Kiireruokailu vol2

 
Tervehdys uuteen viikkoon!
Viikonlopun aikana kiire sai itselläni vielä ihan uuden merkityksen.
Tein nimittäin spontaanin päätöksen ja ryhdyin torimyyjäksi.

 
En siis tietenkään pysyvästi!
Kuopiossa oli kansainväliset suurmarkkinat, ne jotka kiertävät ympäri Suomea.
Istuimme kahvilla italialaisessa surffihenkisessä kahvilassa.
Juttelimme omistajan kanssa mukavia ja hetken kuluttua olinkin jo myymässä belgialaisia kookospalleroita.
Päivän ja viikonlopun suunnitelmat siis uusiksi kertaheitolla!
 
Kokemuksena tämä työrupeama oli aivan todella opettavainen!
Tunnelma torilla oli ihana, erityisesti myyjien keskuudessa.
Ja mahtavaa saada Kuopioonkin jotain eloa ja vilinää.

 
Negatiivisena puolena tosiaan se hirmuinen kiire.
Niin kiire että joutuu pidättelemään vessahätää melkein pari tuntia.
Ja että toisinaan syöminen houtui viidessä minuutissa teltan takahuoneessa, seisaaltaan.
Seisomista seisomisen perään, varpaissa rakot kymmenen tunnin työpäivän jälkeen.
 
Ja asiakaspalvelijaa saa muuten kohdella miten vain.
Kiitos, ole hyvä ja anteeksi ovat aivan tuntemattomia käsitteitä.
Suomalaiset ovat melko tylyä ja epäkohteliasta kansaa.
Eräs vanha ”herrasmies” päätti ottaa asiakseen valistaa minua:
Kannattaisi muuten joskus nukkua ettei tule tuollaisia silmäpusseja.
Hmmm, kiitos.
 
Mutta en missään nimessä vaihtaisi noita päiviä!
Mukaan mahtui myös kiireettömiä jutusteluhetkiä työkaverin kanssa, kahvittelua hyvässä seurassa, hassuttelua, yhteishenkeä.
Sain paljon uusia tuttavuuksia, hienoja hetkiä ja ehkä työkeikan ensikesälle.
Sekä hienon paidan osuvalla tekstillä:
Keep calm and have a coffee.
 
 
Syömiset olivat vähän mitä olivat.
Oikeaa ruokaa – liian vähän.
Kaikkea makeaa – Ihan liikaa.
Kahvia – Hirmuisen paljon liikaa.
Siinä on etunsa että pomo on italialainen kahvilakojun pyörittäjä.
 
Välipalaa siis välipalan perään.
Leikkeleitä, kasvistikkuja, taatelikakkua, hedelmiä, pähkinöitä, riisikakkuja, puuroa.
Ja suklaata. Paljon. Täytyyhän sitä naisen jollain elää.

 
Välillä elämässä tulee yllättäviä tilaisuuksia.
Olen sitä mieltä että niihin tulee ehdottomasti tarttua!
Vain siten voi saada uusia kokemuksia.
Ja mitä siitä vaikka ruokailu menisi yhden viikonlopun päin pyllyä?
Ehtii sitä syödä hyvin tälläkin viikolla.
 
Nyt lähden purkamaan kilometrin korkuista tiskivuorta.
Sen siitä saa kun käy kotona vain kääntymässä.
Ihanaa maanantaita!

2 thoughts on “Kiireruokailu vol2

  1. Nimenomaan, myyntikaverini totesikin ettei ole missään kohdannut niin töykeitä ihmisiä kuin Suomessa 😀 Ystävällisyys tuntuu olevan katoava luonnonvara. Ei se hymyily ja kohteliaisuus ole itseltä pois, päin vastoin 🙂
    Kiva kun kommentoit!

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.