Ehdottomuudesta sallivuuteen

 
Missä vaiheessa voidaan sanoa että ehdottomuus ruokailun suhteen menee niin sanotusti yli?
Ulkopuolelta katsottuna hyvinkin tarkan oloisesti syövä voi tosiasiassa suhtautua ruokaan todella rennosti.
Toisaalta myös herkuttelija voi ajatuksissaan olla itselleen hirveän tuomitseva ja potea huonoa omatuntoa jokaisesta suupalasta.
 

Eräänä päivänä päätät syödä suklaapatukan.
Minkälainen olotila sinut valtaa tämän jälkeen?
Sallivalla asenteella varustettu ihminen kykenee sivuuttamaan tämän ilman suurempia tunnontuskia.
Eipä asiaa tarvitse sen kummemmin miettiä enää syömisen jälkeen.
Paitsi että tulipa hyvä mieli kun sai vähän herkutella.
 
Entäpä herkkuihin ehdottomasti suhtautuva ihminen?
Yksi (mitätön) suklaapatukka koetaan suurenakin repsahduksena,
joka on mahdollisesti pilannut koko terveellisen ruokavalion.
Tällaisesta kielletystä ruoasta tulee hirveä morkkis, eikä nautintokaan sen myötä ole kovin suuri.
 
 
Joka kerta suklaapalasta kieltäytyvää katsellaan usein kulmien alta.
Mielestäni on tervettä kyetä sanomaan, ettei juuri nyt tee mieli.
Siinähän ei ole mitään pahaa!
Entä jos kuitenkin kieltäytyy kerta toisensa jälkeen,
 mutta oikeasti haluaisi vain napsia suklaapalat suuhunsa?
Voidaan toki puhua itsekurista, mutta onko siinä loppujen lopuksi mitään pointtia?
Harvan ruokavalio kaatuu pariin suklaapalaan.
Ei oikeasti kenenkään.
 
 
En toki tarkoita, että kaikkien tulisi ryhtyä hyvillä mielin vetämään suklaapatukoita kaksin käsin.
Lähinnä mietin rajanvetoa terveellisen syömisen ja syömishäiriöksi luokiteltavan ortoreksian välillä.
Ortoreksiassa henkilö pyrkii syömään yliterveellisesti.
Lopulta kuitenkin ajatusmallit saattavat kieroutua ja käsitys terveellisyydestä vääristyy.
Terveellisenä pidetäänkin lopulta vain vaikkapa porkkanoita.
Hän voi pelätä terveytensä romahtavan, mikäli sattuu syömään 20 gramman sijasta 22g pähkinöitä.
Tyypillistä on myös ylitsevuotava terveysvalistus, jonka sairastuneet kohdistavat usein läheisiinsä
Aina syömishäiriö ei kuitenkaan etene niin pitkälle, vaan voi ilmentyä lievemmässä muodossa, vääränlaisesta ruoasta seuraavana ahdistuksena, kontrollointina ja pilkuntarkan ruokavalion noudattamisena.
 
 
Mielestäni erona näiden kahden välillä on juuri tuo sallivuus.
Terveellisesti syövä tietää kyllä mikä on epäterveellistä ja mikä terveellistä.
Hän ei aina vain jaksa välittää.
Mieleltään terve ihminen voi erityistapauksissa valita myös sen epäterveellisemmän vaihtoehdon.
Hän osaa nauttia ruoan mausta
vaikka tietääkin sen olevan energiapitoista, rasvaista, sokerista, mitä vain.
Hän syö hyvällä mielellä silloin kun tekee mieli.
 
Ehdottoman asenteen omaava sen sijaan pyrkii joka ikisellä aterialla optimoimaan ateriansa.
Hän valitsee ravintolassa kevyen salaatin vaikka mieli tekisi pihviä.
Jälkiruoaksi lasi vettä ja musta kahvi,
vaikka mieli haluaisikin suklaata ja latte machiaton.
Hän ajattelee herkkuja paljonkin,
mutta ei salli niitä itselleen.
Jos hän kerrankin tilanteen sanelemana päättää syödä palan kakkua,
nautinto häviää ahdistuksen syövereihin.
 
 
Syömishäiriö voi toisinaan naamioitua tervehenkisen ulkokuoren alle.
Se ei välttämättä näy ulospäin,
mutta kahlitsee ihmisen vangikseen.
Ajatukset sen ulkokuoren alla ratkaisevat.
Mikäli ruoka pyörii mielessä kokoajan, ruoan valmistukseen ja suunnitteluun menee hurjasti aikaa, poikkeamat suunnitellussa ruokavaliossa ahdistavat, spontaani syöminen on mahdotonta ja herkuttelu tuntematon käsite, kannattaa miettiä onko pipo hieman liian kireällä.
Meille on annettu vain yksi elämä ja siitä tulisi nauttia.
Elämä on liian lyhyt jokaisen suupalan vahtaamiseen ja nautinnoista kieltäytymiseen!
 
