Miksi en enää lue naistenlehtiä?

En nyt ole kertomassa sinulle, että sinun ei koskaan kannata lukea naistenlehtiä. Tässä on kyse siitä, miksi minä en niitä lue ja miksi lehtien sanomaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Olen itse ollut naistenlehtien suurkuluttaja ja vasta myöhemmin ymmärsin niiden haitallisuuden omalle psyykeelleni.

Sillisalaattitreeniä ja ristiriitaisia ohjeita

Lehdissä on vallalla valtava ristiriitaisuus. Yhdessä numerossa ylistetään karppausta ja triatlonia, seuraavassa kehutaan hiit-treeniä ja hiilareita. Maito on pahaksi, samoin vilja. Seuraavalla sivulla kuitenkin voi olla kermainen pastaresepti. Monet lehdet myös korostavat vanhoja stereotypioita, kuten ”naiset rakastavat suklaata” ja ovat ”hiilarihiiriä”. Kun jotain asiaa toistetaan riittävän pitkään, tulee siitä lukijalle totta. Lehdet ovat siis mukana muokkaamassa suhdettamme syömiseen. Samaan aikaan ruoka-aineita siis demonisoidaan, mutta nostetaan jalustalle. Helposti seurauksena on sellainen tuuliviiri-ilmiö, jossa ruokaympyrä vaihtuu kuukauden välein, kun lehdessä sanottiin perunan ja koisokasvisten olevan sittenkin pahasta niiden 1001 muun ruoan ohessa.

Samassa lehdessä voi olla ohjeet rasvanpolttojumppaan, kirjoitus siitä miten kuuluisi treenata maratonille sekä lihasmassankasvatuksen abc. Tottakai halutaan tarjota kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin, mutta usein lukijalle jää kuva, että näitä kaikkia pitäisi toteuttaa juuri nyt. Tällöin treenistä tulee sillisoppaa, päädytään tekemään liikaa ja liian pitkään eikä kehitystä tapahdu oikein millään osa-alueella.

Lehtiä lukiessa lähdekritiikin tulisi olla myös kohdillaan: Kirjoittajat eivät usein ole artikkelissa käsiteltävän aiheen asiantuntijoita. Heidän työnsä on kirjoittaa myyvää tekstiä. Vaikka mukana olisikin haastateltavana jonkin alan asiantuntija, ei sekään aina takaa artikkelin olevan laadukas; Asiantuntija voi olla itseoppinut ja toimittaja vahingossa tai tahallaan hieman värittää sanomaa. Ohjeet mitä lehdestä saa voivat olla ihan puutaheinää.

On varmasti olemassa hyviä artikkeleita, hyviä kirjoittajia ja hyviä lehtiä. Näiden bongaaminen vaatii usein kuitenkin valikoivuutta ja sadan huonomman artikkelin suodattamista p*skasiivilän läpi. Itse en ole enää valmis ottamaan päähäni tätä huonoa ja potentiaalisesti haitallista informaatiota, vaan valitsen tarkkaan mitä luen. Seuraan jonkin verran blogeja ja näissä huonon sisällön karsiminen omista silmistään on helppoa: Lopettaa vain kyseisen blogistin seuraamisen tai jättää artikkelin lukemisen kesken. Voihan sen artikkelin kesken jättää myös lehteä lukiessa, mutta kuinka iso osa maksullisesta lehdestä jäisi lukematta?

Naistenlehti

Osta, osta, osta!

Kulutuskeskeisyys. Tökkii. Isosti. Kun selailee uudenkarheita kiiltäväpintaisia sivuja ja niille painettuja kuvia vaatteista, treenikamoista, kauneudenhoitotuotteista, asusteista ja vempeleistä, tulee valtava tarve ostaa. Kauniit kuvat ovat myyviä jo itsessään, mutta hyvin perustellaan myös, miksi juuri sinä tarvitset juuri tämän tuotteen juuri nyt. Vaikka sinulla olisi vastaava tavara jo kaapinpohjalla lojumassa.

Kyllä, lehtien on tarkoitus myydä. Myyvät tekstit ja tavaroiden sijoittelu ovat osa bisnestä, jolla markkinoidaan tuotteita ja lehti saa rahukkelia. Puhumattakaan ihan perinteisistä mainoksista. Tämä on ihan normaalia ja hyväksyttävää, sillä jollain tavalla täytyy työntekijöille maksaa palkkaa myyntitulojen lisäksi. Kuitenkaan itse en omaa mitään ostohalujen välttämisen supervoimaa, joten kestävämpään kuluttamiseen tähtäävänä olen usein nähnyt parhaaksi jättää lehdet kauppaan.

Ulkonäkökeskeisyys ja kauneusihanteet

Useissa lehdissä on myös omaan makuuni liian suuri fokus painonpudottamiseen ja ulkonäköön. Mitähän se tekee mielelle, jos jatkuvasti lukee tuoreimmista lehdistä kesäkiloista, painonpudotusnikseistä sekä kehon muokkaamisesta? Tiedostan tottakai olevani ehkä keskivertoa alttiimpi kaikenlaiselle painopuheelle, mutta en usko liiallisen painoon ja kiloihin keskittymisen tekevän hyvää kenellekään. Naisten tyytymättömyys itseensä myy enemmän lehtiä kuin mikään muu. Pahimpia ovat ”kehotrendien” esille tuominen: Toisinaan kauniina nähdään iso pylly, toisinaan pyöreät olkapäät, seuraavaksi taas korostuu hoikkuus. Tuntuu ihan nurinkuriselta, että keho voisi olla vääränlainen, koska jokin sen osa on liian pieni tai suuri.

Edelleenkin, myös tänä kehopositiivisuuden aikakautena, lehdissä näkyy usein vain tietyntyylisiä vartaloita ja kauneusihanteita. Ottamatta kantaa sen enempää kehopositiivisuustrendiin, olisi mielestäni mahtavaa, jos lehtien sivuilla näkyisi vartaloiden koko kirjo. Me ihmiset olemme vertailuun taipuvaisia, joten hyvin helpolla tulee asetettua itsensä ja lehden kuvaamat tyypit vierekkäin verrattavaksi. Jos ihanne on yksi ja ainoa lehden sivuilla esiintyvä muoto, joutuu aina vain pettymään itseensä.

Naistenlehti

Oma kokemukseni ja lehtien vastuu

Alttiille henkilölle erityisesti kuntoiluun keskittyvien lehtien ohjeet voivat olla jopa vaarallisia. Itselleni kehittyi syömishäiriön ympärille pahemman luokan treenilehtiaddiktio. Otin kirjaimellisesti ihan jokaisen ohjeen, joka oli lehden sivuille painettu. Luin lehtiä joka aamu tarkistaakseni, että osaan varmasti elää tulevan päivän täydellisesti. Olin varma, että myös laihduttajille suunnatut ohjeet koskivat minua. Jos noudattaisin niitä, en ainakaan lihoisi. Yhdessä lehdessä oli esitetty ateriasuunnitelma, jossa lounaaksi oli pari viipaletta leipää ja jotakin päällisiä. Kuitenkin edellisessä numerossa oli käsitelty paleota ja leipä oli nounou. Loogisesti siis olin varma, että kyllähän ne päälliset pelkästään riittävät. Surullista, mutta tämä tarina on tosi.

