Kiitollisuus – Me olemme etuoikeutettuja

Tiesitkö, että kiitollisuus on suuri osatekijä yksilön onnellisuudessa? Toisin sanoen se, miten suhtaudut elämääsi, haasteisiisi, omaisuuteesi ja läheisiisi määrittelee onnellisuuttasi. Jos saamaansa ei arvosta, havittelee usein aina vain lisää ja onnellisuus siirtyy taas sitten kun. Onnellisuutta lisää merkittävästi kiitollisuus – huomion kiinnittäminen siihen mitä jo on, sen sijaan että miettisi mitä vielä haluaisi ja mikä voisi olla paremmin.

Tärkeää on nimenomaan kiitollisuuden tunne. Pelkkä lista asioista, joista on järjellä ajateltuna kiitollinen ei millään riitä – onnelliset ihmiset tuntevat kiitollisuutta, eivät vain ajattele sitä.

Jos ajatus kiitollisuudesta tuntuu kaukaiselta, niin hei, et ole yksin. Me täällä länsimaissa elämme etuoikeutettua elämää. On helppo unohtaa kiitollisuus läheisistä, materiasta tai terveydestä, sillä ne ovat meille niin itsestäänselviä. Korvattavissa. Jos parisuhde hajoaa, tinderistä saa uuden. Jos sukat menevät rikki, mennään kauppaan ostamaan parit uudet halvemmissa tuplapakkauksissa. Jos terveys reistailee, lääkäriin pääsee helposti ja homma hoidetaan kuntoon.

Näin ei todellakaan ole kaikkialla ja mielestäni on kamalaa, ettemme arvosta kaikkea sitä mikä meillä on jo niin hyvin. Kukaan ei kaappaa perheenjäseniämme, emme joudu elämään jatkuvassa pelossa tai nälänhädässä. Suomessa on kaikki todella hyvin, mutta välillä se näyttäisi unohtuvan ja muuttuvan itsestäänselvyydeksi. Itsekään en ole mikään täydellinen kiitollisuuden sipuli, mutta yritän arvostaa näitä kortteja, jotka minulle on jaettu; Ei ehkä mikään täysi rivi ässiä, mutta kuitenkin hyvä käsi.

Eihän oma kiitollisuutemme mitenkään poista ihmisten kärsimystä ja huonoja elinoloja, mutta ehkä se antaisi meille perspektiiviä? Jos olisimme onnellisempia, tarvitsisimmeko niin paljon tavaraa ja kulutusta? Monesti nimittäin haemme juuri onnellisuuden tunnetta tavarasta, joka ei sitä kuitenkaan lopullisesti voi tuoda. Voisimmeko onnellisempina ehkä antaa helpommin omastamme, jotta toisetkin voisivat kokea kiitollisuutta saamastaan mahdollisuudesta?

Monesti myös kuulee sanottavan, että ne keillä ei ole paljoa omaisuutta ovat niitä onnellisimpia. En voi puhua omasta puolestani (en ole kauheasti matkustellut), mutta ystävieni kertomusten mukaan iloisimmat, kiitollisimmat ja tyytyväisimmät ihmiset ovat tulleet vastaan Afrikassa. He elävät vaatimattomasti, mutta suhtautuvat kiitollisuudella kaikkea saamaansa kohtaan. Tämäkin on varmasti radikaali yleistys, mutta laittaa ajattelemaan.

kiitollisuus

Kiitollisuusharjoituksista lisää onnellisuutta?

Jos haluat kiitollisuuden osaksi arkeasi, ihan ykkösvinkki on harjoitella asiaa. Ajattelumallimme ovat pitkälti opittuja, joten aina voit opetella uuden tavan suhtautua elämääsi. Aloita jostain ja harjoittele. Yksi yksinkertainen tapa lisätä omaa kiitollisuutta on toteuttaa säännöllisesti kiitollisuusharjoituksia. Harjoitukseen ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, mutta alla on muutamia esimerkkejä.

Kirjoita päivittäin vihkoon kolme asiaa, joista olet kiitollinen

Juttelkaa illalla puolison tai ystävän kanssa sen päivän kiitollisuuden aiheistanne

Kirjoita ylös paperille tai puhelimen muistiin kaikki kiitollisuuden aiheet, isot tai pienet, jotka mieleesi juolahtavat

Teemme mieheni kanssa usein kävelyllä jonkinlaisen kiitollisuusharjoituksen keskittyen kyseisen päivän kiitollisuuden aiheisiin. Lähes aina vaikeankin päivän jälkeen löytyy todella monia asioita, jotka tuovat kiitollisen olon. Tänään kirjoitin pidemmän listan kiitollisuuden aiheita.

Kiitollisuus – Mielessäni juuri tänään

Saan olla kotona lapsen kanssa ja nähdä hänen kehittyvän.

