Viikon ruokapäiväkirja – Puuroja, venähtäneitä ruokailuvälejä ja suklaata

En lähtökohtaisesti suosi ruokapäiväkirjapostauksia omassa blogissani. Näen siinä riskin toisen ruokavalion kopiointiin, mikä on aina jo lähtökohtaisesti huono idea. Tämä (tai mikään muukaan) ruokapäiväkirja ei ole mallina täydellisestä ruokavaliosta. Kannattaa muistaa, että jokainen on yksilö eikä tämäkään ruokailutapa toimisi kaikille. Lisäksi viikko on vielä niin lyhyt aika, ettei siitä ihan täysin saa kokonaiskuvaa ruokavaliosta. Mulla nimittäin menee ruokailu erittäin vahvasti kausissa ja tuolloin oli menossa puurokausi to the max. Tällä hetkellä kaikki liikkumiseni on muuten vielä melkoisen kevyttä synnytyksen ja selkäepisodin jäljiltä. Energiankulutustani kuitenkin nostaa imetys: Meidän tyllerö on nimittäin ihan tosi kova syömään!

Kuitenkin tykkään itse lukea ja inspiroitua ruokapäiväkirjoista. Siinä on jotain hirveän mielenkiintoista, ainakin näin ravitsemusalan ihmisen mielestä! Sen vuoksi nyt päätin näyttää konkreettisesti, miltä oma syömiseni näytti viikon ajan. Viime viikolla kirjoittelin juuri syömiseen suhtautumisesta, joten mielestäni tämä jatkaa samaa teemaa aika kivasti! Syömiseni ei ollut täydellistä, mutta ihan riittävän hyvää kaikin puolin. Jonkin verran tuli liian pitkiä ruokailuvälejä, nälän paikkaamista puurolla, oman vatsan kipuilua sekä vauvalle masukipuja.

Huom! Kellonajat noin suurin piirtein aikoja: Kello on hyvin voinut olla 6.21 tai 6.39, jos tekstissä lukee 6.30. Kuten sanottua, en syö kellotaulun kuva silmissä kiiluen.

ruokapäiväkirja

Maanantai

6.00
Kaurapuuro (hiutaleet, vesi, loraus mantelimaitoa, riisiproteiinia) mustikoita, luumusosetta ja maapähkinävoita
Vihreää teetä (sitruuna-inkivääri-lakritsinjuuri)

Aamukehonhuolto ~30min

10.00
Kauraleipää, broilerin leikkelettä, kurkkua, paprikaa, tomaattia, puolikas avokado, valkuaismunakas, persiljaa, pala tummaa suklaata

12.45
Broilerin rintafilee (paistettu rypsiöljyssä), iso kasa uunikasviksia (perunaa, porkkanaa, ruusu- ja parsakaalia, sipulia (yritin noukkia pois), juuriselleriä), vähän salaattia

Pyöräily fyssarille ja takaisin ~45min+45min

16.00
Puuro (hirssihiutaleita, banaani, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) + mangoa, punaherukkaa, mansikkaa, maapähkinävoita

19.30
Broilerin rintafilee, salaatti, kurkku, tomaatti, paprika, persilja. Kauraleipää margariinilla.

Aika jees päivä! En tosin illalla jaksanut enää laittaa kunnollista ruokaa (harvemmin jaksan) ja siksi toista pääruokaa ei saisi jättää sinne illalle. Ruokailuvälit pysyivät kuitenkin suht hyvin hallussa ja monipuolisuuttakin löytyi ruoka-aineista. Miinuksena lounaan sipuli, joka kiusasi vatsaani vielä seuraavanakin päivänä. Buu.

ruokapäiväkirja

Tiistai

5.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita
Vihreää teetä

9.30 Wokkikasvikset, broilerinjauhelihaa, avokadoa, persiljaa, pala tummaa suklaata

Kävelyä 30min

Yrttiteetä kahvilassa

Kävelyä 30min

12.15
Salaattiasemalla salaatti, jossa peruspohjan lisäksi paistettua kesäkurpitsaa, marinoitua tillikurkkua, kaaliporkkanasalaattia, hummusta, broileria ja manteleita

Kävelyä 15min

15.30 Banaanipannari (banaani, valkuaista, piparkakkumaustetta), luumusosetta, punaherukoita, maapähkinävoita

19.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, punaherukoita, maidotonta margariinia

Mulla ei ole mitään tiettyjä kellonaikoja, jolloin kuuluisi syödä lounasta tai päivällistä. Tänä päivänä söin ne peräkkäin, koska se oli kaikkein kätevintä. Saimme lapsenvahtimisapua Niklaksen siskolta ja pääsimme kahdestaan kävelylle, teelle ja lounaalle. Oli ihanaa!

Keskiviikko

6.30 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mangoa, punaherukoita, maapähkinävoita, pala tummaa suklaata

Teetä kävelylenkillä (45min)

10.30
Kauraleipä avokadolla, kurkkua, paprikaa, tomaattia, persiljaa, paistettu muna (virhe) + valkuainen, mangomaitoa (mangoa + mantelimaitoa)

14.00
Mansikoita, banaania, manteleita, härkäpapurouhetta, mantelimaitoa. Pala kirsikkaista tummaa suklaata

Treeni: 25min jalkajumppa

16.00
Jämäsafka: kvinoaa, belugalinssejä, kasviskastiketta, vihreitä papuja, pari palaa quornia, avokadoa, cashewpähkinöitä

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

Jos sattuu olemaan nälkä ennen treeniä, otan pienen välipalan, jotta varmasti jaksan! Lapsen kanssa se treeni täytyy tehdä sopivan tilaisuuden tullen, eikä se aina ole syömisten suhteen ihan optimaalista. Jämäruoka oli superhyvää! Miinuksena syöty kananmunan keltuainen, joka sitten aiheutti pikkuiselle masukivun ja kivan huutokonsertin.

ruokapäiväkirja

Torstai

6.30
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.45
Kasvisbowl: salaattipohja (salaattia, kurkkua, tomaattia, lehtikaalia, porkkanaa), pestokikherneitä, herneproteiinipyöryköitä, savupaprika-cashewmajoneesia, paistettua kesäkurpitsaa, kanelimyskikurpitsaa. Pala tummaa suklaata

14.00
Kaksi kauraleipää, avokadoa, kurkkua, valkuaismunakas. Mansikkamaitoa (mansikkaa + kauramaitoa)

Treeni: vesijuoksua 50min

17.30
Sama setti kuin lounaalla

20.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

Tähän päivään mahtui hurjan paljon ihanaa ruokaa! Voisin syödä tuota vegebowlia vaikka joka päivä. Lisäksi kokkailin jääkaapin perukoilla majailevista raparpereista hirssipuuroa, jota nautiskelin mansikoiden kanssa. Yritän syödä välillä kaurapuuron sijaan hirssiä, etten lataisi kroppaani pelkkää kauraa päivästä toiseen – Liika taitaa olla mun kohdalla liikaa ihan missä tahansa ruoassa.

ruokapäiväkirja

Perjantai

6.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

10.45
Eilisen salaattia, myskikurpitsaa, savupaprika-cashewmajoneesia, broilerin rintafilee. Pala tummaa suklaata.

14.30
Tuorepuuroa (kaurahiutale, mantelimaito, riisiproteiini, mangopalat)
Manteleita
Teetä ja raakasuklaapala Silvopleessä Iidan kanssa

17.00
Salaatin jämät, kaksi kauraleipää, maidotonta margariinia, kurkkua, paprikaa, broilerin rintafilee.

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa) mustikoita, luumusosetta, maidotonta margariinia. Valkuaismunakas ja kurkkua.