Lehtien lukemisen vaikutus määräytyy paljon myös sen perusteella, millainen lukija on persoonana. Parhaassa tapauksessa lehdistä voi saada hurjasti motivaatiota, innostusta ja inspiraatiota. Jos osaa pitää itsensä erossa vertailusta ja suodattaa itselle sopimattoman materiaalin pois, niin mahtavaa: Onhan sitä tuoretta lehteä kiva selailla kahvikupposen kanssa! Metsään mennään, kun tekstit otetaan liian kirjaimellisesti ja luotetaan joka sanaan kuin absoluuttiseen totuuteen. Lehtien tulisi tunnistaa oma vastuunsa niin ihmisten terveyden kuin kuluttamisenkin näkökulmasta: Sanoilla voi olla valtavan paljon painoarvoa.

Oletko huomannut naistenlehtien vaikuttavan ajatusmaailmaasi? Miten? Olisi kiva keskustella aiheesta lisää 🙂

Aamuhetki ja pannukakut – Miten ihanaa onkaan olla kotona!

Miksi onkaan niin ihanaa olla kotona? Sitä mietin aamulla seuranani nämä pannukakut ja kahvi.

banaanipannukakku

pannukakut
Rutiinit. Aamulla vesihörppyä kera vitamiinien ja pellavansiemenöljyn. Puuro valmistuu hujauksessa tottuneella ranneliikkeellä, kun tarvikkeet ovat tutuilla paikoilla. Reissussa rutiinit helposti pirstaloituvat ja terveelliset elämäntavat ovat vaikeampia.

Oma sänky. Ahhhh. Ostimme uuden sängyn vuosi sitten, enkä ole hetkeäkään katunut rahanmenoa. Once you go Tempur, you never go back.

Sallitut sotkut. Tiedättekö, kun majailee toisten nurkissa sitä alkaa kuin pakotettuna elää siistimmin. En mä ainakaan halua kylvää tiskivuoria ympäriinsä muiden vaivoiksi. Toinen vaihtoehto on tietysti sotkea ja potea huonoa omaatuntoa. Kotona pyykkipinot ja levälleen jäävät toimistotarvikkeet eivät ole niin justiinsa; En nyt erityisemmin niitä rakasta, mutten myöskään koe omatunnontuskia.

Tuttu kävelylenkki. Yhden meidän vakkarikävelyreittimme varrella on pieni silta, joka on maailman paras vauvan nukuttamiseen. Rullailua röpelöisellä lautasillalla edestakaisin ja boooom vauva on unessa! Sen jälkeen voi turvallisesti kärrytellä pienen lenkin unien aikana.

Aamupalakolistelut ja pannukakut. Kun saa herätä kilistelemään ja kolistelemaan juuri silloin kun (vauva) haluaa. Kun voi olla ihan rennosti just niin kuin haluaa. Kun voi paistaa pannukakkuja vaikka aamu viideltä ja syödä niitä reikäisessä teepaidassa ilman housuja.

pannukakut

pannukakut
Oli myös kiva huomata, ettei kämppä löyhkännyt kovin pahasti ja ollut (ihan kokonaan) banaanikärpästen vallassa. Unohdimme nimittäin viedä roskikset ennen lähtöämme mummolaan ja päädyimmekin olemaan 2,5 viikkoa matkalla. Olen myös surkea kukkaäiti, sillä ruukkukasvit olivat kastelematta sellaiset kolme viikkoa. Hups. Elossa näyttäisivät olevan silti!

Pannukakut olivat muuten hyviä! Kyseessä ovat ihan perus banaanipannukakut kaurahiutaleilla höystettynä, lisukkeena kookosjogurttia sekoitettuna soijarahkaan.
Ihanaa elokuun alkua! Onko muita kotihiiriä?

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro

Kukoista hyväksymällä itsesi – Hyvästi vertailu ja itsekriittisyys

Itsensä hyväksyvä ihminen säteilee ulospäin. En sano, etteikö epävarma ihminen olisi upea myös, mutta vasta kun on sinut itsensä kanssa pääsee puhkeamaan kunnolla kukkaan. Sain toiveen kirjoittaa omia ajatuksiani muihin vertailusta sekä itsensä kritisoinnista. Tästä postauksesta löydät siis omaa pohdintaani itsensä hyväksymisestä, itsekriittisyydestä sekä vertailusta erityisesti sosiaalisessa mediassa. En uskalla väittää näiden niksien toimivan kaikilla, mutta itse olen saanut oheisista ajatuksista apua.

Vertailu, naisten helmasynti

Jossain määrin uskon vertailun olevan normi: Kautta aikojen on verrattu keskenään uusia lypsyhameita, pellolta saatua satoa ja lehmien tuottamaa maitomäärää. Vertailu muuttuu haasteeksi, jos sitoo ihmisarvonsa vertailun lopputulokseen ja kokee huonommuutta. Vertailu on loputon suo. Aina löytää jostain maailman kolkasta jonkun, joka tekee asiat paremmin, jolla on kiiltävämmät hiukset, paremmat jutut ja suurempi kyykkytulos. Sosiaalinen media mahdollistaa tämän vertailun paremmin kuin koskaan ennen.

En ole tämän suhteen mikään edelläkävijä, vaan itselläkin tulee vertailtua välillä itseä toisiin. Kenelläpä ei? Ongelmaksi se siis muodostunee, kun vertailu tuottaa enemmänkin henkistä pahoinvointia kuin motivaatiota. Olen itse kokenut somen siivoamisen ja naistenlehtien välttämisen hyväksi tavaksi vähentää vertailua. Jos joku tyyppi somessa tuo minulle pahaa oloa, klikkaan itseni pois hänen seuraajalistoiltaan. Jos naistenlehtien joka lehdessä vaihtelevat kehoihanteet, ravinto-ohjeet, treenivinkit ja henkilöhaastattelut saavat minut murehtimaan omaa kehoa ja toimintatapoja, voi ne jättää lukematta. Kaikkea infotulvaa ei tietenkään voi sulkea pois, mutta voi valikoida minkä osan ottaa ajatuksiinsa.

Faktahan on se, että lehdissä ja sosiaalisessa mediassa kuten instagramissa kuvat ovat usein vahvasti käsiteltyjä. Harva haluaa tulla taltioiduksi kuviin silmäpusseissa, tukka hapsottaen ja selluliitit pyllyssä loistaen. Se ei silti tarkoita, etteikö näitä ”virheitä” koskaan olisi kyseisillä tyypeillä havaittavissa. Me ollaan ihmisiä kaikki ja inhimillinen ominaisuus on myös yrittää tuoda itsestään parhaat puolet esiin: Silotellaan pintaa meikillä, valitaan edustavat vaatteet, käännetään parempi poski kameraan, valkataan kuvista paras julkaistavaksi ja hiukan vielä kohennetaan ilmettä kuvankäsittelyllä. Tämä on ihan perusjuttuja varsinkin jos somella tienaa elantonsa. Tästä taustalla olevasta prosessista harvemmin kerrotaan kuvien yhteydessä, joten ei mikään ihme, että meillä tavallisilla tyypeillä välillä meinaa realismi unohtua kiiltokuvat silmissä kiiluen.