Minulla on ihana aviomies sekä läheisiä ja ystäviä

Olemme kaikki terveitä. Terveys on iso voimavara.

Meillä on ruokaa, vettä, lämpöä, koti, vaatteita, huonekaluja.

Olen saanut etuoikeuden kouluttautua ja tehdä töitä yrittäjänä alalla, jota rakastan

Voimme tehdä töitä ainakin osittain kotoa käsin ja säästää siten aikaa perheen kanssa käytettäväksi

Voin liikkua päivittäin ja elää ilman jatkuvaa kipua

Voin vain kävellä ovesta ulos Suomen upeaan ja puhtaaseen luontoon, joka rentouttaa kehon ja pään

Suomen toimiva ja edullinen terveydenhuoltojärjestelmä on tällaiselle katastrofi-ihmiselle suuri kiitollisuuden aihe

Minulla on mahdollisuus tehdä asioita joista nautin, kuten blogin kirjoittaminen, treenaaminen, neulominen, käveleminen, kokkailu ja reseptien luominen, kavereiden kanssa kahvittelu, lapsen puuhien seurailu ja somen päivittäminen

Tunnen itseni onnelliseksi myös niinä vaikeimpina hetkinä. Se perusonnellisuus on aina siellä, vaikka ympärillä myllertäisi.

Ennen kaikkea minulla on vapaus valita. Minä saan päättää, mitä elämälläni teen. Kouluttaudunko vai en. Minkälaisessa paikassa teen töitä, teenkö niitä paljon vai vähän. Syönkö terveellisesti vai päätänkö nautiskella mutakakkua. Liikunko tänään kovaa, rauhassa vai möllötänkö sohvalla. Minä saan päättää elämäni suunnan.

Haluan kunnioittaa tätä vapautta, sillä kaikilla ei sitä ole.

kiitollisuus

Olisi ihan tosi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne tähän aiheeseen. Teksti ei ole mikään täysin syväluotaava, joten varmastikin jokin näkökulma on jäänyt huomioimatta. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita, että kiitollisuusharjoituksilla koko homma korjaantuu, mutta näen ne hyvänä työkaluna oman henkisen hyvinvoinnin kehittämisessä. Yksilön vointi taas heijastuu monesti ulospäin!

Ois myös huippua, jos jaksaisit kertoa sun kiitollisuuden aiheista juuri tänään! Niistä tulee aina hyvä mieli 🙂

Lissää luettavaa:

Et ehkä tarvitse uusia kenkiä, vaan enemmän itsearvostusta
Ekologinen arki – 15 pientä ekotekoa

 

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Kuntosalilla asuessa (tällaista se valmentajan työ itselläni oli, heh) tulee bongailleeksi monenlaisia haasteita ja virheitä. Tekniikoista voidaan olla toki monta mieltä eikä varmasti yhtä optimaalista tapaa liikkua ole olemassa, mutta parempaa tulosta saataisiin aikaan, jos istuttaisiin hetkeksi miettimään sitä omaa tekemistä. Kuitenkin lähtökohtaisesti suurin osa ihmisistä tulee salille mielessään jokin tavoite – mitä siellä salilla halutaan saavuttaa? Halutaanko liikkua hyvän mielen takia, lisätä kyykkyyn 50 kiloa rautaa tai kasvattaa lihasmassaa?

Listailin alle muutamia syitä, miksi salilla käyminen ei tuotakaan tulosta halutulla tavalla. Lista ei varmasti ole kaiken kattava, mutta väittäisin näiden korjaamisen tekevän melkein ihmeitä!

kuntosalilla

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Liian suuret painot

Pahimmillaan puserretaan pystypunnerruksia ja hauiskääntöjä ihan jokaisella mahdollisella lihaksella leuasta varpaiden koukistajiin. Varsinkin, jos tarkoitus on lähinnä lisätä pattia olkavarteen, ei kaikkien mahdollisten lihasten hyödyntäminen liikkeessä ole viisasta. Jos sen sijaan olisit menossa hauiskäännön MM-kisoihin, ei alaselän ja liike-energian käyttäminen haittaisi. Jos tavoitteena taas on rasittaa maksimaalisesti itse kohdelihasta, ei mahdollisimman suuren painon käyttämisestä ole mitään hyötyä. Sopivan haastava paino on silloin, kun saat viimeiset toistot puskettua juuri ja juuri.

Liian pienet painot

Tätä näkee varsin usein varsinkin naistreenaajilla: Ei uskota omiin voimiin ja päädytään heiluttelemaan samoja käsilaukun painoisia puntteja vuodesta toiseen. Sama, liian kevyt paino ei kuormita lihasta tarpeeksi, jotta en tarvitsisi kehittyä suuremmaksi tai vahvemmaksi. Moni asiakas on ihan yllättynyt, kun olen rohkaissut kokeilemaan puolet suuremmilla painoilla ja he ovatkin jaksaneet hienosti. Tässä on siis usein ihan kyse uskomuksista omia voimatasoja kohtaan. Aina voi kokeilla ja palata sitten takaisin pienempään!