Herättikö kirjoitus sinussa jotain ajatuksia?
Minkälainen suhtautuminen sinulla on ruokaan?
 

23 thoughts on “Ehdottomuudesta sallivuuteen

  1. Todella hyvin kirjoitettu! Tää sai kyllä ajattelemaan. Mä pyrin joskus ennen noudattamaan tarkkaa ruokavaliota ja kieltämään tietyt ruoka-aineet itseltäni kokonaan, mutta pitemmän päälle se ei ollut hyvä juttu. Nykyään oon sallivampi, ja syön juuri sitä, mistä milloinkin koen saavani hyvän olon sekä fyysisesti että henkisesti 🙂

  2. Kiitos! Mahtava kuulla että teksti herätti ajatuksia. Nykyiset ruokailutottumuksesi kuullostavat oikein hyviltä ja terveiltä 🙂 sallivampi ruokavalio on usein parempi sekä keholle että mielelle! Itse syön juuri porkkanakakkumuffinsseja… 😀

  3. Todella hyvä kirjoitus! Raja on häilyvä, ja itsekin pohjamudissa olen käynyt ”terveellisen” ruokavalioni kanssa.

    ”Mielestäni erona näiden kahden välillä on juuri tuo sallivuus.
    Terveellisesti syövä tietää kyllä mikä on epäterveellistä ja mikä terveellistä.
    Hän ei aina vain jaksa välittää.”

    Niin totta! Onneksi olen nykyisin niitä, jotka ei vain aina jaksa välittää.. ja syö herkkuja aidosti hyvällä omalla tunnolla!!

  4. Aivan pea teksto ja sai kyllä miettimäån. On niin paha itse tiedostaa että ajattelee liikaa ruokaa ja mikä on ”väärää” ja mikää ”oikeaa” ravintoa nauttimatta siitä ollenkaa.. kysymys onkin että miten pystyisi muuttaa omaa ajatustapaansa olla stressaamatta ja potematta huonoa omatuntoa.. ihailen suuresti ihmisiä jotka näin pystyvät tekemään ja toivon että itsekkin siihen joskus kykenen.

    Ihanaa kesää sulle ja jatka samalla tavalla kirjoitusten suhteen, piristät kummasti jokaisella postauksellasi:-)!

  5. Ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos! Tuo ”Se ei välttämättä näy ulospäin,
    mutta kahlitsee ihmisen vangikseen.” on todellakin niin totta. Ihan omasta kokemuksesta näin jälkeen päin voin sen myös todeta. Vaikka edelleen makselen velkoja menneisyydestä, haluan elää elämääni tässä ja nyt, onnellisena.

  6. Sinä kirjoitat todella hyvin. Et tuomitsevasti tuo omia mielipiteitäsi esille, vaan kirjoitat informatiivisesti olematta kuitenkaan tylsä! Olet ehdottomasti oikealla alalla.

    Itse olen pitkän mahakipuilun jälkeen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion, ja arkena syömiseni koostuu niistä aineksista, mitkä olen todennut tuovan hyviä ravintoaineita sekä hyvää oloa. Riskinä tässä kuitenkin on kaavoihin kangistuminen ja koska ruokavalio ei ole ammattilaisen tekemä, en voi mennä takuuseen sen täydellisyydestä. Olen ottanut vain vinkkejä ruokavalioista mitä netissä on tullut vastaan (+kaappaus keittiössä ohjelma, kitchen for dummies yes!) ja muokannut omanlaisekseni. Ei todellakaan mitään erikoisuuksia, vaan ihan tavallista ruokaa miinus tiettyjen ruoka-aineiden ylensaanti.

    Herkuttelen silloin tällöin, mutta sen täytyy olla maltillista. Tiedostan, että en halua maksaa herkuttelusta niin suurta hintaa kun ilmapallovatsa ja vatsaväänteet ja seuraavan aamun ei – niin – oppikirjamainen – vessakäynti. Varmasti ystäväni nauttivat minun seurastani enemmän, kun en heidän mielikseen lapa suuhuni kaikkea ja sisälläni ääni huutaa ”vatsa menee kipeäksi vatsa menee kipeäksi”. Voihan olla, että osiltaan vatsani menee kipeäksi kun stressaan, mutta kun nyt sattuu olemaan tällainen vatsallaan stressaaja, niin noidankehä on aikalailla tässä. Joten parasta on, kun annan vatsalleni ja päälleni vähän vähemmän stressinaiheita.