Välipalasta ei tullut otettua kuvaa, mutta voin vakuuttaa sen syöneeni! Pakkasin kotona lasipurkkiin tuorepuuron, josta tuli aika hyvää, vaikka sen kokkailinkin vasemmalla kädellä ihan kirjaimellisesti. Ilona viihtyi vain sylissä, joten kokkaaminen ja syöminen tapahtui isolta osin yhdellä kädellä ja seisaaltaan.

ruokapäiväkirja

Lauantai

7.00
Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mustikoita, mangoa ja maapähkinävoita

11.00
Matchalattea kauramaitoon, pala tummaa suklaata

14.00
Kauraleipää avokadolla, valkuaismunakas, kurkkua, paprikaa, tomaattia

Kävelylenkki 45min

17.00
Gluteeniton tortilla broilerin jauhelihalla, salsakastikkeella, salaatilla (salaattia, kurkkua, paprikaa, porkkanaa, lehtikaalia). Pala tummaa suklaata

19.30
Vegaaniset proteiinipannukakut maapähkinävoilla ja vadelmilla

Plääh, tuonne tuli yksi ihan tosi pitkä ruokailuväli ja sen kyllä tunsi. En laske siis matchalattea ruokailuksi, joten aamupalan ja lounaan välissä hurahti sellainen 7 tuntia. Olo oli sen mukainen: Nälkä yltyi niin kovaksi, ettei sitten enää ollutkaan nälkä vaan ennemminkin paha olo. Niklas onneksi kävi kaupassa ja saatiin mun suuhun ruokaa. Venähtänyt ruokailuväli näkyi kyllä siinä, etten sitten jaksanut liikkua, vaikka se suunnitelmissa olikin.
Iltapalan proteiiniletut olivat menestys! Pelastivat kyllä päivän <3

ruokapäiväkirja

Sunnuntai

7.00 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.30
Linssicurryä, salaattia (salaatti, kurkku, paprika, lehtikaali, porkkana), cashewpähkinöitä, avokadoa

Teetä kävelylenkillä (20min, Ilona ei viihtynyt vaunuissa)

Koko kropan treeni kuminauhoilla 40min + kävelyä 20min

15.00
Kaurapuuroa (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, valkuaista), mustikkaa, avokadoa

18.30
Uunikasviksia (parsakaali, peruna, porkkana), broilerin rintafilee, salaattia (salaatti, kurkku, tomaatti, porkkana, lehtikaali)

21.00
Banaani, manteleita, mansikoita

Kokonaisuudessaan ihan kiva päivä! Niklaksen siskon tekemä linssicurry oli ihan superhyvää ja olisin voinut syödä sitä ämpärillisen. Vatsan vuoksi täytyy kuitenkin pitää joku kohtuus. Nyyh. Oli ihanaa, kun olikin energiaa treenata ja aurinko paistoi. Päivällisen uunikasvikset olivat ihan tosi herkkuja, erityisesti parsakaalit! Iltapalasta unohtui ottaa kuva, mutta osaatte varmasti visualisoida sen banaanin mielessänne tarpeen tullen.

Sellainen viikko! Aika simppeliä perusterveellistä ruokaa. Ehkä hiukan liikaa puuroa, mutta sellaista se joskus kiireessä on. Huomaisin muuten, että söin joka päivä suklaata, heheh. Minkälaisia ajatuksia tämä ruokapäiväkirja sinussa herätti? 🙂

Suhteeni syömiseen – Intuitiivinen syöminen syömishäiriön jälkeen

Sain postaustoiveen kirjoittaa omasta suhteestani ruokaan ja syömiseen. Miten ruokasuhteeni on muuttunut syömishäiriön jälkeen ja sen myötä? Onko mulla ruokapelkoja tai ahdistaako syöminen? Onko edelleen olemassa kieltoja vai syönkö vapaasti? Olikin ihan mielenkiintoinen tehtävä siirtyä pois sieltä omalta katsantokannalta ja arvioida omaa ruokasuhdettaan objektiivisemmin ammattilaisen näkökulmasta.

Rajoittavan sijaan intuitiivinen ote

Sanoisin ruokasuhteeni olevan tällä hetkellä äärimmäisen normaali. En koe syömisen olevan mitenkään erityisen vaikeaa tai mikään iso juttu. Se ei määrittele minua enkä minä kontrolloi sitä liikaa. Voin syödä mitä vain, pois lukien itselleni tai vauvalle sopimattomat ruoka-aineet. Olen vahvasti sitä mieltä, että saan joka päivä syödä ihanaa, terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

Toisin on ollut ennen. Syömishäiriön jälkeen ruokasuhteeni oli pitkään häiriintynyt, enkä osannut käyttää maalaisjärkeäni terveellisten valintojen skaalaamiseen. Olin millintarkka ja tiukkapipoinen ihan kaikesta. Ruokaan ei saanut laittaa teelusikallista sokeria makua pehmentämään, ei teehen hunajaa tai broilerin päälle kastiketta. Kaiken piti aina olla täysjyväistä ja nopeammin imeytyviä hiilareita sai syödä vain treenin jälkeen. Jos piti mitata desi puurohiutaleita, se oli desi eikä yhtään enempää. Mietin ruokaa usein tunteja ennen tulevaa ruoka-aikaa. Vahdin, kuinka paljon muut käyttivät paistamisessa öljyä, jotta pystyin sitten määrittelemään itselleni ”sopivan” annoskoon. Ja tämä oli siis varsinaisen syömishäiriökauden jälkeen…

Hauskaa sinänsä, etten tuolloinkaan kokenut rajoittavuutta vaikeaksi tai haasteeksi: Olin vain päättänyt kieltäytyä kaikesta, mikä sisältää mielestäni jotain liian ”epäterveellistä”. Tätähän osa ympäröivistä ihmisistä jopa ihannoi ja taivastelee sitä itsekurin määrää. Ei siinä oikeasti ollut mitään hienoa, ihannoitavaa tai haluamisen arvoista. Kyse on nipottamisesta ja pikkuriikkisten lillukan varsien korottamisesta ihan liian keskeisiksi syömistä määrittäviksi kriteereiksi. Kukaan ei oikeasti sairastu tai liho, jos syö joskus hiukan sokeria puurossa tai runsaammassa öljyssä käristettyä ruokaa. Häiriintynyt suhde ruokaan vaan kertoo, että olet epäonnistunut, huono ja pian myös lihava, jos syöt muuta kuin vihreitä kasviksia ja proteiinia.

Intuitiivinen suhde syömiseen

Nykyisin en koe, että minun tarvitsee rajoittaa itseltäni mitään. En laske ruokailuistani minkäänlaisia suureita. En punnitse tai mittaa. Syön sen verran, että mahassa tuntuu hyvältä: Otan lisää, jos jää nälkä ja jätän lautasen reunalle, jos alkaa tuntua tukalalta. Tämä voi olla toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. En ahdistu poikkeavista syömisistä tai pyri kompensoimaan runsaampia ruokamääriä. En syö kello kaulassa kolmen tunnin välein, vaan silloin kun on nälkä. En erityisemmin mieti makrojakaumia tai vitamiineja arjessani: Kun syö terveellisiä ruokia tarpeeksi, saa kyllä kaiken tarvitsemansa. En määritä ruoan määrää liikkumisen kautta ja kiellä itseltäni hiilareita, jos en ole treenannut. En mieti syömistä tai seuraavaa ruokaa jatkuvasti. Tää kaikki on ihan peruskauraa, eiks jeh?

