Minun aamuni mietteitä

Raotan silmiäni ja kurotan kohti puhelinta ajan tarkistamiseksi. 05.03. Eihän sitä vielä voi nousta ylös? Nousen yleensä kuuden maissa. Käännän kylkeäni ja yritän nukkua. En kuitenkaan saa enää unesta kiinni, mietin lukemaani kirjaa. Vilkaisen uudelleen kelloa, joko olisi aamutoimien aika? 05.14. Ähh, en jaksa enää pyöriä sängyssä! Tassuttelen siis pesemään hampaita.

Aamun lääkkeet, probiootit ja vitamiinit kulauttelen alas tutussa järjestyksessä. Rutiinilla. Mietin myös, että mitä jos seuraavana päivänä vaihtaisinkin kaiken toisin päin. Olisiko liian nurinkurista? Juon päälle vielä paljon vettä ja nieleskelen probioottijuoman pahaa makua pois.

Pitäisikö poiketa rutiinista? Tätä mietin myös aamupalan kohdalla. Jos ei olisikaan kaurahiutaleet + vesi + 2min 30s mikrossa?
Päätän tehdä munakkaan. Paistelen lehtikaalia pannulla, se sihisee kivasti ja kuullostaa rapealta. Heitän päälle kananmunat. Maustan munakkaani suolan sijaan cajunmausteella. Munakkaan kylkeen leikkaan vielä muutaman epäsymmetrisen palan kurkkua. Poikkeuksellinen aamiainen.

Sitten muistinkin viime kokeiluni aamumunakkaan kanssa. Nälkä yllätti puolentoista tunnin sisällä ja energiat olivat vähissä. Päätän yhdistää sopivassa suhteessa rutiinia ja poikkeusta. Puuro + munakas.

Puuron mikrottelen siis tuttuun tapaan. Sekoitan joukkoon vielä psylliumkuitua, piparkakkumaustetta ja mantelimaitoa. Kolistelen pakastimesta jäisiä mustikoita ja vadelmia. Ne viilentävät puuron ihanasti juuri syömälämpöiseksi.

Puuron ja munakkaan yhdistelmä tuntui heti oikein sopivalta. Tulisiko tästä uusi rutiini?

Kahvin keitän aina aamiaisen jälkeen. Tänään päätin ripsauttaa mukaan pikkuisen cayennepippuria. Se herättelee tujusti uuteen päivään. Laimennan makunautintoa ihan pikkuisen kauramaidolla. Kuljetan kahvikupin huoneeseeni, tietokoneen luokse. Istahdan alas työpisteelleni eli lattialle jumppamaton ja tyynyjen päälle. Alan kirjoitella teille aamusta ja pienistä suurista rutiinipoikkeamista.
On oikeestaan aika siistiä olla hereillä kun muut nukkuvat. On sitä omaa rauhaa. Näkee kun aurinkokin heräilee ja nousee näkyviin taivaanrannasta. Näkee myös miten auringon myötä maailma vilkastuu. On kivaa olla tarkkailija.

Tiiättekö sen tunteen, kun jo aamulla tietää että tänään on hyvä päivä? Että tänään kyllä kulkee? Tänäaamuna olotila oli juuri tuollainen! Päivä menee tosin mukavasti asioita hoitaessa, yliopistolla pyöriessä ja ohjatessa. Illalla olisi sitten taas ihanat akrobatiatreenit! 
Jäin tässä miettimään, että pitäisikö kokeilla jotain erilaista myös ulkonäön suhteen? Ehkä laitankin tänään erityyliset vaatteet kuin yleensä. Tai laitan meikkiä. Tai kokeilen vääntää hiuksiin jonkun uuden tyylin. Vaikka rutiinit ovatkin ihania ja tärkeitä, niistä poikkeaminen on välillä virkistävää. Ties vaikka löytäisikin uusia lempparirutiineja?

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.