    Tällainen on minun kokemukseni ruuan ja hyvinvoinnin välillä. Tasapainotteluahan se koko ajan on, mutta ei pidä miettiä liikaa.

  7. Hmmm, pistitpä pahan kysymyksen. Itsekin olen ollut itselleni todella tiukka muinoin. Muutoksessa keskeisintä on ehkä sen päätöksen tekeminen: nyt minä päätän syödä tämän herkun ja en suostu stressaamaan siitä! Ajatustavan muuttaminen on pitkällinen prosessi, joten anna itsellesi aikaa. Iloitse jokaisesta stressittömyyden kokemuksesta 🙂 tsemppiä, varmasti kykenet relaamaan pienen harjoittelun jälkeen!

    Kiitos hurjasti, teit minut iloiseksi kommentillasi! Ihanaa kesää 🙂

  8. Upeaa että olet kuitenkin selvinnyt tilanteesta ja sinulla on nyt mahtava elämänasenne! Onnellisuus on se päämäärä mihin kannattaa pyrkiä 🙂 kiitos kommentistasi, mukavaa kesää!

  9. Kiitos kovasti, tulipa hyvä mieli 🙂
    Tosiaan tarkoitin tällä nyt lähinnä henkistä ehdottomuutta. Toki on ymmärrettävää kieltäytyä aina tietyistä ruoista/herkuista mikäli niistä saa vatsansa kipeäksi! Itsellänikin on suhteellisen tarkat ruokakriteerit tuon masun vuoksi, mutta se ei mielestäni ole epäterveellä tavalla ehdotonta.
    Varmasti on parempi nauttia elämästä kun syö ruokaa josta tulee hyvä olo. Sinunkin suhtautumisesi kuullostaa olevan terveellä pohjalla 🙂 varmasti sinullakin on jotain ”herkkuja” jotka sopivat masullesi? Tuskin kieltäydyt niistä aina?
    Voi olla että steessaamisellasi pahennat oireita. Toiset kuitenkin reagoivat helposti juuri vatsallaan, niin myös allekirjoittanut!
    Ihanaa kesää sinulle, toivottavasti löydät masuystävällisiä herkkusia! 🙂

  10. hyvä kirjoitus! 🙂 itellä ei oo ollut mitään syömishäiriötä, tykkään todella paljon ruuasta ja herkuista. itellä oli kuitenkin vaihe että 1-2kk noudatin pilkuntarkasti samaa ruokavaliota vaikka olis tehny mieli muutakin.se menikin siihen että suurimman osan päivästä ajattelin vain sitä ruokaa, koska saan syödä, mitä saan syödä jne. ja olis tullu kauhee morkkis jos sen suklaapatukan olisin syönyt. nykyään kyllä herkuttelen vloppuisin, viikot yritän syödä perusterveellisesti mutta on varaa joskus siitäkin lipsua 😉 rupee vaan turhan paljon ahdistamaan jos on liian ehdoton asioiden kanssa 🙂

  11. Oikeasti tosi hyvä teksti! 🙂 Rajanveto terveellisen syömisen ja ”yliterveellisen” syömisen välillä voi tosiaankin ulkopuolisen silmin olla hyvinkin hankalaa, kun ei toisen pään sisään oikein pysty näkemään. Kuten sanoit, ajatuksethan sen rajan vetävät: syömishäiriöiselle terveellinen ruoka on pakkomielle – terveelle ihmiselle ruoka on ravintoa, jonka nauttiminen tuottaa mielihyvää tunnontuskien sijasta. Välillä mielihyvää tuottaa ravintolasta tilattu salaatti, välillä taas suklaalevy 🙂

  12. Tiedän monta kaveria jotka on jatkuvalla kroonisella dietillä,ja herkuista tunnetaan syyllisyyttä silti ulkomuoto kertoo jotain muuta. Itsellä on toiminut havahtuminen siihen mitkä ruokaaineet sopii,viljat on poissa ja sokeria/maitotuotteita vähäisiä määriä. Kun antaa keholle ravintorikasta ruokaa suurimman osanajasta voi herkutella ilman että piehtaroi syyllisyydessä ja puristelee vatsamakkaroita,juuri niinkuin sanoit.