Yksi isoimmista muutoksista lienee syömisen helppous: Syömiseen liittyvistä asioista ei tarvitse tehdä mitään ongelmaa tai edes pikkiriikkistä haastetta. Syömistä ei tarvitse miettiä eikä vatvoa, vaan voi keskittyä muuhun elämään. Koen, että intuitiivinen syöminen on parasta, mitä itselleni olen ruokapuolen suhteen voinut tehdä. En edes tiennyt, että syöminen voi olla näin helppoa!

Herkuttelu. Koska tää aihe kaikkia aina kuitenkin kutkuttelee. Herkuttelua minä harrastan ja mielestäni ihan päivittäin. Pyrin laittamaan kaikesta ruoastani niin hyvää, että se on itsessään herkuttelua. Elämä on liian lyhyt tylsälle, mauttomalle ja monotoniselle ruoalle. Syön myös lähes päivittäin tummaa suklaata ja muitakin perinteisiä herkkuja silloin kun niitä mieli tekee. En pelkää sokeria, rasvaa tai mitään muutakaan epäterveelliseksi miellettyä, vaikkein niitä päivittäin lautaselleni valitsisikaan. Omatunto ei enää soimaa epäonnistujaksi yhden tai kahdenkaan nautitun mutakakkupalan kohdalla. Elämä on nimittäin liian lyhyt myös mutakakusta kieltäytymiseen.

On toki jotain juttuja, joita en oikeastaan koskaan syö. Tällaisia ovat muun muassa vehnä, maito, kala, irtokarkit, varsiselleri, hernekeitto, kermakakku, keksit ja suurin osa sienistä. Näitä en syö, koska olen joko allerginen tai en yksinkertaisesti pidä niistä. Miksi väkisin syödä jotain ruokaa tai ”herkkua”, jos siitä ei oikeasti tykkää? Ihan sama kuinka terveellistä varsiselleri olisi, ei vaan pysty. Hrrr.

En todellakaan syö täydellisesti. Syön joskus ihan ähkyyn (vihaan sitä tunnetta) ja toisinaan vahingossa liian vähän. Paikkaan energiavajetta suklaalla ja maapähkinävoilla, vaikka sen voisi tehdä fiksumminkin. Välillä testaan minulle sopimattomia ruokia vain huomatakseni, ettei edelleenkään toimi. En aina jaksa kokata ja silloin päädyn kuluttamaan leipää tai puuroa massiivisissa mittakaavoissa. ”Salaattini” on toisinaan puolikas kurkku ja pari porkkanaa lautasen reunalla. Varsinkin äidin ruokapatojen äärellä uppoaa santsikierros jos toinenkin. Ja kaikki tämä on ok osa sitä normaalia syömistä, kunhan se ei ole jatkuvaa.

Millaista ruokaa haluan syödä?

Haluan syödä ruokaa, joka pitää minut terveenä ja jaksavana. Jonka voimin jaksan hassutella, kantaa vauvaa, treenata, levätä, ajatella ja kirjoittaa. Ruokaa, joka tuo hyvän olon sekä mahaan että mieleen. Joka ravitsee kehon lisäksi myös makunystyrät. Ruokaa, joka ei ole tunteidensäätelyn väline. Joka ei saa liian suurta painoarvoa elämässä. Haluan syödä ruokaa, joka on niin hyvää, että kikatuttaa!

Olen elämässäni rajoittanut itseäni niin paljon ja hartaasti, että nykyisin keskityn siihen, mitä kaikkea ihanaa voinkaan ruokailuuni lisätä. Lisää kasviksia. Lisää väriä. Lisää energiaa. Lisää makua. Lisää erilaisia koostumuksia ja elämyksiä. Ei ottaa pois, vaan lisätä <3

Jos luettelemani peruskaurat tuntuivat etäisiltä ja jopa utopistisilta, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan postaukseni rajoittavasta ja sallivasta syömiskäyttäytymisestä ja miettimään omaa suhdetta ruokaan uudelleen. Onko tämä todella se asia, mihin haluat käyttää päivittäin paljon energiaasi ja voimavarojasi? Vai olisiko elämässä kuitenkin paljon muutakin mietittävää ja koettavaa?

Lissää aiheesta:
Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito
Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet
Ruokahistoriani lapsuudesta tähän hetkeen

Uimahallien moninaiset liikkujat ja tehokas vesijuoksutreeni

Uimahalleissa on ihan todella monenlaista liikkujaa. Tämän jos minkä olen huomannut nyt uimahalleissa selän kuntoutuksen muodossa käydessäni. Vesijuoksu on aika yksitoikkoista puuhaa, joten ympärille tulee katsottua harjoituksen aikana tavallista enemmän. Koska nämä liikkujatyypit ovat havaittavissa lähes jokaisessa uimahallissa, päätin tehdä pienen yhteenvedon!

Vesijuoksu-uimarit

Tämä on se ehkä yleisin tyyppi: Vesijuoksun sijaan eteneminen muodostaa kevennettyä uintia. Oikean tekniikan omaavia on harvassa!

Tätijumppaajat

Tekevät pakarapotkua ja ”leuanvetoa” altaan päädyissä uinti- tai vesijuoksukierrosten välissä

Oman tyylinsä keksijät

He etenevät mitä kummallisimmin tavoin. Esimerkiksi vain yhdellä jalalla tai kädellä, käsiä pyörittäen tai viuhtoen, pelkällä oikealla varpaalla meloen, takaperin…

Creepyt vedenalaiset tirkistelijät

Ne tyypit, jotka jäävät päätyyn seisoskelemaan ja aina välillä uppoavat veden pinnan alle uimalaseineen.

Lillujat

Tyypillinen lilluja on keski-ikäinen nainen. Yleensä hän harjoittaa yksinään kuviokelluntaa ja etenee sikin sokin pitkin poikin allasta.

Tuimat vanhat leidit

Ne joiden suu muistuttaa ohutta viivaa ja silmissä kiiluu kiukku. Olen selkeästi astunut heidän reviirilleen vesijuoksutantereelle.

Päivittelijät

Kavereiden kanssa käydään läpi kaikki uusimmat juorut ja vanhimmat Kauniit ja rohkeat -jaksot.

Ootko sä törmännyt kenties näihin tyyppeihin? Ihan vain, ettei kukaan ymmärtäisi väärin: Jokainen saa olla omanlaisensa liikkuja. Ihan mahtavaa, että kaikki ne ihmiset ovat lähteneet liikkeelle! Tämä listaus on siis kirjoitettu pieni huumorinpilke silmäkulmassa!

Vesijuoksu on ollut selkäni pelastus. Veden nosteen ansiosta paine selässä vähenee ja liikkuminen helpottuu. Silloinkin kun en ole voinut juuri kävellä, olen voinut altaassa liikkua helposti 30-50 minuuttia. Kevyt liike tekee hyvää lähestulkoon vammassa kuin vammassa, myös välilevynpullistumassa. Useimmiten kivut ovatkin jääneet hetkeksi altaaseen! Vesi on myös elementtinä rauhoittava ja liplatuksen lomassa on kiva antaa ajatusten vaeltaa.

