Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo tovin. Välillä kokenut hirveää painetta ja alemmuutta, välillä taas saanut jopa pientä lisäbuustia omaan tekemiseen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen muodostanut oman mielipiteeni. Pitääkö liikunta-alan ammattilaisen olla FIT?

Omasta mielestäni kyllä ja ei.

Aluksi voisi olla hyvä määritellä mitä fit sitten tarkoittaa. Sana tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Itse liittäisin sen enemmänkin terveyteen ja hyvinvointiin: Ihminen joka on fit suosii terveellisiä elämäntapoja. Liikkuu reippaasti ja on perushyvässä kunnossa, syö pääsääntöisesti terveellisesti, nukkuu yönsä hyvin, pyrkii hallitsemaan stressitasojaan ja tekemään elämässä itselleen mielekkäitä juttuja. Tällainen laaja-alaisempi hyvinvointi näkyy usein myös ulospäin hyväkuntoisena ulkokuorena.

Asiantuntemuksen lisäksi liikunta-alan ammatilaisen kunto on kuitenkin jonkinlainen valintakriteeri. Asiantuntijan tulisi mielestäni olla motivaation ja inspiraation lähde asiakkaalle. Kuka oikeasti ottaa ohjeita vastaan, jos personal trainer ei itse näytä elinvoimaiselta? Tai valmentajalta joka ei itse jaksa nostaa edes levytankoa? Nyt puhutaan kuitenkin tietyn tason hyväkuntoisuudesta ja siitä että elää kuten opettaa. Terve, energinen ja hymyilevä habitus kumpuaa omista päivittäisistä valinnoista, mikä varmasti välittyy asiakkaallekin. Ollakseen fit ei tarvitse olla kireä kuin viulunkieli, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ulkokuori ei kuitenkaan määritä osaamista. Tulisi ottaa huomioon minkälaisia tuloksia valmentaja on saanut asiakkailleen. Tietotaitoa saattaa olla vaikka kuinka, mutta se ei vaan pääse käytäntöön omalla kohdalla. Myös liikunta-alan ammattilaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin: Heidänkin elämässään tulee eteen mutkia ja kiemuroita, jotka vaikeuttavat terveellisten elämäntapojen noudattamista. Tosin entistäkin esimerkillisemmän ammattilaisen tunnistaa siitä, että kiireen ja arjen pyörityksen keskelläkin oman hyvinvoinnin edistäminen ei painu unholaan. Vaikka oma ulkomuoto pääsisikin vähän repsahtamaan, ei se silti vie pois kaikkea sitä osaamista, mikä valmentajan pääkoppaan on tallentuneena.

Jos sinulla on jokin tietty ulkonäköön liittyvä tavoite, voi sopivan ammattilaisen löytämisessä käyttää avuksi myös ulkonäkökriteerejä. Mikäli tavoitteenasi on saada kilometrin kokoinen hauis, kannattaa etsiä valmentajaa, joka on onnistunut tekemään itselleen ja asiakkailleen haluamiasi tuloksia. Jos sen sijaan haluat parantaa kyykyn, maastavedon ja penkkipunnerruksen yhteistulosta uusiin sfääreihin, ei valmentajan ulkonäöllä ole merkitystä. Tällöin valmentajan ja tämän asiakkaiden voimatasojen kehitys on paljon huomionarvoisempi seikka.

Joten kyllä, liikunta-alan ihmisen tulee tietyssä määrin olla fit. Itse ainakin haluan toimia terveenä roolimallina muille sekä omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mikäli fittiyden mieltää vain alhaiseksi rasvaprosentiksi ja suuriksi muskeleiksi, niin siinä tapauksessa ei tarvitse! Olkavarren ympärysmitta ei välttämättä, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta kerro valmentajan tietotaidosta yhtään sen enempää kuin kengän numero.

Mitä sinä olet mieltä? Olisiko timmi valmentaja uskottavampi? Vai onko ulkokuorella merkitystä? Kerro minulle mielipiteesi! 🙂

2 thoughts on “Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

  1. Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta! Mielestäni kiteytit tekstiin hyvin tärkeimmät pointit, joten ei jää kauheasti muuta sanottavaa. Varmasti oikean valmentajan itselle löytämiseen liittyy juuri läheisesti omat tavoitteet, joten varmasti joillekin ”ulkonäkökeskeisesti” (tai siis, ulkonäön kohennus päätavoitteena) treenaavalle valmentajan fitteys on vielä tärkeämpää. Varmaankin valmentajan valinnassa useastikin kriteerinä voi olla, millaiseksi haluaisi itse tulla: yhtä vahvaksi tai yhtä timmiksi kuin valmentaja, tai jos haluaa vaan yhtä hyvään fyysiseen kuntoon ja kestävyyteen kuin valmentaja.

    Olen siis samaa mieltä: kyllä jossain määrin, jos valmentajaa valitsisin, pitäisin fitteyttä kriteerinä. Haluaisinhan, että valmentajakin elää tavoittelemaani elämäntyyliä, silloinhan hän varmasti omakohtaisen kokemuksen kautta osaa minua neuvoa!

  2. Kiitos paljon Pipsa! Olihan tuossa vaikka mitä sanottavaa 🙂 hyvin muotoiltu tämä ”ulkonäön kohennus päätavoitteena” sillä ulkonäkökeskeinen helposti mielletään jotenkin negatiivisesti. Tavoitehan se on sekin 🙂
    Juuri tuo, että minkälaiseksi asiakas itse haluaisi tulla, tuo tietynlaisen esikuvamaisuuden valmentajille. Itse jotenkin pyörittelin tätä valmentajan näkökulmasta, mutta totta tosiaan, jos itse lähtisin itselleni treenauttajaa etsimään, haluaisin hänen olevan samanlaisen elämäntyylin edustaja 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!