Tekniikka kusee

Pardon my french, en osannut ilmaista tätä sen kauniimmin, sillä tämä fraasi kuvaa ilmiötä parhaiten. Jostain kohtaa vuotaa ja pahasti. Useimmiten on vaan tehty, eikä sen kummemmin kiinnitetty huomiota siihen missä pitäisi tuntua ja miksi. Samaan kategoriaan menevät myös pyöristyvä selkä ja sisäänpäin kääntyvät polvet. Syitähän tälle tekniikan hapuilulle on monia. Useimmiten lihaskireydet, heikot tukilihakset sekä hieman pieleen opittu liikemalli selittävät paljon. Uuden liikkeen omaksuminen vie aikaa ja sitä pitää harjoitella. Kun liike menee teknisesti puhtaasti, on se myös paljon tehokkaampi.

Aina täysillä ja failureen.

Huoh. Enemmän ei lähes koskaan ole enemmän. Varsinkin voiman kehitys sakkaa todella nopeasti, jos kaikki treenit vedetään failureen eli epäonnistuneeseen toistoon asti. Haastavaa saa olla, tottakai, mutta fiksua olisi myös jättää 1-2 toistoa varastoon varsinkin isommilla raudoilla. Aina täysillä ja ”kovaa” treenaaminen altistaa rasitusvammoille sekä alipalautumiselle sen lisäksi, että haluttu lopputulos lipuu kauemmas.

Nopeuskisa

Kuka on maailman nopein kyykkääjä, penkkaaja tai hauiskääntäjä? Lihaksen kokonaisrasitukseen vaikuttaa myös TUT eli time under tension. Jännityksen alaisena oltu aika. Toisin sanoen, jos tekee supernopeasti riuhtoen ja koko kehon liike-energiaa hyödyntäen, se on kevyempää kuin hallitut toistot. Riuhtominen johtaa myös aika usein kohtaan 3 eli tekniikka pettää. En missään tapauksessa tarkoita nyt tällä, ettei nopeilla toistoilla olisi paikkaansa esimerkiksi urheilijan räjähtävyystreenissä. Tämä on kuitenkin asia erikseen.

kuntosalilla

Ei kuntosaliohjelmaa

Salimokien klassikko. Tällöin päädytään monesti tekemään epämääräistä sillisoppaa, joka sisältää vähän sitä, vähän tätä ja vähän viimeisimpiä trendiliikkeitä instagramista. Riskinä tässä sopassa ovat lihasepätasapaino ja tiettyjen lihasryhmien ylirasitus. Lisäksi kehitys hidastuu, sillä ilman suunnitelmaa treenin jaksottelu jää usein toteuttamatta. Joillekin ihmisille voi olla ihan motivoivaa toteuttaa ns. vapaampaa harjoitusohjelmaa, jolloin jokaiselle kerralle ei ole tarkkaan määriteltyä suunnitelmaa. Silloinkin lihastasapaino on hyvä pitää mielessä ja treenata kehoa monipuolisesti. Ei vaan hauist ja penkkii.

Salille tullaan ’jumppaamaan’

Jumppapirkkoijen päämääränä on hiki myös kuntosalin puolella. Hikoilu ei välttämättä kerro treenin tehokkuudesta juuri mitään. Totta on, että kun väännät oikein tiukkaa settiä lyhyillä palautuksilla, soijaa pukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että nyt pala kasvaa ja voimaa tarttuu; Lihaksen ja voiman kannalta on tärkeää myös riittävän suuri nostettu kuorma. Tämä taas vaatii useimmiten hieman pidemmät palautukset, jolloin hikikään ei virtaa samalla tavalla. Jos olet tehnyt hikijumppaa pitkään, testaappa pidentää sarjapalautuksia ja lyhentää toistomääriä. Saatat yllättyä!

Keskivartalon tuen puute.

Aivan äärettömän yleistä ja itselläkin tämä on ollut haasteena. Keskivartalon tuen puute näkyy muun muassa siten, että vatsa pullistuu ulospäin paineen alaisena. Usein selkä myös notkistuu tai pyöristyy voimakkaasti sekä kylkikaaret kohoavat. Tämä puolestaan kasvattaa vammariskiä merkittävästi sekä syö voimatasoja. Coren tulisi olla napakka paketti, joka ennemminkin tiivistyy kovassa rasituksessa kuin pullistuu ulospäin!