Vesijuoksussa muuten yksi asia on todellä tärkeä ja se on tekniikka! Vesijuoksu ei nimittäin oikein tunnu missään, mikäli tekniikka kusee vaan muistuttaa ennemminkin kevennettyä uintia. Oikea vesijuoksuasento on pystyssä ja keskivartalo tukee aktiivisesti liikettä. Jalat ovat siis vartalon alla, eivätkä takana potkimassa vauhtia. Vyö on kiinnitetty napakasti vyötärölle, vesi yltää hartian ja kaulan välimaastoon. Hartiat kannattaa pyrkiä pitämään rentona. Nämä perusteet on hyvä olla kunnossa aina, jotta harjoittelusta saa myös jotain irti!

Etenemistapoja on monenlaisia, ihan kuten juostessakin. Voi tehdä rauhallisempaa ja laajempaa liikettä, jolloin veden vastus haastaa enemmän lihaksia. Tällöin raajat voivat olla lähes suorana liikkuen ristikkäin eteen ja taakse. Voi myös tehdä nopeampaa ja tikkaavampaa liikettä, jolloin hengitys- ja verenkiertoelimistö saa enemmän haastetta. Kyynärpäät ja polvet koukistuvat tällöin juoksumaisesti mahdollistaen nopean liikkeen. Lisäksi voi lyhyinä tehokeinoina käyttää vaikka pelkästään jalkojen tai ylävartalon voimalla etenemistä. Parasta onkin yhdistellä näitä tekniikoita monipuoliseksi treeniksi!

Vesijuoksutreenin rakentamiseen pätee oikeastaan samat lainalaisuudet kuin juoksemiseenkin. Jos teet rauhallisemmin, voit jatkaa pidempään ja saat hyvän peruskuntoharjoituksen. Jos taas haluat mennä kovempaa, voit hyvin suosia intervallimaisempaa lähestymistapaa ja tehdä hieman lyhyemmän harjoituksen. Intervallien mittaamiseen on usein kätevin käyttää esimerkiksi altaanmittaa tai puolikasta, jolloin ei tarvitse olla vedenkestäviä ajanottovälineitä matkassa. Ohessa on yksi esimerkkitreeni, jonka olen tehnyt altaassa pariin otteeseen!

Vesijuoksutreeni

Rauhalliseen tahtiin lämmittelyä 5min
Altaan päästä päähän laajoilla liikkeillä, takaisin rauhassa x3
Altaan puoliväliin tikaten, toinen puoli rauhassa x3
Altaan puoliväliin pelkillä jaloilla, toinen puoli pelkällä ylävartalolla x1
Rauhalliseen tahtiin 5min
=vauhdista riippuen 40-50min

Vesijuoksussa kannattaa muuten muistaa, että nopeus ei ole tehokkuuden tae. Varsinkin enemmän lihaksistoa haastavat tekniikat ovat sitä hitaampia, mitä tehokkaammin teet. Älä siis välitä ohitse uivista mummoista…

Ootko kokeillut vesijuoksua vaihteluna muuhun aerobiseen harjoitteluun? 🙂

Lissää treenijuttuja:

Nopea ja tehokas kotitreeni – Rakenna oma harjoituksesi!
ULKOTREENI x2 – Kovatehoinen intervallitreeni kotiin, mökille tai ulos

Hyvinvointi + lapsiperhearki = mahdoton yhtälö?

Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ennen lasta oman hyvinvoinnin ylläpitäminen oli helppoa isolla Hoolla. Ei tarvinnut ajatella kuin itseä, ehkä puolisoakin. Liikkua sai kun töiden aikataulut sallivat, unet olivat yhtenäisiä ja terveellisen ruoan kokkaaminen kiva harrastus. Omaa aikaa oli joka päivä. Mikä sitten muuttuu lapsen saamisen myötä? Kaikki.

Yhtäkkiä sinulla ei olekaan omaa aikaa juurikaan. Lapsi roikkuu tississä säännöllisin väliajoin, välillä haluaa olla jatkuvasti sylissä ja ei nuku. Imetät pää kenossa ja kannat vauvaa epäergonomissa asennoissa, jolloin niska ja selkä huutavat hoosiannaa. Heräät öisin parin tunnin välein ja potentiaalisesti et saa unta. Ruoka-aikaan on niin kauhea nälkä, että mikä tahansa einespulla kaapin pohjalta kelpaisi. Hyvällä tuurilla sieltä kaapista ei löydykään mitään ja syöt hätäratkaisuksi banaanin pukien samalla kenkiä jalkaan kauppareissua varten. Kun kauppareissu on hoidettu vaunuissa viihtymätöntä vauvaa kantaen, infernaalinen nälkä näkyy ostoskassin sisällössä ja kokkauskärsivällisyydessä. Suuhun päätyy tasan sitä, mikä valmistuu nopeasti ja täyttää tehokkaasti. Tämän rumban jälkeen onkin niin puhki, ettei liikkumista voi edes ajatella.

Aikaa itseen panostamiseen ei ole enää samalla tavalla ja se on tietysti ihan okei hetkellisesti. Jos omaa hyvinvointia kuitenkin suorastaan laiminlyö, näkyy se väistämättä jaksamisessa ja mielialassa. On ihan tosi tärkeää pitää huolta itsestään vanhempana, sillä se heijastuu myös lapsen hyvinvointiin. Väsähtänyt sekä henkisesti ja fyysisesti kireä vanhempi ei jaksa hektistä lapsiarkea. Siksi on hyvä olla muutama niksi ja suuntaviiva, miten omaa hyvinvointia voi ylläpitää myös lapsen kanssa. Se ei nimittäin ole mahdotonta, mutta vaatii hieman ajatustyötä.

Priorisoi

Jos ei ole tarkkana, kuluvat päivittäiset vapaat hetket hyvin nopeasti esimerkiksi telkkarin tai somen katseluun. Siinähän ei sinällään ole mitään väärää, mutta jos tiedostaa oman kehon kaipaavan liikettä, ovat nämä pikkukoloset siihen mainioita hetkiä siihen. Telkkarin edessä voi siis venytellä tai pyytää puolisoa hieromaan (vinkvink) ja osan kännykän selaamisesta voi vaihtaa vaikka pieneen taukojumppaan. Näitä pieniä vapaita hetkiä kyllä löytyy, jos ne tunnistaa ja on valppaana toimimaan heti.

Tunnista oma ykköshyvinvointitapasi

On hyvä tietää, mihin hyvinvointiasi edistävään tapaan sinun kannattaa keskittyä. Jos kaikki menee pieleen, kun olet nukkunut vähän, panosta päikkäreihin ja mene ajoissa nukkumaan. Jos liike on sulle lääke, käytä päivittäin pieni hetki kehonhuoltoon, jumppaan tai ulkoiluun. Jos terveellinen ja riittävä ravinto pitää sut hyvinvoivana, panosta siihen, että kaapit notkuvat terveellistä nopeaa syötävää. Kun panostat tähän yhteen sulle merkityksellisimpään hyvinvointitapaan, saat suurimman hyödyn irti!

Noudata lapsesi rytmiä

Liiku lapsen kanssa ja nuku kun lapsi nukkuu. Vanhoja vinkkejä, mutta erittäin toimivia kun vaavi roikkuu kyljessä 24/7. Tosin tätä on hankala toteuttaa, jos vauva ei nuku kunnollisia päiväunia tai ei oikein viihdy vaunuissa. Lapsi sylissä voi toki tanssia ja kyykätä! Kantoliina tai -reppu ovat myös hyviä apuvälineitä sylivauvojen kanssa.