  13. Mulla ainakin tulee heti sellainen vastareaktio jos kiellän itseltäni jotain. Alan tällöin himoitsemaan kyseistä herkkua aivan valtavasti! Eli jos kieltäisin itseltäni suklaapalan, päätyisin luultavasti syömään sitä monta palaa putkeen, nauttimatta. Helpompi vain sallia itselleen pala silloin kun tekee mieli 😉 tuo on kyllä hyvä käytäntö, viikot siististi ja viikonloppuna voi herkutella. Kunhan ei tosiaan liian tiukkapipoiseksi mene 😉

  14. Tosiaan, päänsisäinen ajatusmaailma ratkaisee, ja sitä on ulkopuolisen mahdotonta nähdä. Toki puheesta ja käytöksestä voi päätellä jotain, aina ei niistäkään!
    On hyvä tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää mikä itselle milloinkin tuottaa mielihyvää 🙂
    Kiitos!

  15. Sellainen jatkuva dieettaaminen on usein omiaan luomaan kaikenlaisia ruokahimoja. Varsinkin jos on yhtään perfektionistisempi luonne, niin ruokavaliosta lipsuminen voi tuntua kovinkin pahalta. Ilman dieettiä herkkuihin suhtauduttaisiin varmaan normaalisti? Jatkuva dieettisekoilu tuntuu olevan hirmuisen yleistä, varsinkin naisten keskuudessa näinä fitnessaikoina…
    Minunkin mielestäni on hyvä syödä pääsääntöisesti puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, jolloin voi hyvillä mielin valita välillä vähän ravintoköyhempääkin sapuskaa 🙂 Syyllisyys ei tosiaan johda mihinkään!

  16. Tärkeä aihe, ja hyvin kirjoitettu teksti. Kuten jo monesti on todettu, niin rajanveto ortoreksian ja erittäin terveellisen syömisen välille on tosiaan hurjan vaikeaa. Se on vaikeaa ulkopuoliselle, mutta se on sitä myös ihmiselle itselleen. Jotkut ihmiset syövät todella puhdasta ruokaa, eivätkä syö koskaan ns. ”herkkuja” ja ovat silti täysin terveitä. Sitten on niitä, jotka sairastavat ortoreksiaa ja syövät samalla tavoin. Toisaalta, voisiko joku myös sanoa, että noilla ensiksi mainitullakin syöminen on liian rajoittunutta? Vai riippuuko se määrittelijästä?

    Hirmuisen vaikeita juttuja. Ei kyllä käy kateeksi, kun joudut näitä tulevassa ammatissasi pohtimaan. 😉 Tosin en yhtään epäile kykyjäsi siihen! Johan tämä tekstikin sen taas osoitti, että olet kyllä täysin oikealla alalla. 🙂

  17. Varmasti riippuu paljonkin määrittelijästä, milloin ruokavalio on liian terveellinen. Esimerkiksi sohvaperunan näkökulmasta omakin ruokavalioni on varmasti turhaa hifistelyä 😀 jos syö energiankulutukseensa nähden riittävästi ja suhteellisen monipuolisesti, en näkisi herkuttomuutta ongelmana. Ortoreksian ongelma on juuri päänsisäinen, kyse on kuitenkin mielen sairaudesta. Terveellisesti syövän mutta terveesti ajattelevan päässä herkkuja ei ole demonisoitu, luokiteltu tai kielletty. Syömishäiriöisellä ruoka saattaa pyöriä mielessä kokoajan, kieltolistat ovat kilometrin mittaisia ja herkkuja katsotaan haaveillen, mutta samalla kammoten. Pelko jotain ruokaa ja sen syömistä kohtaan ei ole normaalia. Ihmisen päänsisäinen maailma ratkaisee tässäkin asiassa. Sinne on vain vaikea kenenkään ulkopuolisen nähdä ja itselleenkin hahmottaminen saattaa olla hankalaa.
    Monet elävät varmasti tietämättään näiden kahden tilan välimaastossa. Hyvin terveellinen syöminen voi lipsua ortoreksian puolelle, jolloin oma ajatusmaailma alkaa vääristyä. Usein ortoreksiassa tapahtuu myös ”terveellistymistä” eli jatkuvasti pyritään ruuvaamaan terveysruuvia tiukemmalle ja tiukemmalle. Mikäli kroppa pysyy ravitussa tilassa, eli energiansaanti on riittävää, ei todella terveellisessä syömisessä ole mitään vikaa, jos ajatusmallit ovat kunnossa. Syömisen tulisi olla vapaata eikä vain pakkojen sarja!

    Kuten sanoitkin, hirmuisen vaikeita asioita. Näkyy myös tästä kilometrikommentista 😀 kiitos todella paljon sinun kommentistasi! Hienoa kuulla että teksti herätti ajatuksia 🙂

  18. Tää ei nyt aiheeseen kyllä liity, mutta tämän postauksen ansiosta kirjoitin just ostoslistaan kissankokoisilla kirjaimilla RIISIKAKKUJA koska ah noi kuvat!

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!