Itsekritiikki. Tässä minäkin kompastelen ajoittain, erityisesti omaa kehoani koskevissa asioissa. Olen joskus ollut sitä mieltä, ettei minusta löydy mitään hyvää, ei edes korvannipukan vertaa. Tämä kuulostaa jälkikäteen ajateltuna niin kamalalta, että ihan itkettää. On silti välillä tosi vaikea uskoa siihen, että olisi riittävän hyvä (koska perfektionistina voi aina parantaa). Yleensä sen mun liiallisen kritisoinnin huomaa ensimmäisenä oma mies, sitten vasta minä. Sisäinen puhe saattaa jatkua sisälläni pitkään, ennen kuin se on niin voimakasta, että näkyy jopa ulos asti. Olen toisinaan ihan todella julma ja armoton itselleni, enkä koskaan toista ihmistä tuomitsisi tai arvostelisi kuten itseäni. Olen itseni pahin arvostelija enkä usko olevani ainoa.

Itsekriittisyys

Vertailusta ja kritiikistä itsearvostukseen

Ei varmasti ole olemassa one size fits all -ratkaisua.  Mä itse koitan kehittyä ihan ekana näiden kriittisten ajatusten tunnistamisessa: Ei oikein voi vaikuttaa sisäiseen puheeseen, jota ei tunnista. Kun tunnistaa itsekriittiset ajatusmallit, voi ne kyseenalaistaa: Onko todella näin vai onko se taas itsekriittisyys joka puhuu? Sanoisinko näin puolisolleni tai parhaalle ystävälleni? Lopulta vaaditaan kuitenkin toimintaa, sillä pelkkä ajatuksissa pyöriminen ei riitä. Miten voisin kannustaa ja rohkaista itseäni kritiikin sijaan?

Itseä auttaa hirveästi ajatus, että kukaan muu ei ole minä. Tällöin kenenkään muun tavoitteet tai tavat toimia eivät istu täydellisesti minun arkeeni. Minä olen minä, sinä olet sinä ja se on meidän vahvuutemme: Olemme erilaisia. Toki inspiroitua voi toisten tavoista ja toimista, mutta suoraan toisen elämää ei kannata yrittää jäljitellä.

Erilaisuudessa piilee vahvuus. Jokaisella on ne omat uniikit parhaat puolensa ja yksi askel itselläni vertailun selättämisessä on ollut niiden omien hyvien puolien tunnistaminen ja tunnustaminen. Mulla on mennyt ihan tosi monta vuotta, että olen uskaltanut sanoa olevani hyvä jossain. Eiväthän muut ajattele, että olen itsekäs ja omahyväinen? On toisaalta ollut aika terapeuttista keksiä itsestään positiivisia asioita. Aluksi voi tuntua, ettei niitä vaan millään löydy. Silloin voi hyvin pyytää itselle läheisiltä ja turvallisilta ihmisiltä apua; Heillä on varmasti pitkä lista asioita, joissa sinä loistat ja olet hyvä! Siinä kohtaa täytyy olla myös valmis hyväksymään ne kehut tai ainakin antaa mahdollisuus. Mitä jos tuo toinen onkin oikeassa ja nuo todella ovat ominaisuuksiani? Onko mahdollista, että oma näkemykseni onkin vääristynyt?

Voiko some jopa auttaa?

Puhun tietysti vain omasta kokemuksestani, mutta osittain sosiaalinen media on myös auttanut minua olemaan vähemmän itsekriittinen ja oma itseni. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta antakaahan kun selitän: Mitä enemmän olen ollut oma itseni ja antanut persoonastani someen, sitä enemmän olen saanut vastakaikua ja vertaistukea.

En olisi koskaan uskonut puhuvani videolle Youtubeen tai avautuvani instastoryyn. En meinannut aluksi uskaltaa edes laittaa itsestäni kuvia blogiin tai muuallekaan someen. Mun yksi isoimmista haasteista on ollut yritys olla joku täydellinen superihminen – eikä sellaisia ihan oikeasti ole olemassa. Kun olen uhmannut tätä tarvettani olla täydellinen ja tehnyt itsestäni haavoittuvamman, on minut palkittu uusilla ihanilla samanhenkisillä tyypeillä sekä hyvillä ja merkityksellisillä keskusteluilla. Tämä on entisestään kannustanut jakamaan omia haasteitani ja toisaalta positiivisen palautteen myötä vahvistanut ajatusta, että itsessäni on myös hyvää.

On siis osittain somen ansiota, että uskallan nykyisin hassutella sekä olla oma epätäydellinen itseni myös muussa elämässä. Sosiaalisen median pohjalle ei tietenkään voi rakentaa itsearvostustaan (se työ täytyy tehdä ihan itse omassa päässä), mutta olen itse äärimmäisen kiitollinen niistä tyypeistä siellä ruudun takana, jotka ovat osaltaan auttaneet minua eteenpäin.

Itsekriittisyys

Haastan sinut – Kehu itseäsi!

Kiitos upeasta postausideasta, teki itsellekin äärimmäisen hyvää pohtia tätä! Nyt haluaisinkin ottaa loppuu pienen itsekehuketjun: Jaa muutama asia, joissa olet hyvä tai mistä tykkäät itsessäsi! Mä aloitan ja te toivottavasti jatkatte, etten vaikuta ihan tyhmältä…

Mielestäni osaan hyvin kirjoittaa ja välittää tunnetiloja sekä ajatuksia tekstin välityksellä. Tykkään mun vallattomista kiharoista sekä vihreistä silmistä. Olen hyvä kuuntelija ja varsin empaattinen tyyppi. Nyt kun uskallan enemmän ilmaista itseäni, olen aika hauska enkä ota itseäni niin vakavasti.

Oma tyyli paras tyyli. Olet kaikkein puoleensa vetävin, luontevin ja mielenkiintoisin versio itsestäsi, kun olet juuri oma itsesi <3 Nyt on sun vuoro, laita omakehu haisemaan!

10 x hyvää oloa arkeen

Hyvä olo muodostuu pienistä teoista, jotka sujahtavat muiden arkipuuhastelujen joukkoon. Hyvinvointia edistävät tavat on siis hyvä saada osaksi rutiinia. Yllättävän pienetkin asiat vaikuttavat, kun niitä toistaa päivästä toiseen. Vähän kuin hampaiden harjaaminen: Kerta viikossa ei vaan riitä! Kokosin alle muutamia pieniä tapoja, joita toteuttamalla arkeen saa hieman lisää hyvää oloa!

10 x hyvää oloa arkeen

Roiku päivittäin

Ehkä vähän yllättävä vinkki heti tähän alkuun? Roikkuminen tekee ihan superhyvää selälle, olkapäille ja hengitykselle. Roikkuessa pallea pääsee liikkumaan paremmin ja hengitys avaa samalla kireyksiä. Samalla saa lisää puristusvoimaa sekä kevyttä aktivointia lapavälin lihaksille. Sopii erityisen hyvin esimerkiksi taukojumpaksi toimistohommiin tai aktiiviseksi sarjapalautukseksi salille. Itse käyn roikkumassa tikkaissa silloin, kun en käy salilla!

Aloita aamu vesilasillisella

Voi kuulostaa vähän vanhalta vinkiltä, mutta yllättävän monen tyypin akilleen kantapääksi muodostuu liian vähäinen juominen. Ihmiskehosta iso osa on nestettä ja puhdasta vettä tulisi nauttia ihan joka päivä. Kun nappaa ison lasillisen heti aamulla kouraan ja kitusiin, tulee päivittäinen vesisaldo nopeammin täyteen! Tällöin myös välttyy ehkä siltä iltapäivän päänsäryltä, joka tulee kun kittaa pelkkää kahvia ja unohtaa veden!

hyvinvointi

Käy ulkona joka päivä

Ulkoilu ja erityisesti metsässä oleminen on erittäin hyvä tapa lisätä hyvää oloa. Kevyt liike ja raitis hapekas ilma tuulettavat pään sekä auttavat purkamaan esimerkiksi työpäivän stressiä. Aktiivisesti liikkuvalle ulkoilu toimii hyvin palauttelevana liikkeenä, aloittelijalle kävelylenkki voi olla treeni. Ulkoilma piristää ja se on helppo yhdistää esimerkiksi työmatkoihin tai hyötyliikuntaan!