Oikaise

Joskus on oikeasti hyvä mennä sieltä, mistä aita on matalin. Käy hakemassa take-away salaattia. Kokkaa supernopeita reseptejä hyödyntämällä esimerkiksi pakasteesta wokkivihanneksia tai uunikasviksia. Osta vaikka valmiita salaattisekoituksia tai pilkottuja hedelmiä, jos tiedät niiden tulevan tällöin helpommin syödyksi. Satunnaiseen valmisruokaan ei myöskään kuole eikä hyvinvointi siihen kaadu; Se on paljon parempi vaihtoehto kuin syömättömyys. Kodin siisteysstandardeja voi hyvin madaltaa, sillä se sotkeutuu kuitenkin heti uudestaan. Vaatteita ei aina ( =koskaan) tarvitse silittää eikä haittaa jos kuljet pari päivää jumppavaatteissa tukka likaisena.

Pyydä apua

Jos oma hyvinvointi uhkaa jäädä lapsiperhearjen jalkoihin, pyydä rohkeasti apua. Olisiko tukiverkostossasi joku, joka voisi olla lapsesi kanssa sen aikaa kun nukut, käyt ulkona, asioilla tai vain tuulettamassa päätä? Jos tukiverkostoa ei juuri ole, saa tilanteen selostaessaan varmasti apua myös kaupungin perhetyöntekijöiltä. Voisiko joku käydä kotonasi siivoamassa tai kokkaamassa ruokia valmiiksi? Apu voi löytyä myös sieltä oman puolison taholta, kun vain uskaltaa pyytää.

Muista myös mieli

Hyvinvointi ei lähde pelkästään syömisestä, liikkumisesta ja nukkumisesta. Mikä on sinulle tärkeää ja energisoivaa? Onko se kahvihetki lempparilehden ja -suklaapatukan kanssa? Virkkausta parvekkeella? Pieni joogatuokio aamulla muiden nukkuessa? Nätin meikin ja kampauksen taikominen? Ystävän kutsuminen iltateelle? Kunnon hikirääkkijumppa? Telkkarisarjan katselu kumppanin kainalossa? Pyri joka päivä tekemään jotain mistä todella nautit.

Tässäpä muutama juttu, joita tuli mieleen. Nämä toimivat lapsiperhearjen lisäksi myös kiireisten uraohjusten arjessa – Voit vaan korvata lapsi-sanan sanalla työ. Heheh. Lisää vinkkejä todellakin otetaan vastaan! Mikä on toiminut just sulla?

Lissää hyvinvoinnista:

Hyvinvointipalikoiden jatkumo – millaisen talon rakennat?
Työhyvinvointia – Vai pahoinvointia?

Positiivisuuden paine – Entä jos ei huvita olla positiivinen?

Selkäongelmat, ahdistus, kohtutulehdus, liikkumattomuus, uusi arki ja vauvan itkuisuus. Tuntuu välillä ihan tunteettomalta ja turtuneelta. Miten tämän keskellä voi olla positiivinen?

Pitäisikö edes olla positiivinen?

”Pelkkien positiivisten asioiden näkeminen on kuitenkin yhtä kapeaa, kuin pelkän pahan alleviivaaminen. Tunteitaan ei voi turruttaa valikoivasti. Jos mielii hyvältä tuntuvaa elämää, on uskallettava taipua myös kärsimyksen ja kivun kohtaamiselle.” Maaret Kallio

Mediassa on nousevissa määrin esillä vaatimus positiivisuudesta, onnellisuudesta ja iloisuudesta. Saanko sanoa olevani huonolla mielellä? Pitäisikö jakaa vain #goodvibes? Tajusin tässä kokeneeni huonoa omaatuntoa epäpositiivisuudestani. En sanoisi tunnetilan olevan negatiivinen vaan ennemminkin neutraali. Ei ole tuntunut hyvältä suurimman osan aikaa, mutta ajoittain ihan tosi ikävältä. Päälleliimattu positiivisuus saattaa vain haudata ongelmat alleen ja potentiaalisesti lisätä huonoa fiilistä. Kun en osaa edes olla positiivinen.

Päädyin pisteeseen, jossa ahdistuin vain lisää siitä, kun en ollut positiivinen ja saanut arjestani iloa. Olisi siis ehkä osaltani ollut fiksumpaa hyväksyä se neutraalius ja ajoittainen mielipaha, kuin ottaa paineita positiivisuudesta ja ahdistua lisää. Onhan se aina mahdollista etsiä kaikesta niitä positiivisia puolia ja niin teenkin suurimman osan aikaa. Ihan joka hetki niin ei vain ehkä huvita tehdä.

Olisiko silloin parempi vain hyväksyä, ettei kokoajan olekaan kovin aurinkoinen olo? Antaa fiiliksen olla blaah, kunnes tilanne tasaantuu?

Koska kyllä se aina jossain vaiheessa tasaantuu. Tätä kirjoittaessani on tovi kulunut noista hankalimmista hetkistä. Kohtutulehdus oli ja meni, selkä on kuntoutumassa entistä ehommaksi ja vauvakin itkee paljon vähemmän. Positiivisuus tulee itsestään, eikä sitä tarvitse ”järkeillä”. Tiedätkö, siis kaivaa väkisin niitä positiivisia asioita esiin vaikkei yhtään tuntuisi siltä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita, että positiivinen asenne olisi huono juttu. Päin vastoin, jos se sulta tulee luonnostaan tilanteessa kuin tilanteessa, go for it! Kuitenkin monelle meistä tekisi hyvää antaa itselleen ja tunteilleen vähän siimaa. Se ei tarkoita märehtimistä tai negatiivisuutta, vaan tunteiden vastaanottamista sellaisina kuin ne tulevat.

Tämä on taas yksi aihe, joka on ollut mielessäni todella pitkään! Päässäni kytee hirveästi ajatuksia, mutten oikein saa niitä jäsenneltyä järkeväksi tekstiksi. Ehkä sä voisit auttaa mua! Jos kerrot vähän omia ajatuksiasi aiheesta, niin saadaan hyvää keskustelua aikaan 🙂

Lissää positiivisuudesta:
Mitä on aito positiivisuus?
Perjantain positiiviset

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

Aamuhetki, joka tuntuu luksukselta. Se on jännä, miten alkaa arvostaa asioita uudella tavalla, kun ne eivät ole enää jokapäiväisiä rutiineja. Miten sitä kaipaa sellaista, jota ennen piti itsestäänselvyytenä. Ja miten siitä itsestäänselvyydestä tulee harvinaista herkkua, arjen luksusta, kun se ei enää joka jokaisen päivän ohjelmassa.

Hiljaisuus ja hipsutus teen keittoon villasukissa. Hiutaleet tottuneesti veden kanssa mikroon, koska ei sitä voi tietää, josko tämä rauhallisuus päättyy hetken päästä. Kaksi ja puoli minuuttia, sekoitus, vielä minuutti. Pling. Puuron joukkoon pari isoa lusikallista riisiproteiinia, päälle puoli pakastimen mittaa marjoja. Vadelmaa ja mustikkaa. Banaanien siivuttamisen kohdalla hoksaaminen, että edelleen on hiljaista. Siitä innostuneena banaaniviipaleiden asettelu ja huoleton ropsaus cashewpähkinöitä perään. Pala tummaa suklaata kruunaamaan koko kokonaisuus.

