Asia jota haluan kehittää itsessäni

Olen sellaista ihmistyyppiä, joka haluaa kehittyä jatkuvasti. En pidä ajatuksesta, että vain junnaisin paikallani. Oikeastaan sitä kehittymistä tapahtuukin jonkin verran ihan automaattisesti, sillä joka päivä opin jotain uutta. Tänään olen oppinut muun muassa, että julkisivuremontti ei olekaan ihan pikkujuttu ja siitä lähtee kaameaa melua. Sitä melua ei voi peittää kuulokkeilla, musiikilla tai oikeastaan millään. Olen taas vähän viisaampi!

Olen janonnut kehitystä hyvin monella erilaisella osa-alueella elämässäni. Viime vuosina iso osa kehityksen kohteista on liittynyt treeniin, taitoihin tai kehoon. Tällä kertaa kehityskohde ei kuitenkaan ole mitään treeniin liittyvää! Haluan kehittää mieltäni ja ajatusmallejani. Yksi opettelua vaativa asia on ylitse muiden, tavoite numero YKSI.

Haluan päästä eroon epäonnistumisen pelosta

Se taitaa olla mulle se suurin haaste ja suurin kehityskohde. Mä pelkään epäonnistumista niin paljon, että se estää minua tekemästä asioita. Ja jos jotain inhoan tosi paljon niin sitä, että jokin mun pään sisällä oleva rajoite estää mua tekemästä asioita joita haluan kovasti tehdä!

Saatan nimittäin luovuttaa jo ennen, kuin olen edes kunnolla yrittänyt. Ihan siksi, että se suojelee minua siltä epäonnistumiselta. Minun ei tarvitse pettyä, kokea itseäni huonoksi ja epäonnistuneeksi. En ole asettanut tavoitteita, koska pelkään etten saavutakaan niitä. Mitä jos nostan painoja kyykyssä ja en onnistukaan?
Jos mietitään kääntäen, eihän sitä koskaan voi tietää onnistuisiko, jos ei yritä. Toinen juttu mikä tässä ajatusmallissani kusee pahasti, on tuo oman arvon sitominen tekoihin ja onnistumiseen. Vaikka sössisin kuinka pahasti, ei se tee minusta ihmisenä epäonnistunutta.

20160624_114219

Olen onneksi jo päässyt siihen vaiheeseen, että tiedän epäonnistumisen olevan ok, jopa välttämätöntä. Harvoin sitä tosiaan ekalla yrittämällä onnistuu missään ja jos onnistuukin, onko se sitten niin tyydyttävää? Kun yritti kerran, onnistui ja se siitä? Yritys, epäonnistuminen, uudelleen yrittäminen, uusi epäonnistuminen, jälleen yrittäminen. Nousu, lasku. Ne ovat välttämättömiä, jos meinaa tehdä jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Yritykseni meni metsään, mutta mitäpäs sitten? Opin, kehityn, etenen.

Olen ottanut sellaisen taktiikan, että teen lähes päivittäin jotain pientä, jossa ajattelen olevani huono, joka pelottaa tai altistaa minut epäonnistumiselle. Itseasiassa videoiden kuvaamisen aloitin juuri siitä syystä, että se oli alussa hirmuisen pelottavaa: Pelkäsin epäonnistuvani isosti. Onneksi kuitenkin tein sen, sillä olen huomannut videoiden tekemisen olevan erittäin terapeuttista, mielenkiintoista ja antoisaa puuhaa! Jos en olisi yrittänyt, mistä olisinkaan jäänyt paitsi?

Millaisia kehityskohteita sinulla on? Onko muita epäonnistumisen pelkoisia? Jaa tarinasi! 🙂

4 thoughts on “Asia jota haluan kehittää itsessäni

  1. Heips!
    Urbaanissa ympäristössä asuminen on kyl joskus haasteellista. Mullakin on tuossa ikkunan takana ollu koko kevään kerrostalo tekeillä ja nyt vielä ratikkakiskotyöt, eikä niidenkään melusaastetta saa millään peitettyä. 😅😉 Onneks eivät kuitenkaan öisin rymyä. Vielä…

    Tuon epäonnistumispelon suhteen mä oon silleen kaksjakonen tyyppi. Joko pelkään epäonnistuvani niin paljon että isken ns. jarrut päälle enkä tee sitä asiaa ollenkaan TAI pakerran sen kimpussa itku kurkussa, veren maku suussa ja tuskan hiki otsalla niin kauan että osaan sen asian/ se menee oikein! Mua yleensä rupee ärsyttämään kun ei onnistu ja se saa sisuuntumaan ja yrittämään uudestaan. Pelko tavallaan katoaa ja unohtuu sen ärsyynnyksen alle.🙄

    Tiedostan itsessäni muutamankin kehityskohdan. Oon aina inhonnu kaikenlaista esiintymistä muiden edessä ja kaikki esitelmät koulussa tms. on ollu tuskallisia kokemuksia. Pidin itteeni huonona esiintyjänä ja pelkäsin tulevani nolatuks. Koska mua kiusattiin koulussa, ei luokan eteen kävely ollu helppo homma… Oon kuitenkin saanu itsevarmuutta ja hyviä kokemuksia esiintymiseen intistä ja näistä peruskoulua kypsemmistä oppilaitoksista. Ja haluun kehittyä edelleen!