Ei keskitytä

Luulin tämän seuraavan skenarion olevan vain vitsi, jota vilisee tämän tyylisissä postauksissa. Noh, huomasin viikonloppuna salilla, ettei se ollut. Vanhempi rouva istui jalkaprässissä pumpaten ja lukien samalla päivän sanomalehteä. Se ei ole vain tehotonta vaan myös turvallisuusriski. Painoja nostettaessa on aina keskityttävä suoritukseen. Kevyetkin painot nostetaan, kuin rautaa olisi niskassa 200 kiloa.

Hengitys unohtuu

Hengityksen pidättäminen raskaan noston alussa ja voimakas puhallus ulos raskaimmassa vaiheessa tuovat nostoon lisää tehoa ja coreen vakautta. Hengityksen avulla säädellään pallean kautta vatsaontelon painetta, mikä osaltaan auttaa jämäköittämään keskivartaloa. Jatkuvasti ei kuitenkaan kannata hengitystä pidättää, sillä happi on varsin oleellista koko kehon toiminnalle. Muista siis hengittää myös sisään.

+ Liian vähän energiaa. Ei nyt varsinaisesti liity kuntosaliharjoitteluun itsessään, mutta sen tuloksellisuuteen kylläkin. Kuntosaliharjoittelu on kuormittavaa liikuntaa ja sen vuoksi myös palautuminen vaatii riittävästi ruokaa. Lihasmassaa ei voi merkittävästi kasvattaa energiavajeessa. Jos energiavajeessa jatkaa pidempään, huomaa aika pian treenitehojen olevan nollissa ja sohvan huutavan omaa nimeä.

kuntosalilla

Loppuun pieni selvennys: Mielestäni kuntosalilla ei ole pakko aina optimoida tai tavoitella jotain. Saa vain tulla ja harrastaa. Tämän(kin) tekstin pointti oli lähinnä saada ajattelemaan omaa tekemistä uudelleen esimerkiksi turvallisuuden kannalta ja tuoda esille mahdollisia syitä kehityksen sakkaamiselle. Oisko joku yllämainituista sun kehityksen pullonkaulana?

Lissää treenistä:

Liikuthan säkin monipuolisesti? Voimaharjoittelu osana treeniohjelmaa
Voimakas ja pyöreä pakara – MIKSI PAKAROISSA TÄYTYY OLLA VOIMAA?
Mitä sä sillä treenillä haet?

Lämpöä syysiltoihin – Lämmittävä myskikurpitsakeitto

Tiiättekö, mä tykkään syksystä. Jollain tavalla pidän siitä harmauden ja värikkäiden puiden kontrastista. Kirkkaista auringonpilkahduksista, pimenevistä illoista. Raikkaasta tuulesta ja lämpimistä villasukista, neuleista ja huiveista.

Kun ulkona on sateista ja kylmää, tekee automaattisesti mieli lämmintä ruokaa. Keitot ja padat ovatkin ehkä kliseistä talveen taittuvan syksyn ruokaa. Mutta mä en välitä! Sellaista sisäistä villapaitaa nimittäin tarvitaan kontrastiksi koleudelle.

Ja mitä tulee tämän päivän reseptiin… Tämä keitto maistuu auringolta! Myskikurpitsasesonki on muuten nyt kuumimmillaan ja omansa kannattaakin kiikuttaa kaupoista pikimmiten. Makean pehmeä maku muistuttaa hieman bataatin ja porkkanan välimuotoa sopien siis mainiosti mausteiden kaveriksi. Tässä reseptissä lisämakua mietoon kurpitsaan tuomassa tuju inkivääri! Myskikurpitsa on myös terveystietoisen valinta – nämä oranssinkeltaiset herkut sisältävät nimittäin kivasti muun muassa kaliumia, A- ja E-vitamiineja sekä karotenoideja!

Sitten tähän samat jaadijaadijaat kuin kaikissa muissakin resepteissäni: Helppo valmistaa, ei vie tolkuttoman pitkään (tosin pilkkominen on vähän tuskaa), on terveellistä, maistuu hyvältä. Kyllä te tiiätte!

Keitto

Lämmittävä myskikurpitsakeitto

1 suuri myskikurpitsa
2rkl rypsiöljyä
Suolaa
5-7dl mantelimaitoa
Peukalon kokoinen pala inkivääriä
Kaksi ripausta valkopippuria

Kuori ja kuutioi myskikurpitsa. Sisus siemenineen lähtee helpoiten irti lusikalla kovertamalla! Siirrä kuutiot leivinpaperin päälle uunipellille ja lisää öljy sekä suola. Paahda 200-asteisessa uunissa 30min tai kunnes kurpitsa on täysin pehmeää ja saanut hieman väriä.

Lämmitä mantelimaito kattilassa. Lisää myskikurpitsa, paloiteltu inkivääri sekä valkopippuri. Soseuta tasaiseksi. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa, suolaa tai pippuria maun mukaan.

