Suorittajanainen – RELAA!

Suorittajanainen on sitä ihmistyyppiä, josta kaikki ajattelevat että silläpä menee hyvin. Koulussa aina ysiä-kymppiä, suoraan yliopistoon, töissä tykätään ja uraputki etenee. Harrastuksissa käydään päivittäin, liikuntaa mahtuu viikkoon ainakin sen 5kertaa. Suorittajanaisen koti näyttää sisustuslehdeltä, lapset ovat täydellisiä ja aviomieskin ihana. Suorittajanainen on se joka aina hymyilee ja aina jaksaa.

Paitsi että pinnan alla kytee väsymys, pelko ja ahdistus.

Suorittaja1.jpg

Suorittajanainen auttaa mielellään muita, osallistuu vapaaehtoistyöhön, kuuntelee ystävää hädässä, käy mummon luona kylässä, ottaa vastuulleen toistenkin työt. Hän kuitenkin ottaa tästä valtavasti paineita, koska kokee että hänen tulisi tehdä nämä asiat vieläkin paremmin.

Suorittajanainen on oppinut pienestä lähtien yrittämään parhaansa. Hän vain valitettavasti uskoo, ettei se riitä. Aina voisi tehdä paremmin, menestyä paremmin, olla parempi. Suorittajanainen on sitonut arvonsa aikaansaannoksiinsa: Jos tekisi vielä paremmin, olisiko hyväksyttävämpi, arvokkaampi, rakastetumpi?

Suorittajanainen auttaa muita, mutta unohtaa samalla auttaa itseään. Hyvinvointi on suoritus muiden joukossa. Salilla ja lenkillä käydään, koska niin kuuluu tehdä ja treenipäiväkirja sanoo niin. Kehonhuollot tehdään säntillisesti, koska senhän sanotaan lisäävän hyvinvointia. Ruokavalio on viilattu pilkulleen, että lihas kasvaisi ja rasva palaisi, koska se kuulemma nyt on tavoiteltavaa. Syödään sitä salaattia, koska se on terveellistä ja kevyttä.

Suorittajanainen ei uskalla pysähtyä, koska voisi huomata olevansa väsynyt. Hän rentoutuu vasta kun joutuu vuoteen omaksi ja vetää koko viikonlopun lihasrelaksanttia. Hän ei välttämättä edes uskalla muuttaa toimintatapojaan. Hän ei suo itselleen lepoa. Koska voisi tapahtua jotain kamalaa. Jos hän ei suorittaisi, hän voisi joutua kohtaamaan itsensä ja pelkonsa. Huomata sisimmässään, ettei hän hyväksy vieläkään itseään.
Suorittajanainen on hyvä suorittamisessa. Hän on harjoitellut sitä lapsesta asti. Mitä jää jäljelle, jos suorittamisen karsii pois?
Suorittajanainen tekee asioita koko ajan ja valtavasti, vain kelvatakseen itselleen. Huomatakseen kuitenkin, että hän on vaillinainen. Hän piiskaa itseään epäonnistumista, muistaa ne lapsuudessa tapahtuneet nolot hetket vieläkin kuin eilisen. Vaikka epäonnistumiset ovat elämässä välttämättömiä, suorittajanainen yrittää kaikin voimin olla poikkeus.

DSC_1399

 

Tässä mylläkässä elämästä tulee pelkkä suoritus. Arvosana 7½. Keskiverto.

Ai mistä tiedän? Minä olen suorittajanainen isolla S:llä. Olen ainakin ollut. Opettelen jatkuvasti lisää armollisuutta itseäni kohtaan, eikä se tie ole ollut helppo. Haluaisin kuitenkin kertoa sinulle muutaman jutun.

Rakas suorittajanainen. Sinä olet hyvä. Sinä olet riittävä. Sinun arvosi ei ole kiinni siitä mitä saat aikaan. Sinun arvosi ei määräydy ulkonäkösi perusteella. Sinä olet arvokas jo nyt.

Rakas suorittajanainen. Älä ota paineita muiden odotuksista. Muut ymmärtävät kyllä, jos et aina ole hyvällä tuulella, sinulla on huolia tai et jaksa. Ainoa, joka täällä ajattelee sinun olevan yli-ihminen, on sinä itse.

Rakas suorittajanainen. Älä pelkää epäonnistumista. Se kasvattaa sinua, antaa tilaisuuden oppia ja kehittää sinua entistä paremmaksi. Jatkuva onnistuminen on mahdottomuus ja sen odottaminen estää sinua yrittämästä.

Rakas suorittajanainen. RELAA! Rentoudu ennen kuin on liian myöhäistä. Tee asioita, joista oikeasti nautit. Ei siksi, että niin kuuluu tehdä vaan siksi että se on kivaa. Tee myös asioita, joissa ei ole mitään järkeä: Valvo pitkään jos siltä tuntuu, juo vähän liikaa kahvia, pue tennarit vaikka olisi vähän viileää, seiso päälläsi taukojumppana töissä, lähde klubille selvin päin ihan vaan tanssimaan tai herää aikaisin ihan vaan kuuntelemaan hiljaisuutta. Pysähdy. Hengitä. Rakasta. Tee asioita jotka herättävät sydämesi eloon.

Suorittaja2

Koska niistä hetkistä se 10+ elämä sitten rakentuu.

2 thoughts on “Suorittajanainen – RELAA!

  1. Hyvä teksti <3 Toivottavasti moni suorittaja lukisi tämän ja edes pienen pieni kipinä armollisuuden suhteen syttyisi, se olisi jo alku ja askel oikeaan suuntaan. Tarpeeksi kauan kun pieni ihminen vaan suorittaa päivästä toiseen kykenemättä hellittämään hetkeksikään, sitä väistämättä väsyy ja tipahdus pohjalle saattaa olla hyvinkin nopea. Eikä sieltä pohjalta noustakaan ihan hetkessä ylös… Valitettavasti oma kokemus kertoo. Meidän yhteiskunta nykyään ruokkii suorittamista ja monilta ihmisiltä unohtuu täysin se fakta, että jokainen meistä on arvokas juuri sellaisena kuin on eikä sitä omaa arvoa tarvitse saavuttaa suorittamalla elämää, tekemällä asioita toisia varten omista tuntemuksista viis. Vaikea ja tärkeä asia, hyvä että nostit sen esille.

    Rentouttavaa viikonloppua <3

    1. Viivi <3 Sitä tosiaan minäkin toivon, että moni saisi edes sen pikkuruisen kipinän. En voi sanoa, että itsekään olisin täysin siitä suorittamiskuopasta päässyt, mutta parempaan päin mennään. Tämäkin on prosessi 🙂
      Helposti sitä pääsee unohtamaan, ettei ihminen ole mikään kone. Välillä tosiaan tunnutaan, erityisesti yrityspiireissä, ihannoitavan sellaisia superyrittäjiä, jotka eivät nuku, syö tai liiku, elävät työlleen ja ovat tavoitettavissa 24/7. Toki se voi tiettyyn pisteeseen asti olla avain menestykseen, mutta jossain kohtaa tulee varmasti stoppi.
      Hyvä pointti tuo, ettei suorittaminen edes aina tapahdu itseä varten, vaan muiden mielipiteisiin perustuen ja omia tuntemuksia laiminlyöden.
      Kiitos Viivi sinulle kun kommentoit, kaikkea hyvää! <3
      Ihanaa ja rentoa alkuviikkoa sinulle! 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.