    Toinen kehityskohteeni on miehet. Pakko tunnustaa: pelkään miehiä. En mä sentään juokse kiljuen karkuun, mutta jos vastakkaisen sukupuolen edustaja lähestyy ja aikoo vielä koskettaa tms., muutun hyvin varautuneeksi/ahdistuneeksi ja tahtoisin pois tilanteesta.
    Tiedän tämän pelon kumpuavan lapsuuden rankoista ja osin käsittelemättömistäkin kokemuksista, joita alkoholistiperheessä sain osakseni.😞 Haluaisin kovasti löytää kumppanin ja perustaa perheen, mutta tämän takia se on hiukan hankalaa… mutta oon päättänyt selvitä tästäkin haasteesta!

    1. Kiitos kommentista! 🙂 Mulla taitaa olla pelkästään tuo yksi vaihde epäonnistumisen pelon kanssa, eli se että ärsyttää jos en osaa JA lopetan sitten siihen. Ja tietty perustelen itselleni miksi lopettaminen oli hyvä idea 😀

      Esiintymisen pelko taitaa olla aika yleistä, se on nimittäin mulla myös ollut aina ala-asteelta lähtien. Hienoa, että intti on tuonut lisävarmuutta! Tosiaan meininki on aika erilaista peruskoulussa verrattuna lukioon tai ammattikorkeaan/yliopistoon… Ainakin meillä oli tosi kannustava ilmapiiri ja puheviestinnän opekin oli huippu! Se auttoi mulla paljon 🙂
      Tosi ikävä kuulla sinun rankoista kokemuksistasi koulukiusaamisen ja alkoholistiperheen suhteen <3 Onneksi tiedostat nämä "kehityskohteet" ja teet jatkuvasti asioita niiden eteen. Kunhan siitä kehittymisestä ei ota itselleen ylimääräistä stressiä! Se ei nimittäin auta yhtään 🙂
      Käsittelemättömät kokemukset voivat tosiaan näkyä pelkona ja ahdistuksena vielä nykypäivänä, vaikka tapahtumista olisi vuosia. Mutta onneksi sen ei aina tarvitse olla samalla tavalla! Niistäkin pääsee eteenpäin, pikkuhiljaa askel kerrallaan 🙂 Mikä voisi olla sellainen asia, jonka voisit tehdä jo tänään? 🙂

  2. Hei, törmäsin sinuun eilen instassa 🙂
    Täällä toinen jatkuva oppija/kehittäjä 🙂
    Ja olen huomannut, että säännöllisesti laitan itseäni tilanteisiin, joissa olen ”osaamaton”. Ne inspiroi, pitää virkeänä. Tavallaan jopa tarvin sitä. Ja myös minä olen opetellut omien pikkuvideoiden laittamista julkiseksi – aluksi ihan kamalat ”mutta mitähän muut ajattelee!?!” -pohdinnat…ja sitten niistä pääsi yli, tai ainakin eteenpäin 🙂
    Epäonnistumiseen mulla on sellainen ote, että virhe ei oikeastaan kuulu mun sanavarastoon. Siis vaikka mussa onkin epävarmuuttakin, niin kuka määrittelee mikä on epäonnistuminen? Ja toisekseen ”virhe” ja ”epäonnistuminen” kuulostaa jotenkin lopullisilta leimoilta. Mä näen asiat enemmän jatkumona 🙂
    Kehitettävää itsessä on paljon ja koko ajan, se on hienoa se 🙂
    Kesäterkuin, Hanna

    1. Moikkamoi Hanna! Kiva kun törmäsit ja löysit blogin pariin, mäkin taisin käydä tykkäilemässä sun tilistä 🙂
      Tuo sun suhtautuminen ”epäonnistumisiin” kuulostaa ihan huipulta! Tavallaan siis juuri sellaiselta, mitä itse haen, mikä on se mun tavoite. Ettei olisi virheitä, epäonnistumisia ja huonommuuden tunnetta.
      Hahah, just tuollaiset fiilikset tuli muuten mullekin niistä pikkuvideoista! Oli muuten vaikeeta painaa julkaisunappia ekan kerran, tuntui että masu kääntyy ympäri 😀
      Tosi ihanaa että tulit kommentoimaan, kiitos! <3

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.