Omista 10 minuuttia kehon- ja mielenhuollolle

Avaa ne kehon tai mielen kohdat, jotka tuntuvat kireimmiltä. Kireässä kehossa on tukala olla, sillä liike ei ole vapautunutta, vaan jokin kinnaa aina vastaan. Sama pätee mieleen: Ajatukset tökkivät, eivätkä solju vapaana. Kun nämä kehon ja mielen jumit avaa, on paljon helpompi olla. Tällöin saat myös maksimaalisen hyödyn huoltoon käytetystä ajasta.  Keinoja huoltamiseen on lukemattomia: Venyttely, jooga, foamroller, hengitysharjoitus, meditaatio, asioiden kirjoittaminen paperille… Valitse itsellesi parhaiten toimivat ja ryhdy hommiin!

Lisää aterioillesi marjoja

Marjat ovat yksi eniten terveellisiä ravinteita sisältävistä ruoista. Lisäämällä näitä antioksidanttipommeja lautasellesi saat arkeen paljon lisää hyvää: Vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja sekä muita kasviyhdisteitä, kuitua, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Marjat tuovat makua ruokaan ja toimivat makeanhimonlievittäjinä. Kerää monenväristä marjaa puuron tai jogurtin päälle, jolloin olet jo pitkällä kartuttamassa päivän ravinnemittaria!

hyvinvointi

Tee jotain kivaa joka päivä

Lähtökohtaisesti olisi tietysti kiva, että päivisin puuhailisi pääsääntöisesti juttuja, joista pitää. Paljon on tietysti myös asenteesta kiinni. Jos sattuu olemaan sellaisessa tilanteessa, että pakon sanelemana iso osa päivästä kuluu ei niin mieluisissa merkeissä, sijoita mieluusti päiväsi alkuun jotain itsellesi todella mielekästä tekemistä. Näin koko päivä tuntuu paljon mukavammalta ja kakkahommista selviää paremmalla mielellä!

Harjoita kiitollisuutta

Kirjoita 3 asiaa paperille iltaisin. Yleensä käy niin, että kolme tuntuu tosi vähältä ja kiitollisuuden aiheita löytyy paljon enemmän. Kiitollisuuden on todettu olevan yksi olennainen osa onnellisuutta. Se saa löytämään hyviä asioita huonoimmistakin päivistä.

Mene sänkyyn aiemmin

Saat todennäköisesti parannettua unenlaatuasi ja lisättyä unta vain menemällä sänkyyn hieman aiempaa aikaisemmin. Parasta olisi mennä sänkyyn jo ennen kuin uniaikaa on jäljellä se 7 tuntia. Parempi uni = parempi aamu, päivä ja elämä. Sängyssä voi hyvin lueskella tai tehdä kiitollisuusharjoituksen. Heti kun väsyttää, valot pois, simmut kiinni ja kroohpyyh.

hyvinvointi

Siivoa some

Tiesitkö, että vertailu muihin ja varsinkin sosiaalisen median kiiltokuviin voi merkittävästi alentaa hyvää oloasi? Jos huomaat jatkuvasti tiettyjen instatilien tuovan inspiraation sijaan pahaa mieltä, klikkaa älä seuraa -nappia. Et menetä mitään!

Puhu itsellesi nätisti

Tarkkaile millaisella äänensävyllä ja mitä puhut itsellesi tai itsestäsi. Sanoisitko näin parhaalle ystävällesi? Ajatukset ja uskomukset muuttuvat sanoiksi ja teoiksi; vaikka ihan vitsillä puhuisit itsestäsi sotanorsuna, alkaa mielesi uskoa väittämän riittävän toiston myötä. Sama pätee myös käänteisesti. Kun puhut itsellesi kauniisti ja arvostavasti, huomaat pian itsearvostuksesi kasvavan.

Onko näistä jokin itsellesi ihan uusi juttu? Onko sulla jotain pieniä tapoja, joilla pyrit lisäämään hyvää oloa arkeen? 🙂

Mitä sä sillä treenillä haet?

Miksi tavallinen liikkuja yrittää treenata kuin kilpaurheilija? Tällä hetkellä ”kovaa” treenaaminen on trendi. Mitä kovempi treeni, sen parempi. Onko todella näin? Sellainen illuusio somesta helposti syntyy: Aina on joku menossa treenille. Aina! Tuntuu, että ne hyväkroppaiset ja aina iloiset salimimmit ovat koko ajan salilla. Totuus on, että joko a) he eivät ole koko ajan salilla tai b) he ovat, mutta eivät kehity optimaalisesti.

Kilpaurheilijalla on taustallaan tiimi, valmentaja, hyvä harjoitusohjelma ja treenin jaksotus. Ongelmana kuitenkin usein on, että moni tavan pulliainen yrittää jäljitellä kilpaurheilijoiden treenirytmiä, liikkuu jatkuvasti täysillä ja polttaa itsensä loppuun. Juostaan pää edellä seinään ja tulee pitkäkin tauko. Kunnes taas pääsee liikkeelle ja sama rumba jatkuu.

Mulla on sulle salaisuus: Voidakseen hyvin henkisesti ja fyysisesti ei tarvitse treenata joka päivä. Näyttääkseen hyvältä ei tarvitse liikkua joka päivä kovaa. Edistääkseen terveyttä ei treenin tarvitse haastaa sinua äärimmilleen, vaan se voi olla jopa kivaa.

Kolminaisuus: Treeni, ravinto, lepo

Loppujen lopuksi hyvin suurella osalla meistä ei ole tarkoituksena kilpailla missään lajissa. Tällöin keskeisessä osassa liikunnan suhteen on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Överitreenaaminen ei edistä terveyttä, vaan heikentää sitä. Missä sitten menee se raja, että treeni on ennemmin hyvinvointia alentavaa?

Liikuntarutiinin tulisi  tuoda energiaa, ei viedä sitä. Sen tarkoitus on pitää keho toimintakykyisenä, jotta voi tehdä asioita, joita haluaa. Hyvin suunniteltu ja arkeen sopiva liike tukee jaksamista sekä tuo hyvää mieltä. Liikunta on siis elämää varten, eikä elämä liikuntaa varten.

Moni saisi arkeensa huomattavasti lisää energiaa, hyvää oloa ja myös treeneissä kehittymistä tekemällä vähän vähemmän. Urheilullinen kehokaan ei vaadi överitreenaamista, vaan ennemminkin arjen aktiivisuutta ja muutamia täsmätreenejä viikossa. Sitä paitsi, on parasta tehdä se tarvittava minimimäärä, jolla tulosta tulee tasaisesti. Mitä nimittäin sitten teet, jos olet vetänyt överitreeniä, etkä silläkään enää kehity? Vastaushan ei ole, että vedän entistä överimmäksi.

