Muuttoa, remonttia ja ajatuksia

Huh että onkin ollut taas tekemistä kerrakseen! Töitä ei varsinaisesti ole ollut juurikaan, ainakaan virallisesti. Olemme nimittäin tehneet työpaikan muuttoa. Kuopion Readysetpole siirtyilee siis uusiin tiloihin entistäkin lähemmäs keskustaa. Enemmän tilaa riehua, lisää tankoja, useampia vessoja, suihku, tilavat pukuhuoneet, ilmastointi, mitä luksusta! Avajaiset ovatkin itseasiassa jo tänään: Meillä on avoimet ovet klo. 16.15-19.45 sisältäen lyhyitä tekniikkaosuuksia tankoilun eri osa-alueilta. Mukaan voi myös tulla vaan hengaamaan ja tsekkaamaan tilat. Tervetuloa! Lisätietoa löytyypi osoitteesta http://www.readysetpole.fi/ .

Kiireellisen aikataulun vuoksi olemme siis viettäneet reippain määrin tunteja tavaroita kantaen, siivoten ja remontoiden. Olen muun muassa pessyt seiniä ja lattioita, opetellut käyttämään höyrypesuria, imuroinut, lakaissut, teipannut, suojannut, maalannut yhden jos toisenkin pinnan ja asentanut lattiaa. On hienoa nähdä oma kädenjälki ihan konkreettisesti koko ajan valmiimmaksi tulevassa tilassa. Se jos mikä on palkitsevaa!

Siellä katon rajassa hilluessani ja seinää maalatessani ehdin jälleen myös pohdiskella asioita. Pohtiminen ei onneksi kysy aikaa eikä paikkaa.
Mietin miten siistiä oppiminen on. Että minulla on kyky omaksua uusia taitoja, olivat ne sitten arkielämän asioita tai jänniä tankotemppuja. Tulin pohdinnoissani siihen lopputulokseen, että oppiminen on yksi oman elämäni onnen avaimista. Olen luonteeltani valtavan utelias. Tiedon- ja taidonjano kulkevat hyvin käsi kädessä uuden oppimisen kanssa. Jos ei halua oppia, eipä sitä luultavasti tapahdukaan.
Oppiminen luo myös tunteen onnistumisesta: Se osoittaa että on mennyt eteenpäin tavoittelemissaan asioissa. Varsinkin pitkäjänteisen harjoittelun tuoma oppiminen antaa aivan omanlaisensa onnistumiskokemuksen!
Oppimista tarvitaan kaikessa – ihmissuhteissa, töissä, treenissä, koulussa, kokkaamisessa. Ihan kaikessa. Kaiken voi oppia tekemään paremmin, järkevämmin, tehokkaammin, puhtaammin, siistimmin, sulavammin, miten vain. Voi oppia olemaan paremmin läsnä keskustelussa, tekemään selkeämpiä muistiinpanoja luennoilla, arvostamaan itseä ja muita, elämään hetkessä, käyttämään ääntään kuuluvammin, ottamaan toisten tunteet paremmin huomioon, maustamaan ruokansa maltillisemmin, syömään enemmän kasviksia, tekemään tehokkaammin sen viimeisenkin hauiskäännön.
Ehkä jonain päivänä siis kehityn ja opin paremmaksi siivoojaksi. Toivossa on hyvä elää.

Voisin myös opetella olemaan kuvissa järkevästi. Siihen taitaa vaan olla motivaatiota kovin vähänlaisesti.

Toki kaikkea ei ole tarpeen osata täydellisesti eikä välttämättä edes keskinkertaisesti. Välillä on hyvä priorisoida oppimistaan ja suunnata keskittymisensä eniten kiinnostusta herättävään oppimiskohteeseen. Mutta toisaalta, onko mikään oppiminen turhaa? Koskaan ei voi tietää mitä taitoja elämässään tarvitsee ja minkälaiselle knoppitiedolle tuleekin yhtäkkiä keskustelussa hyvä sauma. Kun tietää perustiedot asiasta kuin asiasta, on helpompi keskustella erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa. Tai vaikkei tietäisikään, haluaa oppia ja ottaa selvää!

Yllättäviäkin tilanteita tulee varmasti elämänpolulla vastaan. Silloin voi olla onnellinen taidostaan vaihtaa mopon sytytystulppa tai autonrenkaat. Hyötyä voi olla myös kokemuksesta lattian asentamisessa ja seinien maalaamisessa! Mikään opittu ei mielestäni mene hukkaan.

Pysykää uteliaina! Opettavaista päivää jokaiselle 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.