!
      Kiitos Suvi kun kommentoit! 🙂

  3. Pahin paikka on juurikin se jatkuvasti pömpöttävä maha. Berberikin (aivan mahtava sana!) saisi kiinteytyä sekä liikkuvuus parantua, mutta ne saa tulla pikuhiljaa reenauksen bonuksena. Mutta jatkuva turvotus näyttää muuten tämmöisellä pienellä ja pienikuppisella helposti hallitsevalta, puhumattakaan epämukavasta olosta minkä se aiheuttaa. Pillifarkut istuvat kaikkialta muualta, paitsi vyötäröltä. Arkipäivää on, että napit lähtevät auki pitempään istuessa tai syödessä 🤓 Ikuinen tavoite onkin paitsi valmistua koulusta, myös päästä tästä turvotuksesta eroon – ihan vain jo uudenlaisen fyysisen hyvänolon saavuttamiseksi. 😌 Pitää vain innostua nyt aerobisesta samalla tavalla kuin salireenistä. 💪🏻

    1. Heippahei! Berberi on maailman kivoin sana pepulle 😀
      Mahtava asenne sulla tuohon berberin ja liikkuvuuden vaiheessa olemiseen – Niinhän se on, että me ollaan aina vähän kesken, It is a process. Oon aika varma, että vatsan pömpötyskin lähtee kun tekee vaan pitkäjänteisesti töitä. Voisitko koittaa laajentaa tuota samaa It is a process- asennetta myös siihen vatsan seutuun? 🙂

      Toi muuten on hanurista (hehehh), että pillifarkut puristavat mahaa! Varsinkin kun iltaa kohden turvotus kasvaa, niin pitäisi kyllä avata nappi… Nimimerkillä istun juuri nyt kahvilassa maha täynnä brunssin jälkeen ja tuntuu että farkut porautuvat vatsan läpi 😀

      Kiitos Elisa kun kommentoit! Ootko lukenut sen vatsan pömpötyksestä kertovan postaukseni? Ootko varma, että se pömpötys on rasvaa? 🙂 Tsemppiä joka tapauksessa! <3

      1. Heihei! Pakko kyllä sanoa, että niillä parilla kerralla mitkä kerkesin käydä siun pitämillä liikkuvuus/huolto -tunneilla Kuopion Sykkeellä, niin liikkuvuus (ja kestävyys) tuntui parantuvan aivan hulluna. 😄💪🏻 Oli hyvät tunnit. Oma liikkuvuus ei mitenkään huono ole nytkään, mutta vaatii jatkuvaa herättelyä ettei myöskään repsahtaisi.

        Tuo maha on ollut jo melko kauan ”in process”, että voisin pikkuhiljaa alkaa kunnostautuakin asian kanssa 😀 Olen lukenut myös sen pömpötys -postauksen. Luulen, että oma turvotus voisi johtua suurimmaksi osaksi ruoka-aineista ja himppusen rasvasta. Ravinnon fiksailusta pitäisi siis lähtä liikkeelle, mutta kaikki minkä poistamisesta voisi aloittaa (maito, vaalea leipä muttei höttöleipä), tuntuvat olevan niin iso osa opiskelijan ruokavaliota. 😅 Aerobinen liikunta ei joka tapauksessa tekisi pahaa, tuntuu että se on aina ollut vähän se oma kompastuskivi.

      2. Voi että miten ihana kommentti! <3 kiitos, miten ihana kuulla! Siellähän julkaistiin juuri uusi ryhmäliikuntakalenteri, oisko siellä jotain ohjattua tuntia? 🙂 alkulämpät ovat myös oiva paikka lisätä muutamia liikkuvuusharjoitteita päivään!

        Se taitaapi olla sitten vain kokeilun paikka! Ootko tutustunut noihin FODMAP-yhdisteisiin? Huomaatko niiden aiheuttavan turvotuksia?
        Mullekin tuo aerobinen on kyllä sellainen akilleen kantapää… Mikä voisi tehdä siitä sulle kiinnostavaa? Oisko joku uusi liikuntamuoto? 🙂 mun uudella kotisalilla on stairmaster ja VITSIT se on tappotouhua 😀