Liika treeni heikentää elämänlaatua, heikentää voimatasoja, sakkaa palautumista, kerää nestettä ja rasvaa kehoon, johtaa usein energiansaannin epätasapainoon, jumiseen kroppaan ja kipuihin. Mikä näistä on tavoiteltava asia?

treeni

Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Itse olen malliesimerkki tästä pää edellä seinään juoksevasta tyypistä. Tästä kielivät lukuiset rasitusvammat, ylirasitustilat, burn outit ja jopa hermostollinen ylikunto. Morjens. Been there, done that AND learned from that. Kaikkea tyhmäähän voi toisinaan tehdä, kunhan siitä ottaa opikseen.

Mun piti palaa loppuun kolmesti ennen kuin tajusin. Raskaus synnytys löivät viimeisen naulan överiliikkumisen arkkuun. Jos olet samassa kierteessä kuin itse olin, niin kysy itseltäsi: Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Hyvinvointia tai hyvää mieltä? Miksi?
Kuumaa kroppaa ja pyöreitä olkapäitä? Miksi?
Voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä? Miksi?
Tunteiden käsittelyä ja turruttamista? Miksi?
Rentoutumista ja pään nollaamista? Miksi?

Voisiko tavoittelemaasi saada muualta?

Jos rakentaa hyvän olonsa ja oman arvonsa liikuntakertojen määrän varaan, on jokaisen liikuntatauon ja arjen vastoinkäymisen kohdalla pulassa. Onhan se kamalaa, jos oma ihmisarvo häilyy liikuntamäärän mukana. Elämässä tulee nimittäin väistämättä hetkiä, jolloin ei vaan pääse liikkumaan. Kun ymmärtää paremmin, miksi toimii tietyllä tavalla, on helpompi täyttää tarpeensa jollakin muulla tavalla silloin, kun liikunta ei ole vaihtoehto.

Pointti ei ole tässä se, etteikö saisi treenata kovaa. Silloin täytyy vaan treenata järkevästi ja tietää, miksi niin tekee.

treeni

Mitä ajatuksia överitreenaaminen herättää sinussa? Onko tämä tuttu ilmiö? Ajatuksia otetaan vastaan!

3 syytä mennä metsään

Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut. Heheh. 

Metsä on aina ollut mulle tärkeä. Ensimmäisiä kertoja olen ollut sienestämässä alle vuoden vanhana istuen isäni hartioilla. Myöhemmin metsä on kehittynyt sellaiseksi rauhoittumispaikaksi, jossa on kiva samoilla ilman sen kummempaa päämäärää.

Viime aikoina en ole päässyt metsään niin usein kuin haluaisin, sillä vaunut eivät taivu kovin muhkuraiseen maastoon. Koen tämän näkyvän hyvinvoinnissani selkeästi! Kun taas pääsin metsään, olivat hyvänolon tunne ja rentoutuminen välittöminä seurauksina reissustani. Tästä inspiroituneena listasin teille 3 syytä mennä metsään vaikka heti!

Metsä

Metsä on oiva liikuntapaikka

Pelkkä kävelykin metsässä on raskaampaa kuin tasamaalla. Samalla tulee askellettua hieman monipuolisemmin, sillä maasto on vaihtelevampaa. Maisemat vaihtuvat tiuhaan, täytyy keskittyä siihen mihin menee – eli toisin sanoen ei voi ajatella juuri muuta. Kävelyn lisäksi voi toki myös juosta tai tehdä lihaskuntotreeniä puita, kiviä ja kantoja hyödyntäen. Lisäksi metsään lähteminen on usein varsin helppoa matalan kynnyksen liikuntaa: Liikuntaa tulee harrastettua kuin huomaamatta, kun ihastelee ympäröivää maisemaa!

Terveysvaikutuksia vaikka muille jakaa

Metsässä oleskelulla on todettu olevan lukuisia terveysvaikutuksia. Tällaisia ovat muun muassa madaltunut verenpaine, kohentunut elinvoimaisuuden tunne sekä parempi henkinen hyvinvointi. Lisäksi näitä etuja saadakseen ei tarvitse hengailla metsässä tuntikaupalla: Jopa 5-20 minuuttia voi riittää. Myös metsä ikkunasta käsin katseltuna virkistää mieltä. Aika hurjaa, eikö?

Metsässä oleminen voi myös laskea huomattavasti stressitasoja. Tämän positiivisen vaikutuksen on esitetty liittyvän metsän tuoksuihin, maisemiin ja äänimaailmaan. Olisiko metsässä istuskelu suomalaisten vastine meditaatiolle?

Oma maa mustikka

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, metsien ihanat herkut! Nyt alkaa olla hyvä hetki poimia talteen tämän vuoden mustikkasato, sillä kuivuus ei erityisemmin ruoki mustikkasatoa runsaimmilleen. Mustikka paitsi maistuu makoisalta, sisältää paljon terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita: Folaattia, karotenoideja, C-vitamiinia ja kaliumia. Iso osa mustikan terveysvaikutuksista selittyy kuitenkin todennäköisesti sen sisältämillä antioksidanteilla ja flavonoideilla. Se onkin todellista metsien (ilmaista) superfoodia!

Mustikka

Täytyykin jatkaa tätä omaa metsäkävelyharrastusta! Miksi sinä menet metsään? Menetkö?

Vegebowl ja vegaaninen savupaprika-cashewmajoneesi

Olen tainnut ihan vaan muutamaan kertaan kertoa olevani kausisyöjä. Välillä tekee mieli puuroja (kuten vaikka tästä ruokapäiväkirjasta käy ilmi), välillä keittoja ja välillä hampurilaisia. Nyt ihan parina viime viikkona on tehnyt mieli kasvisruokaa ja erityisesti runsaita salaatteja. Ei sellaisia lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-tylsyyksiä, vaan salaatteja, joissa todella on väriä, makua ja ravintoaineita. Vegebowl on tähän saumaan loistava valinta!

Vegebowl on myös erittäin helppo kasvisruoka. Kerralla kun näkee vähän vaivaa saa valmiiksi usean aterian ruoat: Sen kun vain heittelee valmiita aineksia lautaselle ja aina tulee hyvää! Lisäksi sinne saa upotettua lähestulkoon mitä vain: Hiukan kellastuneen lehtikaalin, kvinoan jämät, nuhjuiset porkkanat tai pähkinäpussin loput. Nämä postauksessa esittelemäni täytteet eivät siis ole ainoat ja oikeat, vaan yksi lukuisista herkullisista makuyhdistelmistä!

Vielä erikseen täytyy ylistää cashewmajoneesia: Se on tämän annoksen sielu! Tämä pehmeän kermainen tahna yllätti minut täysin. Jos et fiilistele kasvisruokaa tai muuten aio kokeilla tämän postauksen ideoita, niin testaa edes tämä. Lupaan, ettet pety!

kasvisruoka

Terveellinen ja monipuolinen kasvisruoka

Kuten mainitsinkin jo, vegebowliin voit heittää oikeastaan mitä tahansa. Meidän bowlissamme oli monenmoista herkullista täytettä. Salaattipohjaan tuli tummanvihreää salaattia, lehtikaalia, kurkkua, porkkanaa ja minitomaatteja. Hernefalafelit tein tällä ohjeella. Sekoittelin pakastimesta kaivettujen kikherneiden joukkoon vegaanista (juustotonta) pestoa lisämakua tuomaan. Pannulla paistoin ensin kesäkurpitsaa ohuina siivuina öljyssä ja lisäsin päälle reippaasti suolaa. Lopuksi paistoin pannulla pehmeäksi myskikurpitsaa kuorineen ja maustoin isolla turauksella kanelia. Koko komeuden kruunasi savupaprika-cashewmajoneesi, jonka reseptin löydät hieman alempaa tästä postauksesta!