Vinkki! Ota talteen kurpitsan sisällä olevat siemenet ja paahda pannulla pienessä määrässä öljyä. Paahdetut siemenet tuovat hyvää crunchia tasaisen keiton päälle! En vaan itse voinut niitä nyt imetyksen takia syödä, nyyh. Myönnän siis, että kuvan siemenet ovat kuvausrekvisiittaa…

Hyviä vinkkejä erilaisiin keittoruokiin otetaan vastaan. Aamulla salille pyöräillessäni nimittäin tunsin jo talven kolkuttelevan ovella, viima oli melkoinen. Eikä hyviä reseptejä sitäpaitsi voi koskaan olla liikaa: Laitahan lempparisi jakoon!

Lissää soppaa:

Vastakohtien linssikeitto
Lämmin ja lempeä kasviskeitto flunssaiselle

Liikunta aamulla – Miten tulla aamuliikkujaksi?

Avaat silmäsi sälekaihtimien raoista sarastavaan uuteen päivään. Pomppaat pirteästi ylös peiton alta, urheilutrikoot jo valmiiksi jalassa. Lasi vettä ja viuhvauh liikkeelle! Liikunta aamulla on parasta!

Ai ei vai? Jos nyt totuudenmukaisia ollaan, harva on heti herättyään täydessä terässä treeniä varten. Ajatukset harhailevat puurokulhon ja lämpimän peiton välillä, eivät suinkaan pimeydessä odottavalla lenkkipolulla. Tällöin tuntuu toki luontevammalta heivata treeni työpäivän jälkeiseen aikaan, jolloin on edes vähän hereillä.

Aamuliikunnalla on kuitenkin muutama hyöty iltatreeniin nähden. Yksi näistä on se, että tulipa ainakin tehtyä! Toisin sanoen, kun lähtee heti aamusta liikkeelle, ei pääse päivän mittaan lipsumaan liikuntatavoitteestaan, vaikka töiden jälkeen sohva houkuttelisi kovasti. Toisinaan ei myöskään ole ajallisesti muuta vaihtoehtoa, jos meinaa samaan vuorokauteen mahduttaa työtunnit, yhteistä aikaa läheisten kanssa, opiskelua tai muuta itselle mielekästä, arjen pakolliset velvollisuudet sekä vähintään 7 tuntia unta. Silloin voi olla fiksumpaa tinkiä rauhallisesta aamurutiinista (ei missään tapauksessa yöunista) ja liikkua jo ennen työpäivää.

Aamutreenin ehdottomasti paras hyöty on kuitenkin se upea fiilis, mikä aamulla liikkumisesta tulee! Kun on saanut liikettä päivään jo aamutuimaan, sujuu koko loppupäivä paremmalla mielellä. Työtkin hoituvat tehokkaammin, kun veri kiertää päähän ja endorfiinit hyrräävät kehossa. Jos siis iltapäiväväsymys yllättää eikä iltaisin tahdo löytyä aikaa tai energiaa liikkumiselle, kokeile aamutreeniä!

aamuliikunta

Vinkit aloittelevalle aamuliikkujalle

Aloita kevyesti

Aika monesti liikunta aamuisin kosahtaa liian äkilliseen aloitukseen ja kovaan tehoon. Kehosi on hei tottunut torkkumaan ja käynnistymään hitaasti kahviämpärillisen äärellä! Siitä on aika pitkä matka supertehokkaaseen HIIT-treeniin. Kokeile siis ennemmin kevyttä joogaa, bodybalancea reipasta kävelylenkkiä tai hölkkää, rentoa kehonpainojumppailua tai pyöräilyä. Ehdit treenata kovempaa, kun kehosi on tottunut.

Syö aamupala

Älä liiku tyhjällä vatsalla. Älä tee sitä! Siitä tulee yleensä vain nuutunut, nälkäinen ja kiukkuinen olo. Keholla ei ole energiaa pitkän paaston jälkeen ja siltä se tosiaan tuntuukin! Liikkuminen on mukavampaa, kun tankissa on menovettä. Kevyempää liikkumista, kuten venyttelyä, joogaa olohuoneessa tai rauhallista kävelyä voi toki koittaa vesilasillisen voimin tai normaalin aamiaisen jälkeen. Muuten kannattaa napata jotain nopeasti sulavaa evästä kuten smoothieta, riisikakkuja päällisillä, välipalapatukkaa, hedelmiä ja jogurttia tai tuorepuuro. Liikunnan jälkeen on sitten kunnollisen aamupalan aika. Jos haluat välttämättä liikkua aamulla tyhjin vatsoin, muista syödä edellisenä iltana runsas iltapala!