Siinä se lautanen ja teemuki nyt nököttävät ihan siinä edessä. Kauniisti kohmeiset marjat, suklaapalat sulaneena puurossa. Niin täydellisinä, aivan kuin tämä hetkikin. Uskaltaako tässä alkaa syömään vai rikkoutuuko tämä luksusaamu? Edelleen on hiljaista, uusi päivä valkenee ja aurinko nousee. Hiljaisuudessa vain lusikoinnin äänet ja teen hörppäisyt.

Pian kulhon pohja jo häämöttää. Viimeisessä lusikallisessa jäljellä reilusti suklaata ja vadelmaa. Nam. Tämä on sitä arjen luksusta parhaimmillaan. Viimeiset kulaukset jo hieman hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta viilenneestä teestä. Samalla makuuhuoneesta alkaa kuulua vaimeita, pian jo voimistuvia heräämisen ääniä. Kiitos, että sain aamuhetkeni.

Millainen olisi sun täydellinen luksusaamu? 🙂

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro
Aamuhetki päältä kaunihimpi

Miten arki sujuu? Kuulumisia ja pohdintoja viime kuulta

Heippahei ja ihanaa uutta viikkoa! En ole pitkään aikaan kirjoitellut ihan rehellistä kuulumispostausta meidän arjestamme, joten tässä se tulee. Luvassa on lisätietoa selän tilanteesta, vauvan masukivuista, mun treeneistä, pohdinnoista ja syömishaasteita. Millaista se arki on tällaisella coctaililla?

Liikettä, ruokahaasteita ja vatsakipua

Jos seurailet minua instagramissa, varmaan tiedätkin, että olen päässyt kevyesti liikkeelle ja tekemään kotijumppaa fysioterapeutin ohjeistamana. Voi että mikä fiilis siitä liikunnasta tuleekaan, vaikka se onkin lähinnä kevyttä satujumppaa! Tällä hetkellä liikunnan rooli on arjessani nimenomaan sen hyvän olon ja energian tuojana: Jaksan huomattavasti paremmin (nimenomaan henkisesti) kun saan välillä vähän verta kiertämään! Liikkumiseni koostuu tällä hetkellä niistä kotijumpista, hyötyliikuntapyöräilystä ja vesijuoksusta.

Kun liikkuminen on ollut ihan huippua, syöminen taas ei. Ilonan vatsa on tuottanut hieman päänvaivaa, mistä kerronkin lisää tuossa hieman alempana. Olen vältellyt muutamia ruoka-aineita testimielessä ja yhdistettynä jo ennestään hieman kapeahkoon ruokavaliooni, on toisinaan tuntunut, etten voi syödä yhtään mitään hyvää. Ja kun en voi syödä mielestäni hyvää ruokaa ja juuri sitä mitä haluan, ei huvittaisi syödä ollenkaan. Mies on siis saanut kuulla riittämiin sellaista en tiiä mitä mä syöööön, meillä ei oo mitään ruokaaaa -valitusta.

Onnistuin myös saamaan oman masuni kipeäksi juhannuksen aikana. Todennäköisesti jostain olen saanut pienen määrän vehnää pariin otteeseen ja se sitten näkyy järjettömänä vatsan kipuiluna sekä nivelsärkynä. Raskauden jälkeen olen ollut entistä herkempi ja allergisempi muun muassa viljoille, mikä ei puolestaan yhtään auta tähän syömishaasteisuuteen.

Vauvan naurua, refluksia ja pulloruokintaa

Tässä kuluneen kuukauden aikana on ollut monenlaista vaihetta niin meillä vanhemmilla kuin vauvallakin. Pienen olo ei ole aina ollut mikään parhain ja varsinkin tämän kuun alkupuolella arki oli lähinnä huutoa. Lääkärikäynnillä epäilyni vahvistui: Pikkumurulla on refluksia. Mahan sisältö jää pyörimään jonnekin mahalaukun ja suun välille aiheuttaen epämiellyttävän olon. Tätä vauva taas pyrkii helpottamaan jatkuvalla syömisellä, mikä taas pahentaa oireita. Tilannetta on onneksi saatu kohennettua pidentämällä syöntivälejä, käyttämällä maidonsakeuttajaa sekä hoitamalla osa ruokailuista pullolla. Lisäksi jotkin ruoka-aineet selkeästi pahentavat masukipuja, mutta näiden selvittely on vielä vähän vaiheessa. Ainakin kahvi, kookos, tuoreet mansikat ja kananmunan keltuaiset ovat pahiksia! Epäilyksen alla ovat myös soija, palkokasvit, chili, sipuli, valkosipuli sekä voimakkaat mausteet.

Nyt kun olemme saaneet hieman helpotettua pikkuisen oloa, on hän alkanut ilmeillä ja elehtiä ihan eri tavalla. On ollut ihana huomata hänen olevan varsin iloinen vauva! Ekat hymyt ja jopa kunnon naurut on tullut koettua. On vaan hirmuisen suloista, kun tuo pieni koittaa ”puhua” sekä sekoittaa naurua ja itkua hassuksi kiljahteluhihittelyksi. Ihanaa seurata hänen kehitystään ja kasvuaan!

Hyvä fiilis, huono fiilis

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, mieliala on edelleen ollut melkoisen ailahteleva ja arki aaltoilevaa. Toisinaan tuntuu, että hei tää arkihan rullaa jo kivasti, we can do this! ja toisinaan tekisi mieli kaivautua peiton alle sohvan nurkkaan vähintään seuraavaksi vuodeksi. On hämmentävää, miten nopeasti fiilis voi vaihtua. Onneksi olen saanut tuon liikkeen jo osaksi arkeani, sillä se aina vakiinnuttaa tuota fiilistä positiivisen puolelle!

Kyllä mulla välillä menee hermot, ihan rehellisesti sanottuna. Tuntuu hölmöltä suuttua vauvalle, kun eihän se nyt voi mitään omalle vatsakivulleen tai sille ettei nukuta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun on valvonut vauvan kanssa jo X tuntia eikä vieläkään unesta ole tietoakaan, alkaa itseäkin kiukuttaa. Unenpuute näyttäisikin olevan itselläni yksi suurimmista syistä kärttypyllyisyyteen ja asennevammaisuuteen. Onneksi nämä olot menevät kyllä ohi, kunhan hetken hengittelee syvään ja päästää vähän höyryjä pihalle.

Case selkä ja hermosärky

Muutama teistä onkin kysellyt selkäni tilannetta. Tiivistetysti se menisi näin: Parempi, muttei edelleenkään hyvä. Leposärkyä ei juurikaan enää ole, ellen sitten ole oikealla kyljellä tai riehunut liikaa. Toisaalta liike tuntuu auttavan, sillä osa kivuista syntyy jo ihan liikkumattomuuden tuomista syväjumeista. Pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja keskittyen huolellisesti askeltamiseen. Kuitenkin 15-20 minuuttia on ihan maksimiaika ja tätä pidemmät matkat pitää hoitaa pyöräillen. Hoitona on vatsamakuulla oloa sekä taaksetaivutuksia ja kokonaisvaltaista kehonhuoltoa. Käyn edelleen fysioterapeutilla kerran viikossa tai kahdessa.