Sä saat kuitenkin käyttää luovuuttasi oman vegebowlisi koostamisessa: Nyt ei ole mitään sääntöjä! Kokosin tähän kulhon täytteiksi muutamia ehdotuksia, joita ainakin itse meinaan kokeilla.

Kasvikset

Kaaliraaste, paahdettu kukkakaali, uunijuuresten jämät, marinoitu sipuli, uuniparsakaali, bataattilohkot/ranskalaiset, perunasalaatti, hapankaali, paistetut kasvikset, vihreät pavut, grillattu munakoiso

Proteiininlähteet

Marinoitu tofu tai tempeh, kikhernefalafelit, meksikolaisittain maustetut pavut, pestolla maustettu kvinoa, Quorn (ei vegaaninen), paahdetut maapähkinät tai siemenet

Kastikkeet

Quacamole, paprikahummus, chilillä ja valkosipulilla maustettu cashewmajoneesi, maapähkinävoista ja mantelimaidosta sekoiteltu kastike, herne-avokadodippi mintulla maustettuna

kasvisruoka

Savupaprika-cashewmajoneesi

125g cashewpähkinöitä
2 paprikaa
1,5tl savupaprikamaustetta
1tl suolaa

Laita pähkinät likoamaan kylmään veteen vähintään tunniksi ennen majoneesin valmistamista. Parhaan ( =sileimmän) lopputuloksen todennäköisesti saa liottamalla pähkinöitä pidempään, esimerkiksi yön yli. Ain’t nobody got time for that, joten itse liottelin pähkinöitä hippusen yli tunnin.
Liottamisen aikana voit paahtaa paprikat. Leikkaa paprikoista siemenkodat ja valkoiset osat pois. Pilko paprika muutamaan isoon lohkoon ja asettele uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Paahda 225-asteisessa uunissa kunnes paprikat ovat pehmeitä ja kuori mustunut lähes kokonaan. Anna jäähtyä.
Kuori jäähtyneistä paprikoista mustat osat pois. Soseuta paahdetut paprikat cashewpähkinöiden kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja savupaprikajauheella.

kasvisruoka

kasvisruoka

Sitten vaan annosta kokoamaan! Pohjalle reilusti salaattipohjaa, päälle täytteitä vaikka millä mitalla. Annos kruunataan anteliaalla määrällä vegemajoneesia. Nam. Miten on, maistuisko sullekin? 🙂

Lissää kasvisruokaa:
Nopeaa kasvisruokaa – Härkispallerot & bataattimuussi
Lämmin ja lempeä kasviskeitto flunssaiselle

Viikon ruokapäiväkirja – Puuroja, venähtäneitä ruokailuvälejä ja suklaata

En lähtökohtaisesti suosi ruokapäiväkirjapostauksia omassa blogissani. Näen siinä riskin toisen ruokavalion kopiointiin, mikä on aina jo lähtökohtaisesti huono idea. Tämä (tai mikään muukaan) ruokapäiväkirja ei ole mallina täydellisestä ruokavaliosta. Kannattaa muistaa, että jokainen on yksilö eikä tämäkään ruokailutapa toimisi kaikille. Lisäksi viikko on vielä niin lyhyt aika, ettei siitä ihan täysin saa kokonaiskuvaa ruokavaliosta. Mulla nimittäin menee ruokailu erittäin vahvasti kausissa ja tuolloin oli menossa puurokausi to the max. Tällä hetkellä kaikki liikkumiseni on muuten vielä melkoisen kevyttä synnytyksen ja selkäepisodin jäljiltä. Energiankulutustani kuitenkin nostaa imetys: Meidän tyllerö on nimittäin ihan tosi kova syömään!

Kuitenkin tykkään itse lukea ja inspiroitua ruokapäiväkirjoista. Siinä on jotain hirveän mielenkiintoista, ainakin näin ravitsemusalan ihmisen mielestä! Sen vuoksi nyt päätin näyttää konkreettisesti, miltä oma syömiseni näytti viikon ajan. Viime viikolla kirjoittelin juuri syömiseen suhtautumisesta, joten mielestäni tämä jatkaa samaa teemaa aika kivasti! Syömiseni ei ollut täydellistä, mutta ihan riittävän hyvää kaikin puolin. Jonkin verran tuli liian pitkiä ruokailuvälejä, nälän paikkaamista puurolla, oman vatsan kipuilua sekä vauvalle masukipuja.

Huom! Kellonajat noin suurin piirtein aikoja: Kello on hyvin voinut olla 6.21 tai 6.39, jos tekstissä lukee 6.30. Kuten sanottua, en syö kellotaulun kuva silmissä kiiluen.

ruokapäiväkirja

Maanantai

6.00
Kaurapuuro (hiutaleet, vesi, loraus mantelimaitoa, riisiproteiinia) mustikoita, luumusosetta ja maapähkinävoita
Vihreää teetä (sitruuna-inkivääri-lakritsinjuuri)

Aamukehonhuolto ~30min

10.00
Kauraleipää, broilerin leikkelettä, kurkkua, paprikaa, tomaattia, puolikas avokado, valkuaismunakas, persiljaa, pala tummaa suklaata

12.45
Broilerin rintafilee (paistettu rypsiöljyssä), iso kasa uunikasviksia (perunaa, porkkanaa, ruusu- ja parsakaalia, sipulia (yritin noukkia pois), juuriselleriä), vähän salaattia

Pyöräily fyssarille ja takaisin ~45min+45min

16.00
Puuro (hirssihiutaleita, banaani, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) + mangoa, punaherukkaa, mansikkaa, maapähkinävoita

19.30
Broilerin rintafilee, salaatti, kurkku, tomaatti, paprika, persilja. Kauraleipää margariinilla.

Aika jees päivä! En tosin illalla jaksanut enää laittaa kunnollista ruokaa (harvemmin jaksan) ja siksi toista pääruokaa ei saisi jättää sinne illalle. Ruokailuvälit pysyivät kuitenkin suht hyvin hallussa ja monipuolisuuttakin löytyi ruoka-aineista. Miinuksena lounaan sipuli, joka kiusasi vatsaani vielä seuraavanakin päivänä. Buu.

ruokapäiväkirja

Tiistai

5.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita
Vihreää teetä

9.30 Wokkikasvikset, broilerinjauhelihaa, avokadoa, persiljaa, pala tummaa suklaata

Kävelyä 30min

Yrttiteetä kahvilassa

Kävelyä 30min

12.15
Salaattiasemalla salaatti, jossa peruspohjan lisäksi paistettua kesäkurpitsaa, marinoitua tillikurkkua, kaaliporkkanasalaattia, hummusta, broileria ja manteleita

Kävelyä 15min

15.30 Banaanipannari (banaani, valkuaista, piparkakkumaustetta), luumusosetta, punaherukoita, maapähkinävoita

19.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, punaherukoita, maidotonta margariinia

Mulla ei ole mitään tiettyjä kellonaikoja, jolloin kuuluisi syödä lounasta tai päivällistä. Tänä päivänä söin ne peräkkäin, koska se oli kaikkein kätevintä. Saimme lapsenvahtimisapua Niklaksen siskolta ja pääsimme kahdestaan kävelylle, teelle ja lounaalle. Oli ihanaa!