Sitoudu

Kun olet tehnyt päätöksen aamutreenistä, mene! Käy liikkumassa, vaikka alku tuntuisi kuinka tahmealta. Se on vain alku ja helpottaa kyllä ajan kanssa. Kehomme tottuvat tekemään parhaan suorituksensa siihen aikaan, jolloin yleensä käymme liikkumassa. Jos olet siis ollut vannoutunut iltaliikkuja, anna itsellesi aikaa totuttautua. Vaikka treeni ei siis heti kulkisi, älä anna itsesi luistaa!

Liiku edes vähän

Voit tehdä mielesi kanssa sopimuksen, että jos vielä 10 minuutin päästä on kurjaa, voit hyvin lopettaa. Vauhtiin pääsemisen jälkeen kuitenkin monesti tekee mieli liikkua lisää! Sitä paitsi jo tuo kymmenisen minuuttia riittää herättelemään kehon ja tuomaan lisää virtaa päivään – Mitä sitten, jos se ei olisikaan kunnon treeni? Kaikki liikunta lasketaan ja näin aamuliikunnasta saadaan luotua tapa.

Valmistaudu

Tee itsellesi kristallin kirkkaaksi mitä menet tekemään, mihin aikaan ja miksi. Jos heräämisen jälkeen pitää vielä ruveta arpomaan päivän treenin sisältöä, ei se treeni kovin todennäköisesti tapahdu. Voit myös valmistautua valitsemalla treenivaatteet ja pakkaamalla mahdollisesti treenikassin valmiiksi illalla. Kahvinkeittimen lataaminen sekä aamupalan valmistelu ovat myös hyvä tapa jouduttaa aamurutiineja. Ja hei, mene ajoissa nukkumaan! Univaje tekee kaikesta tahmeaa.

Löydä oma tapasi liikkua aamulla

Kaikille ei sovi samanlainen aamuliikunta. Itse en esimerkiksi enää koskaan lähtisi tekemään spurttitreeniä aamulla: Selkäni on siihen aivan liian kankea ja jalat tuntuvat täysin pökkelöiltä, vaikka miten lämmittelisi. Aamuisin sen sijaan voimaharjoittelu, kävely ja venyttely toimivat omalla kohdallani hyvin. Kokeilemalla erilasia lajeja, ajoituksia ja aamupaloja, alkaa aamuliikuntarutiini rullata ennemmin tai myöhemmin!

Onko siellä vannoutuneita aamuliikkujia tai iltavirkkuja treenaajia? Laittakaapa parhaat tipsinne jakoon! Mä olen henkeen ja vereen aamuliikkuja, kun sellaiseksi opin jokunen vuosi sitten. Ei ole parempaa tapaa käynnistää päivä!

Lissää treenijuttuja!

Tehokas tabata
Mitä sä sillä treenillä haet?
Voimakas ja pyöreä pakara – MIKSI PAKAROISSA TÄYTYY OLLA VOIMAA?

 

Uutta seurattavaa – Lemppariblogit ja instatilit

Olen aiemmin ollut blogien suurkuluttaja: Inspiraatiota, kauneutta, ajanvietettä ja ajatuksia samassa paketissa. Parhaat tekstit haastavat ajattelemaan eri tavalla, päästävät kurkkaamaan toisen ihmisen arkeen tai tuovat vertaistukea. Samalla lueskellessa voi itse rentoutua ja ottaa hetken iisisti. Tällaiselle introverttihaaveilijalle aika täydellinen kombo!

Vauvan myötä aikaa ja energiaa tekstien lueskeluun on ollut vähemmän, mutta muutama on kulkenut matkassa mukana. Instagramia tulee käytettyä ja selattua enemmän, sillä sen sisältö on nopealukuisempaa ja arjessa helpompi mahduttaa mukaan. Myös instan visuaalisuus houkuttaa itseäni, samoin stooreista välittyvä aitous ja elämänmakuisen arjen seuranta. Vaikka kirjoitettu teksti koukeroineen on itselleni todella lähellä sydäntä, myös videoita ja kuvia on kiva katsella.

Näin tiistain kunniaksi ajattelin vinkata muutamia omia suosikkeja sekä blogimaailmasta että instagramin syövereistä. Linkkaathan omat lempparisi kommentteihin, niin saadaan kaikki mukavasti uutta inspiraatiota!

bloggaaja

Näitä blogeja luen

Ajatuksia & inspiraatiota

Life in between

Syvällisiä ajatuksia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, vegaaniudesta, mielen kiemuroista, tuotteliaisuudesta ja asenteesta. Ama on ihan huippu tyyppi muutenkin ja ihailen hänen omistautumistaan ekologisemmalle elämälle. Hän on myös toinen perustaja supersiistin Népra-urheiluvaatebrändin taustalla!