Tämä selkäkipu on opettanut mulle ihan hurjasti omasta mielestä, kehosta ja suhteestani liikkumiseen. Arki on varsin erilaista verrattuna vaikka vuoden takaiseen. Uskon sen myös tulleen parhaaseen mahdolliseen aikaan: En tiedä, olisinko malttanut palautua raskaudesta ja aloittaa liikuntaa maltillisesti ilman selän pettämistä. Kaikesta pystyy löytämään hyvää, kun hetken on ottanut etäisyyttä tilanteeseen.

Matkustamista, arkea ja juhlaa

Kuluneisiin viikkoihin mahtuu myös Ilonan ensimmäinen junamatka sekä ensimmäiset vierailut mummoloihin. Tulipa käytyä yksissä häissäkin. Vietimme juhannuksen tienoilla melkein viikon vanhempieni luona maaseudulla. Saimme paitsi paljon hyvää ruokaa valmiiksi kokattuna, myös omaa aikaa ja hetkiä miehen kanssa. Teki kyllä äärimmäisen hyvää! Vaikka aina on kiva matkustaa ja käydä juhlissa, on kotiin tuleminen ehkä se paras hetki. Huomasimme kyllä selkeästi vauvasta, että hänkin väsyy matkustamisesta, uusista ihmisistä ja ärsykkeistä. Taitaa olla äitiinsä tullut tässä asiassa!

Meillä ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia tälle kesälle. Yritämme saada arkea pikkuhiljaa rullaamaan siten, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa siis rutiinien opettelua, aikaisin nukkumaan menoa, liikkumista jaksamisen rajoissa sekä nopeita arkiruokareseptejä. Varmaan tehdään muutamia extemporereissuja kotisuomessa, mutta jää nähtäväksi minne ja milloin mennään. Ihanaa perustavallista elämää tämä meidän arki siis!

Tunnelukkoja ja oman itsen etsimistä

Mun on tosi vaikea tällä hetkellä sanoa, kuka olen. Mulla on paha tapa sitoa identiteettini johonkin sen hetken rooliin: Olen valmentaja. Olen tanssija. Olen ravitsemustieteilijä. Uusimpana määreenä on äitiys. En oikein pääse yli tunteesta, että olen ”vain” äiti. Tottakai olen myös paljon kaikkea muuta, mutta tämä ajatus jotenkin vaivaa suorituskeskeistä osaa minusta. Tässä on työstämistä.

Olen nyt kuunnellut Book Beatistä äänikirjoja muun muassa vauvaa nukuttaessa tai ulkoillessa. Viimeisimpänä lukulistalla on ollut Tunne lukkosi -niminen teos, jossa käsitellään lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneitä tunnelukkoja. Tähän mennessä kirja on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja olen tunnistanut itseni monesta eri kohdasta. Kirjaan liittyy myös ilmainen tunnelukkotesti, joka antaa arvion omista tunnelukoista. Näiden pohdiskelussa menee varmasti hetki jos toinenkin, vaikka tyypilliseen tapaani haluaisin kaiken olevan täydellistä heti. Nyt kun treenaaminen on puoliteholla tehtävää jumppailua, on todella hyvä hetki treenata mieltä!

Olisi iiiiihanaa kuulla mitä teille kuuluu! Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Lomailetteko vai oletteko töissä? Tell me!

Arjen pikaruokaa – Vegaaninen pyttipannu

Pyttipannu oli yksi mun lapsuuden lemppariruokia. Se liittyy muistoissani niihin päiviin, kun äiti oli poissa kotoa ja isi kokkasi. Pannulle päätyi perunoiden lisäksi nakkeja, paljon voita ja sipulia. Koko komeus kruunattiin isolla turauksella ketsuppia.

Nykyisin eivät nakit ja voi ihan kauheasti houkuta. Jostain se pyttipannu kuitenkin ilmestyi päähäni kummittelemaan: Voisiko lapsuuden nostalgiaruoasta tehdä terveellisemmän version? Päätin kokeilla! Perunoiden lisäksi pyttipannu täydentyi ravinteikkailla juureksilla ja lehtikaalilla. Voi päivittyi pehmeää rasvaa sisältävällä rypsiöljyllä. Ketsuppi vaihtui olosuhteiden (tyhjän jääkaapin) ja laiskuuden pakosta paseerattuun tomaattiin. Tavallinenkin ketsuppi olisi käynyt, sillä niin pienellä sokerimäärällä ei käytännössä ole mitään merkitystä terveyden kannalta. Nakit korvautuivat tofulla, jolloin reseptin suola- ja rasvapitoisuus väheni reippaasti. Maku ei kuitenkaan vähentynyt yhtään, päinvastoin!

Resepti on superhelppo ja nopea toteuttaa. Vegaaninenkin se on, vaikken itse vegaani olekaan. Ainekset löytyvät usein kaapista jo valmiiksi tai ainakin ovat löydettävissä peruskaupoista. Mukaan on kätevä upottaa myös pienet jämäruoat kaapin perukoilta. Kokeile ihmeessä!

Vegaaninen pyttipannu

5 isoa keitettyä perunaa
Kypsä bataatti
Kypsä palsternakka
2pkt tofua
6 lehtikaalin lehteä
Öljyä
Ruohosipulia
Paprikajauhetta
Suolaa

Tarjoiluun paseerattua tomaattia ”ketsupiksi”

Juurekset ja perunat voi kypsentää muiden kokkailuiden ohessa aiemmin, jolloin ne ovat valmiina odottamassa pyttipannun tekoa. Eipä siinä loputtoman kauaa mene, vaikka ne keittäisi ruoanvalmistushetkelläkin! Silloin kannattaa kypsentää juurekset paloina, jolloin ne valmistuvat hieman nopeammin.

Lorauta pannulle öljyä. Lisää kuutioitu tofu ja ruskista pintaa hieman. Heitä sekaan paloitellut juurekset, perunat ja pilkottu lehtikaali. Paista kunnes kasvikset ovat saaneet kivan ruskean pinnan! Mausta paprikajauheella, ruohosipulilla ja suolalla. Tarjoile paseeratun tomaatin kera, koska mitä olisikaan pyttipannu ilman ketsuppia!

Ps. Pyttipannu toimii ihan tosi hyvin myös kylmänä ja jämät voi hyödyntää esimerkiksi salaatin täydentäjänä!

Arjen pikaruokaa -reseptisarjassa mennään sieltä missä aita on nopein ylittää, kuitenkaan liikaa terveellisyydestä tinkimättä.

Lissää arjen pikaruokaa:

Arjen pikaruokaa – Kvinoasalaatti broilerilla ja pestojogurttikastikkeella
Arjen pikaruokaa – Bataattifrittata (G, M)

Tämän olisin halunnut tietää synnytyksestä ja vauva-arjesta etukäteen

Vaikka sitä niin kuvitteli valmistautuneensa synnytykseen tai tietävänsä mitä vauva-arki tuo tullessaan, niin voinpa nyt todeta itselleni että höpölöpön mistään tiesit. Ajattelin, että olisi hauska listailla muutamia asioita, jotka olisin halunnut tietää synnytyksestä ja vauva-arjesta etukäteen!

Synnytys

…käynnistys ja ballongi. Synnytys vain harvoilla käynnistyy lapsiveden lörähtämisellä lattialle leffamaiseen tyyliin laskettuna aikana. Todellisuudessa suurimmalla osalla ensisynnyttäjistä laskettu aika ohitetaan heittämällä ja jos vauva ei ulostaudu itse, pitää synnytys käynnistää. Tässä monella astuu kuvaan ballongi, tuo hassu letku, jossa on keittosuolalla täytettävä osio. Ballongin on tarkoitus mekaanisesti venyttää kohdunkaulaa auki, jotta synnytys käynnistyisi. Yhdellä sanalla kuvailtuna: Au.