ruokapäiväkirja

Keskiviikko

6.30 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mangoa, punaherukoita, maapähkinävoita, pala tummaa suklaata

Teetä kävelylenkillä (45min)

10.30
Kauraleipä avokadolla, kurkkua, paprikaa, tomaattia, persiljaa, paistettu muna (virhe) + valkuainen, mangomaitoa (mangoa + mantelimaitoa)

14.00
Mansikoita, banaania, manteleita, härkäpapurouhetta, mantelimaitoa. Pala kirsikkaista tummaa suklaata

Treeni: 25min jalkajumppa

16.00
Jämäsafka: kvinoaa, belugalinssejä, kasviskastiketta, vihreitä papuja, pari palaa quornia, avokadoa, cashewpähkinöitä

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

Jos sattuu olemaan nälkä ennen treeniä, otan pienen välipalan, jotta varmasti jaksan! Lapsen kanssa se treeni täytyy tehdä sopivan tilaisuuden tullen, eikä se aina ole syömisten suhteen ihan optimaalista. Jämäruoka oli superhyvää! Miinuksena syöty kananmunan keltuainen, joka sitten aiheutti pikkuiselle masukivun ja kivan huutokonsertin.

ruokapäiväkirja

Torstai

6.30
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.45
Kasvisbowl: salaattipohja (salaattia, kurkkua, tomaattia, lehtikaalia, porkkanaa), pestokikherneitä, herneproteiinipyöryköitä, savupaprika-cashewmajoneesia, paistettua kesäkurpitsaa, kanelimyskikurpitsaa. Pala tummaa suklaata

14.00
Kaksi kauraleipää, avokadoa, kurkkua, valkuaismunakas. Mansikkamaitoa (mansikkaa + kauramaitoa)

Treeni: vesijuoksua 50min

17.30
Sama setti kuin lounaalla

20.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

Tähän päivään mahtui hurjan paljon ihanaa ruokaa! Voisin syödä tuota vegebowlia vaikka joka päivä. Lisäksi kokkailin jääkaapin perukoilla majailevista raparpereista hirssipuuroa, jota nautiskelin mansikoiden kanssa. Yritän syödä välillä kaurapuuron sijaan hirssiä, etten lataisi kroppaani pelkkää kauraa päivästä toiseen – Liika taitaa olla mun kohdalla liikaa ihan missä tahansa ruoassa.

ruokapäiväkirja

Perjantai

6.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

10.45
Eilisen salaattia, myskikurpitsaa, savupaprika-cashewmajoneesia, broilerin rintafilee. Pala tummaa suklaata.

14.30
Tuorepuuroa (kaurahiutale, mantelimaito, riisiproteiini, mangopalat)
Manteleita
Teetä ja raakasuklaapala Silvopleessä Iidan kanssa

17.00
Salaatin jämät, kaksi kauraleipää, maidotonta margariinia, kurkkua, paprikaa, broilerin rintafilee.

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa) mustikoita, luumusosetta, maidotonta margariinia. Valkuaismunakas ja kurkkua.

Välipalasta ei tullut otettua kuvaa, mutta voin vakuuttaa sen syöneeni! Pakkasin kotona lasipurkkiin tuorepuuron, josta tuli aika hyvää, vaikka sen kokkailinkin vasemmalla kädellä ihan kirjaimellisesti. Ilona viihtyi vain sylissä, joten kokkaaminen ja syöminen tapahtui isolta osin yhdellä kädellä ja seisaaltaan.

ruokapäiväkirja

Lauantai

7.00
Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mustikoita, mangoa ja maapähkinävoita

11.00
Matchalattea kauramaitoon, pala tummaa suklaata

14.00
Kauraleipää avokadolla, valkuaismunakas, kurkkua, paprikaa, tomaattia

Kävelylenkki 45min

17.00
Gluteeniton tortilla broilerin jauhelihalla, salsakastikkeella, salaatilla (salaattia, kurkkua, paprikaa, porkkanaa, lehtikaalia). Pala tummaa suklaata

19.30
Vegaaniset proteiinipannukakut maapähkinävoilla ja vadelmilla

Plääh, tuonne tuli yksi ihan tosi pitkä ruokailuväli ja sen kyllä tunsi. En laske siis matchalattea ruokailuksi, joten aamupalan ja lounaan välissä hurahti sellainen 7 tuntia. Olo oli sen mukainen: Nälkä yltyi niin kovaksi, ettei sitten enää ollutkaan nälkä vaan ennemminkin paha olo. Niklas onneksi kävi kaupassa ja saatiin mun suuhun ruokaa. Venähtänyt ruokailuväli näkyi kyllä siinä, etten sitten jaksanut liikkua, vaikka se suunnitelmissa olikin.
Iltapalan proteiiniletut olivat menestys! Pelastivat kyllä päivän <3

ruokapäiväkirja

Sunnuntai

7.00 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.30
Linssicurryä, salaattia (salaatti, kurkku, paprika, lehtikaali, porkkana), cashewpähkinöitä, avokadoa

Teetä kävelylenkillä (20min, Ilona ei viihtynyt vaunuissa)

Koko kropan treeni kuminauhoilla 40min + kävelyä 20min

15.00
Kaurapuuroa (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, valkuaista), mustikkaa, avokadoa

18.30
Uunikasviksia (parsakaali, peruna, porkkana), broilerin rintafilee, salaattia (salaatti, kurkku, tomaatti, porkkana, lehtikaali)

21.00
Banaani, manteleita, mansikoita

Kokonaisuudessaan ihan kiva päivä! Niklaksen siskon tekemä linssicurry oli ihan superhyvää ja olisin voinut syödä sitä ämpärillisen. Vatsan vuoksi täytyy kuitenkin pitää joku kohtuus. Nyyh. Oli ihanaa, kun olikin energiaa treenata ja aurinko paistoi. Päivällisen uunikasvikset olivat ihan tosi herkkuja, erityisesti parsakaalit! Iltapalasta unohtui ottaa kuva, mutta osaatte varmasti visualisoida sen banaanin mielessänne tarpeen tullen.
Sellainen viikko! Aika simppeliä perusterveellistä ruokaa. Ehkä hiukan liikaa puuroa, mutta sellaista se joskus kiireessä on. Huomaisin muuten, että söin joka päivä suklaata, heheh. Minkälaisia ajatuksia tämä ruokapäiväkirja sinussa herätti? 🙂

Suhteeni syömiseen – Intuitiivinen syöminen syömishäiriön jälkeen

Sain postaustoiveen kirjoittaa omasta suhteestani ruokaan ja syömiseen. Miten ruokasuhteeni on muuttunut syömishäiriön jälkeen ja sen myötä? Onko mulla ruokapelkoja tai ahdistaako syöminen? Onko edelleen olemassa kieltoja vai syönkö vapaasti? Olikin ihan mielenkiintoinen tehtävä siirtyä pois sieltä omalta katsantokannalta ja arvioida omaa ruokasuhdettaan objektiivisemmin ammattilaisen näkökulmasta.

