Ehdottomuus – trendikästä?

Olen tässä pohtinut viimeaikoina valtatilaa saanutta ehdottomuuden trendiä.
Tuntuu, että kaikkein hienointa on olla ruokavaliolla, jossa kielletään suuri lista ruoka-aineita.
Gluteeniton, viljaton, maidoton.
Kaiketon.

Jos esimerkiksi maito ei aiheuta minkään moisia oireita,
miksi sitä ei voisi syödä?
Tai jos pulla ei aiheuta muuta kuin hyvän mielen, minkä takia ei olisi ok syödä sellainenkin silloin tällöin?
 
Itse tällaisena ruokavammaisena en voi ymmärtää, miksi joku haluaa rajoittaa ruokavaliotaan vapaaehtoisesti. Tai voin minä periaatteessa ymmärtää, mutta en silti oikein tajua.
Mitä ihminen saa siitä, että rajaa tietyt ruoat pois ruokailuistaan?
Tietysti ruokien aiheuttaessa oireita on tilanne toinen.
Mutta jos mitään huomattavaa haittaa ei ilmene?
Miksi tulisi olla niin ehdoton?

 
Täytyy kyllä myöntää että olen itsekin hurahtanut joskus.
Olen niin helposti innostuva persoona ja tykkään kokeilla uusia asioita.
Vähän naiivi ja sinisilmäinenkin saatan olla toisinaan
 ja uskon liian helposti sen mitä minulle sanotaan.
Kun vihdoin viime kesänä päädyin maidottomuuteen/viljattomuuteen oireiden pakottamana,
aloin tietysti tutkia asiaa.
Päädyin erään nimeltä mainitsemattoman ravintovalmentajan sivuille.
Hän on kovin karismaattinen ja perustelee luotettavan oloisesti omat näkemyksensä faktoiksi.
Ja hän on myös valitettavan ehdoton.
Häpeäkseni aloin jopa uskoa maidon ja viljan olevan pahasta.
Kaikille.
Aiheuttihan se minullekin niin tuskaisen olon, ehkä siis muillekin?
Olisiko tämä se terveyden ydin?
 

 

Nyt jäitä hattuun.
Paremmalla sivuston tarkastelulla aukesi monta epäkohtaa ja aukkoa perusteluissa.
Myös nimenomaan tuo ehdottomuus alkoi tökkiä,
samoin muiden ravitsemusasiantuntijoiden mollaaminen.
On hienoa että ihmisillä on mielipiteitä.
Mutta jos pitää omaansa kaikkien muiden mielipiteet ylittävänä ainoana totuutena?
Että kaikki muut eivät vain ole hoksanneet sinun ajattelutapasi neroutta?
 
Tuona hippiaikanani menin jopa niin pitkälle,
että aloin kyseenalaistaa oman alani pätevyyttä.
Mietin, että onko tämä sittenkään minulle oikea paikka.
Häpeäminen olisi turhan voimakas sana, mutta en oikein osannut arvostaa koulutusohjelmaani.
Miten voisin olla uskottava ravitsemusterapeutti, mikäli en itse uskoisi sanomaani?
Onneksi tuli kuitenkin syksy, opintojen jatkuminen ja tieteellinen näkökulma.
Opin paljon tieteellisen tutkimuksen tekemisestä ja osasin kyseenalaistaa uudelleen radikaalimpien ravintoasiantuntijoiden mielipiteet.
Osaan taas olla ylpeä omasta alastani.
Tämä on juuri minun juttuni 🙂
 

 

Uusien ravitsemussuositusten myötä opin myös tulkitsemaan niitä
 ja perustelemaan miksi ne ovat hyvät.
Vaikka tulee erilaisia hittibuumeja, ravitsemussuositukset pysyvät!
Tiedekin toki kehittyy ja ravitsemussuosituksiin saadaan uusia näkökulmia.
Suositukset kuitenkin perustuvat vahvasti tutkimusnäyttöön, eikä niitä ihan kepein perustein muuteta.
 
Monesti sanotaan että ravitsemussuositukset eivät huomioi yksilöitä.
No, eihän niiden kuulukaan.
Ne ovat väestötason suositukset, jotka antavat suuntaviivoja päivittäisiin valintoihin.
Jokainen voi sitten siitä lähteä yksilöimään itselle sopivien mieltymysten
 ja ruokavaliorajoitteiden mukaan.
Ravitsemussuositusten puitteissakin voi koostaa monen monta täysin erinäköistä ruokavaliota!
 