Elina Heidi Rinkeli

Syväluotaavia tekstejä kaunein lausein koristeltuna. Jään monesti pohtimaan kirjoituksia pidemmäksikin aikaa. Kirjoitustyylissä on nimittäin jotain, joka kolahtaa itseeni isosti! Blogissa on mielestäni tosi kauniisti kuvattu sitä oman itsen löytymistä ja minuuteen kasvamista.

Vauvoja, vertaistukea ja suoraa puhetta

En dag ska jag bli stor

Blogia kirjoittelee sydämellinen ja lämmin tyyppi, jonka esikoisbeibi on nyt kolmisen kuukautta vanha. Koen aika voimakasta samaistumisen tunnetta, sillä myöskään heidän alkutaipaleensa vauvan kanssa ei ole ollut mikään helpoin. Meidän luonteissa on myös aika paljon samaa, ex-suorittajat tässä terve! Tältä sivulta löytyy vauvajuttujen lisäksi kaikkea ihanaa, positiivisuutta, syvällisempää pohdintaa ja kurkistuksia arkeen.

Iidan matkassa

Tasapainoinen sekoitus herkullisia ja terveellisiä reseptejä, kannanottoja, deittailua, vauvajuttuja sekä äidiksi kasvamista. Iida kirjoittaa taitavasti, monia näkökulmia huomioiden, mikä tekee tekstistä kuin tekstistä mielenkiintoista. Voisin varmaan hänen kirjoittamanaan lukea vaikka autoista tai puutarhan hoidosta (jotka siis itselle maailman tylsimpiä aiheita), enkä edes huomaisi! Onneksi aiheet kuitenkin ovat lähellä sydäntä!

Mamma rimpuilee

Suoraa puhetta lapsiperheen arjesta. Laura on niiiin hauska! Jotenkin hänen kirjoitustyylinsä ja sarkastinen huumorinsa kolahtaa minuun isosti. Erityismaininta hauskimmista instagramstooreista ja podcastistä; Täyttä asiaa humoristisella twistillä.

Tyyliä & ekojuttuja

Fashionstatement

Ehkäpä ainoa puhtaasti tyyliblogi, jota seuraan! Itsehän en ole mikään fashionista, mutta yllättäen taas kirjoitustyyli vetää minut paikalle. Pidän myös blogin linjauksesta: Paljon ostetaan kirppikseltä, pyritään kuluttamisen vähentämiseen ja tehdään myös itse. Tällainen blogi on raikas tuulahdus kaupallisten kanavien seassa!

Tyhjä ajatus

Ekoesikuvani Saranda! Ihanan ja ajattelevaisen oloinen kirjoittaja, jolta löytyy ekovinkkien lisäksi päivää piristäviä hyvän mielen postauksia sekä kantaa ottavia ja ajatuksia herättäviä pohdintoja. Naisesta huokuu sellainen rauhallinen ja positivinen asenne! Hän muuten odottaa nyt esikoistaan, joten se tekee blogin seuraamisesta entistäkin mielenkiintoisempaa näin tuoreen äidin näkökulmasta.

Treeniä & ruokainspistä

Super fit me

Nana on yhtä energinen tapaus niin somessa kuin ihan oikeassakin elämässä! On mielestäni hienoa, miten hän jakaa esimerkiksi ilmaisia treenejä kaikkien saataville. Jaamme hyvin samantyylisen filosofian ruokailuun ja treeniin liittyen, mikä onkin minut alunperin hänen bloginsa äärelle johdattanutkin. Mielestäni blogin parasta antia ovat kohtuudesta ja stressistä kertovat postaukset!

Palasia arjestani

Arkiruokavinkkejä, ruokapäiväkirjoja, treenikuulumisia. Paljon toki muutakin. Erityisesti ruokapäiväkirjat ovat mielestäni kiinnostavia, sillä salainen paheeni on ihmisten syömisten kyylääminen; Ei missään tapauksessa paheksuvasti tai arvioiden, vaan mielenkiinnolla! On mielestäni innostavaa huomata, miten monella tavalla voi syödä terveellisesti.

Piia Pajunen

Oih, tuo fitnessmaailman järjen ääni! Piia suhtautuu tosi maanläheisesti, rennosti ja fiksusti treeni- ja ravintojuttuihin, varsinkin kun huomioi hänen olleen fitnessammatilainen. Arvostan sitä, että hän jakaa tätä asennetta ja tietotaitoa muille. Varsinkin, kun teksti on höystetty hänen ihanalla huumorillaan ja upealla kirjoitustyylillä!