      3. Olen järkyttynyt, Syke ei tarjoa zumbaa syksyllä! 😲 Se ainakin olisi mukavaa, kunhan vain kohdalle sattuisi sopivaa tyyliä vetävä ohjus. Vielä ei näkynyt tarkempia lajikuvauksiakaan, mutta pitää alkaa syyskuun puolella testailemaan kaikkea läpi, kun kesäajan Fitness24-jäsenyys umpeutuu 💪🏻 Liikkuvuuden lisääminen alkulämppään voisi olla aika huisia, saisi ehkä vähän vaihteluakin! Tällä hetkellä menee suunnitellun ohjelman mukaan 12min esim reipasta soutua, mutta tuntuu kyllä niin puulta 🤓 Loppureenit menee kevyesti kunhan alkulämpät saa kahlattua (tai soudettua) läpi. Mien en onneksi ole stairmasteria nähnyt vielä missään :’D joku (varmaan portaita jäljittelevä?) polkulaite tosin löytyy.

        Piti ihan googlettaa mitä nuo FODMAPit ovat 😬 Listalta kyllä löytyi just niitä mitä epäilen, mutta mitä myös käytän aika paljon; vehnä, ruis, pasta, hedelmät, maito. Moni nuista on juuri sellaisia mistä saa helppoja ja maistuvia välipaloja, eikä niistä sitten ole kehdannut luopua. 😅 Ehkä se kokeileminen pitäisi aloittaa jättämällä pikkuhiljaa aina jotain pois, että korvaavat ainekset saisi etiskellä rauhassa. Monet oireistakin kuulostavat hyvin arkipäiväisiltä, että ehkä tämän eteenpäin viennissä olisi itua 🤔 Banaani onneksi ei näyttänyt olevan no-no -listalla!❤️ Terv. Banana addict -93 🍌
        Huhhu kylläpä tekstiä pukkaa. Sori mie vissiin vähän innostuin aiheesta 😃

      4. Hei kokeileppa vetää se 5min soutulaitetta ja 7min dynaamisia venyttelyjä! Samalla liikkuvuus kohenee, tulee lämmin eikä oo niin tylsää 😀

        FODMAP rajoitus on sellainen, mikä olisi paras toteuttaa yhdessä ravitsemusasiantuntijan kanssa tai ainakin perehtyä hyvin kirjallisuuteen (esim. Reijo Laatikaisella on aiheesta hyvä kirja). Liika karsiminen kun ei myöskään ole hyväksi 🙂 ootko testannut laktoosinta ruokailua?
        Tosiaan kannattaa aloittaa rauhallisesti ja juuri testailla mikä tuntuu helpottavan sekä testailla myös uusia tuotteita. Jos kyse on IBS-tyylisestä oireilusta, siihen vaikuttaa myös stressi ja yöunet todella merkittävästi. Lisäksi kannattaa tsekata istumisen määrä, ruokavalion kuitupitoisuus, vedenjuonti. Kokonaisvaltainen panostus siis 🙂
        Toivottavasti löydät apua testailulla! P.s. Banskun lisäksi myös ananas, kiivi, hunajameloni ja cantaloupemeloni ainakin sopivat suurelle osalle IBS-tyylisesti oireilevista 🙂

      5. Pitääs ensi kerralla koettaa lämppäreitä näillä ohjeilla! 🙂
        Olen välillä yrittänyt testata laktoositonta, mutta homma on tyssänyt pariin päivään… Yleensä olen ostanut vahingossa laktoosi-ruokaa, mutta kunnon yrittäminen on myös puuttunut. Osin ehkä kun tietää tämmöisen prosessin vaativan sitä pitkäjänteisyyttä ja testailua. Mutta pikkuhiljaa jos jollain helpolla aloittaisi ja katsoisi mitä alkaa tapahtua, esim. jos jättää laktoosin pois ja vähentää hieman hedelmiä 😌 Ja voisihan sitä myös pohtia kestääkö kukkaron nyörit ammattilaisen ohjausta.

      6. Kokeilehan, jos ei olisi niin tylsää! 🙂
        Aluksi se voi tosiaan tuntua vaikealta, jos ei ole koskaan erityisemmin täytynyt miettiä tai lukea pakkausselosteita. Sykkeellähän saa ravitsemusterapeutti-Hillan ravitsemusneuvontaa edullisesti, se tarjous kannattaa hyödyntää! 🙂
        Riskinä on, kun yksinään testailee, että ruokailu menee liiankin kapeaksi. Oireet kun eivät tule suoraviivaisesti, vaan esimerkiksi vatsakipu voi tulla 6h päästä tietyn ruoan syömisestä. Niitä voi silloin olla vaikea yhdistää oireeseen…
        Tsemppiä! Toivon, että saat masun kuntoon 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.