Ja tässä välissä eräs mieleeni popahtanut kysymys:
Jos ravintogurut suosittelevat kaikille gluteenitonta, maidotonta ja XYZ määrän ravintolisiä,
miten yksilöllistä se sitten onkaan?
 
 

Jos joku aine X aiheuttaa minulla oireita,

niin senhän on pakko olla kaikille pahasta?
Tämän perusteella voisin suositella kaikille viljatonta, maissitonta, tattaritonta, hirssitöntä, maidotonta, perunatonta, selleritöntä, banaanitonta, kalatonta, merenelävätöntä, omenatonta, päärynätöntä, kiivitöntä, saksanpähkinätöntä, seesamitonta, hasselpähkinätöntä, maapähkinätöntä, hiivatonta ja soijatonta ruokavaliota.
Avokadoa, vuohenmaitojuustoa, kananmunia, papuja ja kahvia voi nauttia kohtuullisissa määrin, toisinaan ei ollenkaan.
Raakoja kasviksia voi syödä vähän päivittäin, mieluiten kuitenkin kasvikset kypsänä.
Mieluiten pieniä ruokamääriä usein kuin paljon kerralla.
No niin miltäs kuullostaa?
Ainakin on rajoittunutta, ehkä tästä tulee uusi hittiruokavalio!
Ylläolevassa listassa siis aineet jotka pahentavat masuoireitani,
toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Täysin ehdoton olen viljan, maidon, kalan ja pähkinöiden suhteen.
Muita saatan syödä ihan kokeilumielessä,
mutta ei siitä ikinä mitään hyvää seuraa.
Söisinkö näin jos oireita ei olisi?
Arvatkaapa vain…
 

 

Kuinka moni haluaa luopua koko elämäkseen jostain ruoka-aineesta?
Mielestäni ravitsemussuositusten etu on juuri siinä ettei tarvitse.
Kaikkea voi syödä silloin tällöin, kohtuudella.
Ei ehdotonta eitä voille, kermalle, sokerille.
Eikä lenkkimakkaralle.
Niitä ei vain tarvitse syödä päivittäin.

Itse olen sitä mieltä, että kannattaa syödä sitä mistä tulee hyvä olo.
Jokainen sitten määritelköön minkälaista ruokaa se itselle tarkoittaa.
Täyskielto tuottaa usein vain mielitekoja ja repsahduksia.
Toki voi herkutella täysin terveellisesti ja kokea ettei jää mistään paitsi.
Näin on omalla kohdallani!
Kuitenkin jos kokoajan tuntuu, että joutuu kituuttamaan herkuttomuudessa/gluteenittomuudessa/missä tahansa rajoituksessa
niin ehkäpä voisi ajatella olevan jokin toinenkin tapa kuin totaalikieltäytyminen?
 

 

Tosiaan, mitä ruokavalion tarpeettomalla rajaamisella saa aikaan?
Miksi siitä on tullut nouseva trendi?
Kohtuus tuntuu olevan ihmisille vaikea käsite.
Lienee helpompaa noudattaa kiveen hakattuja sääntöjä, erilaisia listoja siitä mitä saa syödä ja mitä ei,
sen sijaan että vain söisi kohtuudella kaikkea?
 
Totta kai jos kärsii epämääräisistä oireista, kannattaa kokeilla jospa ruokavaliomuutos parantaisi oloa.
Mutta jos mitään eroa ei huomaa, miksi ei voisi syödä myös sitä kuuluisaa ruisleipää?
Jokainen saa toki syödä niinkuin tykkää, eikä sitä leipää ole pakko puputtaa.
Varsinkin hiilihydraatteja demonisoidaan nykyisin aivan turhaan.
Nehän ovat elimistön polttoainetta.
Yksittäinen ruoka-aineryhmä ei tee kenestäkään lihavaa, sairasta, tervettä tai timmiä!
Kokonaisuus ratkaisee.

Huhhuh mikä paasaus!
Tiivistettynä tekstin sanoma:
 Ehdottomuus on nykyään kovin pop, mutta se on mielestäni vähän turhaa.
Nyt on jälleen sana vapaa.
Ajatuksia, kysymyksiä, kommentteja?

51 thoughts on “Ehdottomuus – trendikästä?

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.