…istukan synnyttäminen. En ollut jotenkin ollenkaan hahmottanut, että tämä yksi ylimääräinen elin täytyy myös synnyttää ulos vatsasta kuljeksimasta. Tosin se kyllä pullahti ulos kuin itsestään vauvan ponnistamisen jälkeen.

…jälkivuoto. Sinänsä ihan loogista, että istukan jättämä avohaava ei ole entisellään ihan heti. Jälkivuodon määrä ja kesto kuitenkin tulivat yllätyksenä: Vuoto voi kestää 6-8 viikkoa ja jäätävät vaippasiteet ja sairaalan mummokalsarit tulevat tutuiksi. Ei tuu ikävä.

…kohtutulehdus. Kuinka usein tästä synnytyksen jälkeisestä komplikaatiosta puhutaan? Se on kuitenkin varsin yleinen rintatulehduksen ohella. En ollut koskaan kuullutkaan ja tietysti se omalle kohdalle napsahti.

…tissit kuin Ö-luokan silarit. Maidonnousulla on hupaisia sivuvaikutuksia: Kun maitorauhaset alkavat tehtailla maitoa pikkuiselle, saattavat ne hieman yliarvioida maidontarpeen. Maito tällöin pakkautuu koviksi pahkuroiksi ja lopputulos muistuttaa epäonnistunutta kirurgista toimenpidettä. Tämä myös sattuu. Toisaalta hyvin yleistä myös on, että maitoa tulee vähäisesti, jolloin tissejä joudutaan vähän suostuttelemaan yhteistyöhön maidon tuottamiseksi.

…kakka pöydällä. Tämä on ehkä vähän tabu aihe, mutta olkoon. Toisaalta tämän jo tiesin, sillä yläasteen terveystiedon opettajan sanat olivat syöpyneet mieleeni. Ensin tulee kakka, sitten vasta vauva.

…laskeuma. Miksi tästä ei puhuta?! Ehdin jo panikoida, että nyt minulla on ikuisesti joku kohdunlaskeuma ja jonain päivänä se vain tipahtaa ulos. Jälkitarkastuksessa lääkäri kuitenkin selitti, että kaikilla on laskeumaa synnytyksen jälkeen ja se korjautuu kyllä suurimmalla osalla. Olisihan se outoa, jos ei synnytyskanavalle mitään tapahtuisi, kun yksi pää työntyy sieltä ulos.

…kuinka pitkään kestääkään toipua. Keho tuntuu omituiselta ja keskivartalo ontolta. Tuntuu, ettei ole mitään hallintaa koko kehossa, varsinkaan lantionpohjassa ja keskivartalossa. Tasapaino on hukassa, raajat liikkuvat hallitsemattomasti ja pissakin saattaa lirahtaa housuun aivastaessa. Erkauma ja sen myötä pullataikinan tuntuinen vatsa tuntuvat hassulta.

…synnyttäminen maksaa. Toki kun järjellä ajattelee, niin tottakai se maksaa, sillä täytyyhän niiden ammattilaisten saada palkkaa ympärivuorokautisesta työstä. Itse en vain jotenkin ollut tajunnut, että synnytyksestä saattaa pompsahtaa useiden satasten suuruinen lasku.

Vauva-arki

…miten vaativa vauva voikaan olla! Vaikka jutut ovat pieniä, mutta niihin saa helposti kulutettua vaikka koko päivän. Laitat tutin suuhun, mutta se täytyy tehdä minuutin välein noin 20-50 kertaa. Nukutat vauvaa hytkyttäen pari tuntia ihan vaan huomataksesi, että hän herää joka kerta kun lasket hänet sänkyyn.

…vauvoissa ei ole mitään tolkkua. Vauva voi ensin syvästi loukkaantua siitä, että hänellä on tutti suussa. Kahden minuutin päästä hän taas huutaa sitä, että hänellä ei ole tuttia. Herättää itsensä kitisemään sitä, että väsyttää ja kitisee lisää kun yrität saada hänet nukkumaan. Who does that?

…pyykkivuoret. Ihan uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada pyykkiä aikaan. Kakkaa, pissa ja puklua päätyy päivän aikana niin vauvan kuin äidinkin vaatteille, lakanoille, lattialle ja hoitopöydälle. Harsot ovat mun uusi lemppariasia ja niitä on meillä varmaan sata kappaletta.

…univaje tekee tyhmäksi. En osaa laskea, en ymmärrä kelloa ja välillä pitää päässä raksuttaa pitkäänkin, että ymmärrän. Unohtelen myös sanoja ja kutsun tavaroita mitä kummallisimmilla nimillä. Viimeksi kutsuin harsoa sanalla läämi. LÄÄMI?!

…maitoa voi tulla liikaa. Maitoa on kaikkialla. Kaikki haisee maidolle. Olen tähän mennessä ampunut maitoa tietokoneelle, matolle, sohvalle, Niklaksen ja jonkun ohikulkijan päälle sekä itseäni ja vauvaa silmään. Tälle on oma terminsäkin: Suihkutissit.

…hormonimyrskyt. Ensin itket onnesta ja kahden sekunnin kuluttua tihrustat itkua, etkä edes tiedä mikä surettaa. Raskauden jälkeinen hormonicocktail hiipuu parin kuukauden sisällä synnytyksestä. Tämän jälkeen jäljellä ovat kuitenkin vielä imetyshormonit eli tästä hormonihirmuisuudesta pääsee eroon vasta imetyksen loputtua.

…erilaiset äidinmallit, normit ja säännöt. On niin monenlaisia tapoja toimia ja olla hyvä äiti, mutta mielipiteitä on suuntaan ja toiseen. Erityisesti äitiryhmissä näitä ilmaistaan varsin voimakkaastikin. Yhdelle korvike on ainoa toimiva ratkaisu, kun taas toinen haluaa imettää lastaan kaksivuotiaaksi. On todella helppoa syyllistyä ja kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei noudatakaan tiettyä normia tai suositusta. Varsinkin, kun sinua saatetaan syyllistää neuvolantätien tai kanssaäitien toimesta.

…kodin siisteysstandardit muuttuvat. Meillä on SOTKUISTA isolla ässällä. Yleensä kuitenkin tulee priorisoitua uni, liikkuminen ja isomman murun kainalossa hengailu pikkumurun nukkuessa. Siivota ehtii myöhemminkin. Sitä paitsi vauvan kanssa touhutessa sitä sotkua tulee taas lisää – siivoaminen on siis hukkaan heitettyä aikaa.

…miten hyvältä tyytyväinen vauva tuntuukaan. Haasteet häviävät nopeasti mielestä, kun ensimmäiset hymyt välähtävät verkkokalvoille. Parasta <3

…ja varmasti paljon paljon muuta! Tuliko yllätyksiä? Onko jotain, mitä haluaisit lisätä listaan?

Lissää synnytyksestä, vauvoista ja raskaudesta!

Isi hoitaa – Raskaus, synnytys ja vauva-arki isin näkökulmasta
Synnytys – Miten lapsemme saapui maailmaan?
Asiat, joita olen kaivannut raskausaikana