Rajoittavan sijaan intuitiivinen ote

Sanoisin ruokasuhteeni olevan tällä hetkellä äärimmäisen normaali. En koe syömisen olevan mitenkään erityisen vaikeaa tai mikään iso juttu. Se ei määrittele minua enkä minä kontrolloi sitä liikaa. Voin syödä mitä vain, pois lukien itselleni tai vauvalle sopimattomat ruoka-aineet. Olen vahvasti sitä mieltä, että saan joka päivä syödä ihanaa, terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

Toisin on ollut ennen. Syömishäiriön jälkeen ruokasuhteeni oli pitkään häiriintynyt, enkä osannut käyttää maalaisjärkeäni terveellisten valintojen skaalaamiseen. Olin millintarkka ja tiukkapipoinen ihan kaikesta. Ruokaan ei saanut laittaa teelusikallista sokeria makua pehmentämään, ei teehen hunajaa tai broilerin päälle kastiketta. Kaiken piti aina olla täysjyväistä ja nopeammin imeytyviä hiilareita sai syödä vain treenin jälkeen. Jos piti mitata desi puurohiutaleita, se oli desi eikä yhtään enempää. Mietin ruokaa usein tunteja ennen tulevaa ruoka-aikaa. Vahdin, kuinka paljon muut käyttivät paistamisessa öljyä, jotta pystyin sitten määrittelemään itselleni ”sopivan” annoskoon. Ja tämä oli siis varsinaisen syömishäiriökauden jälkeen…

Hauskaa sinänsä, etten tuolloinkaan kokenut rajoittavuutta vaikeaksi tai haasteeksi: Olin vain päättänyt kieltäytyä kaikesta, mikä sisältää mielestäni jotain liian ”epäterveellistä”. Tätähän osa ympäröivistä ihmisistä jopa ihannoi ja taivastelee sitä itsekurin määrää. Ei siinä oikeasti ollut mitään hienoa, ihannoitavaa tai haluamisen arvoista. Kyse on nipottamisesta ja pikkuriikkisten lillukan varsien korottamisesta ihan liian keskeisiksi syömistä määrittäviksi kriteereiksi. Kukaan ei oikeasti sairastu tai liho, jos syö joskus hiukan sokeria puurossa tai runsaammassa öljyssä käristettyä ruokaa. Häiriintynyt suhde ruokaan vaan kertoo, että olet epäonnistunut, huono ja pian myös lihava, jos syöt muuta kuin vihreitä kasviksia ja proteiinia.

intuitiivinen_syominen

Intuitiivinen suhde syömiseen

Nykyisin en koe, että minun tarvitsee rajoittaa itseltäni mitään. En laske ruokailuistani minkäänlaisia suureita. En punnitse tai mittaa. Syön sen verran, että mahassa tuntuu hyvältä: Otan lisää, jos jää nälkä ja jätän lautasen reunalle, jos alkaa tuntua tukalalta. Tämä voi olla toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. En ahdistu poikkeavista syömisistä tai pyri kompensoimaan runsaampia ruokamääriä. En syö kello kaulassa kolmen tunnin välein, vaan silloin kun on nälkä. En erityisemmin mieti makrojakaumia tai vitamiineja arjessani: Kun syö terveellisiä ruokia tarpeeksi, saa kyllä kaiken tarvitsemansa. En määritä ruoan määrää liikkumisen kautta ja kiellä itseltäni hiilareita, jos en ole treenannut. En mieti syömistä tai seuraavaa ruokaa jatkuvasti. Tää kaikki on ihan peruskauraa, eiks jeh?

Yksi isoimmista muutoksista lienee syömisen helppous: Syömiseen liittyvistä asioista ei tarvitse tehdä mitään ongelmaa tai edes pikkiriikkistä haastetta. Syömistä ei tarvitse miettiä eikä vatvoa, vaan voi keskittyä muuhun elämään. Koen, että intuitiivinen syöminen on parasta, mitä itselleni olen ruokapuolen suhteen voinut tehdä. En edes tiennyt, että syöminen voi olla näin helppoa!

Herkuttelu. Koska tää aihe kaikkia aina kuitenkin kutkuttelee. Herkuttelua minä harrastan ja mielestäni ihan päivittäin. Pyrin laittamaan kaikesta ruoastani niin hyvää, että se on itsessään herkuttelua. Elämä on liian lyhyt tylsälle, mauttomalle ja monotoniselle ruoalle. Syön myös lähes päivittäin tummaa suklaata ja muitakin perinteisiä herkkuja silloin kun niitä mieli tekee. En pelkää sokeria, rasvaa tai mitään muutakaan epäterveelliseksi miellettyä, vaikkein niitä päivittäin lautaselleni valitsisikaan. Omatunto ei enää soimaa epäonnistujaksi yhden tai kahdenkaan nautitun mutakakkupalan kohdalla. Elämä on nimittäin liian lyhyt myös mutakakusta kieltäytymiseen.

intuitiivinen_syominen

On toki jotain juttuja, joita en oikeastaan koskaan syö. Tällaisia ovat muun muassa vehnä, maito, kala, irtokarkit, varsiselleri, hernekeitto, kermakakku, keksit ja suurin osa sienistä. Näitä en syö, koska olen joko allerginen tai en yksinkertaisesti pidä niistä. Miksi väkisin syödä jotain ruokaa tai ”herkkua”, jos siitä ei oikeasti tykkää? Ihan sama kuinka terveellistä varsiselleri olisi, ei vaan pysty. Hrrr.

En todellakaan syö täydellisesti. Syön joskus ihan ähkyyn (vihaan sitä tunnetta) ja toisinaan vahingossa liian vähän. Paikkaan energiavajetta suklaalla ja maapähkinävoilla, vaikka sen voisi tehdä fiksumminkin. Välillä testaan minulle sopimattomia ruokia vain huomatakseni, ettei edelleenkään toimi. En aina jaksa kokata ja silloin päädyn kuluttamaan leipää tai puuroa massiivisissa mittakaavoissa. ”Salaattini” on toisinaan puolikas kurkku ja pari porkkanaa lautasen reunalla. Varsinkin äidin ruokapatojen äärellä uppoaa santsikierros jos toinenkin. Ja kaikki tämä on ok osa sitä normaalia syömistä, kunhan se ei ole jatkuvaa.

intuitiivinen_syominen

Millaista ruokaa haluan syödä?

Haluan syödä ruokaa, joka pitää minut terveenä ja jaksavana. Jonka voimin jaksan hassutella, kantaa vauvaa, treenata, levätä, ajatella ja kirjoittaa. Ruokaa, joka tuo hyvän olon sekä mahaan että mieleen. Joka ravitsee kehon lisäksi myös makunystyrät. Ruokaa, joka ei ole tunteidensäätelyn väline. Joka ei saa liian suurta painoarvoa elämässä. Haluan syödä ruokaa, joka on niin hyvää, että kikatuttaa!

Olen elämässäni rajoittanut itseäni niin paljon ja hartaasti, että nykyisin keskityn siihen, mitä kaikkea ihanaa voinkaan ruokailuuni lisätä. Lisää kasviksia. Lisää väriä. Lisää energiaa. Lisää makua. Lisää erilaisia koostumuksia ja elämyksiä. Ei ottaa pois, vaan lisätä <3

Jos luettelemani peruskaurat tuntuivat etäisiltä ja jopa utopistisilta, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan postaukseni rajoittavasta ja sallivasta syömiskäyttäytymisestä ja miettimään omaa suhdetta ruokaan uudelleen. Onko tämä todella se asia, mihin haluat käyttää päivittäin paljon energiaasi ja voimavarojasi? Vai olisiko elämässä kuitenkin paljon muutakin mietittävää ja koettavaa?

Lissää aiheesta:
Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito
Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet
Ruokahistoriani lapsuudesta tähän hetkeen