Teresa Martikkala

Rautainen mimmi ja rautainen ammattitaito! Kollegan blogista on mielenkiintoista lukea asia-artikkeleja esimerkiksi voimaharjoittelusta, palautumisesta ja tekniikoiden merkityksestä, sillä olemme monissa asioissa hyvin samoilla linjoilla valmennuksen suhteen. Ei siis fiilistelyblogi, mutta tosi hyvä tietolähde, jos sellaista kaipaat!

bloggaaja

Lemppari-instatilit TOP10

Olipa muuten vaikea valita vain kymmenen! Ihania instagramtilejä kun on pilvin pimein. Mä seuraan eniten sellaisia elämänmakuisia ja aitoja, positiivisia tyyppejä. Jos on jotain sanottavaa ruoasta, treenistä tai hyvinvoinnista yleensä, niin aina vaan plussaa! Omat suosikit eivät ole missään järjestyksessä. Klikkaa auki ja inspiroidu!

@emilikumpuniemi

@marissaleh

@annetteevokari

@mariamnurm

@ptsannihautakoski

@isitreenaa

@pepimariaa

@miittakopra

@malenaholmstrom

@meidansuuriseikkailu

Nyt on sun vuoro laittaa omat suosikkiblogit ja -instatilit jakoon! Ois myös mahtavaa, jos kertoisit miksi tykkäät just niistä 🙂 Huippua viikkoa teille, toivottavasti löytyy uutta seurailtavaa!

Hiilarikammo – Mihin tarvitsemme hiilihydraatteja?

Hiilarikammo. Se tuntuu olevan yksi aikamme ruokatrendeistä. Olen itsekin kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota somen esimerkin seurauksena. Onko tälle hiilihydraattien, tuttavallisemmin hiilarien, välttelylle kuitenkaan mitään perustetta?

Mihin tarvitsemme hiilihydraatteja?

Hiilihydraatit ovat elimistömme pääasiallinen polttoaine eli energiaa tuotetaan ensisijaisesti niistä. Esimerkiksi punasolut eivät voi käyttää energiakseen muuta, kuin glukoosia. Myös aivot käyttävät ensisijaisesti glukoosia, samoin lihakset kovatehoisen harjoittelun yhteydessä. Glukoosia saamme ravinnon tärkkelysten pilkkoutuessa ruoansulatuksessamme tai nauttiessamme sokeripitoisia ruokia. Myös rasvoja käytetään energianlähteenä: Käytössämme ovat sekä elimistön rasvavarastot, että ravinnosta saatu rasva. Proteiini ei ole ensisijaisesti energianlähde, mutta myös sitä voidaan polttaa energiaksi tarvittaessa. Tämä on vain elimistöllemme työläämpää.

Ne hiilihydraatit, jotka eivät mene suoraan energiantuottoon, varastoituvat kehoon glykogeeniksi. Glykogeenin varastopaikat ovat maksa ja tättädäää, lihakset. Jos siis haluat nostaa tehokkaasti punttia ja juosta kovaa, tarvitset tätä siivittämään hiilihydraatteja. Tuntuisi aika hassulta, että elimistössä olisi hiilihydraattivarasto, jos hiilihydraatit olisivat meille vahingollisia tai jotenkin pahaksi? Ylenmääräisellä proteiinilla tai rasvalla ei muuten ole muuta varastopaikkaa kuin rasvakudos. On siis turha kammota hiilareita ainakin lihomisen pelossa, sillä ylimääräinen menee herkästi glykogeenivarastoihin, ainakin jos liikutaan suht aktiivisesti. Tämä yleensä boostaa suorituskykyä erittäin kivasti, jolloin jaksaa taas liikkuakin tehokkaammin!

Kovatehoinen liikkuminen vaatii hiilihydraatteja. Piste. Tämä käy ihan selväksi, jos tuntee edes vähän ihmisen kehon toimintaa. Voi tosin tuntua vaikkapa ketoosissa siltä, että kyllähän tää treeni kulkee! Kyse on kuitenkin subjektiivisesta näkemyksestä, silä objektiivisesti tarkasteltuna henkilö voisi saada paljon parempiakin tuloksia. Kun siis lisätään sopivasti hiilihydraatteja mukaan, kulkee harjoittelu usein vielä paremmin. Harjoittelun sakkaamista ei aina välttämättä huomaa ennen kuin on päässyt tilanteesta pois.

hiilari

Energiatasapaino ja laatu tärkeimpiä

Lopulta lihomisessa ja laihtumisessa on aina kyse energiatasapainosta, ei yksittäisistä makroravinteista. Karppauksen (paljon rasvaa, vähän hiilihydraatteja) teho perustuu monella rasvan kylläisyyttä lisäävään vaikutukseen, jonka vuoksi energiansaanti lopulta pienenee, vaikka syötäisiin energiapitoisia ruoka-aineita. Nopeat hiilihydraatit puolestaan eivät juuri pidä nälkää, vaan vatsa voi kurnia tunnin sisällä syömisestä. Tällöin voi tulla syöneeksi energiankulutustaan enemmän. Kuitenkin jos painottaa ruokailuissaan laadukkaita hiilihydraatteja, ei erityisen hiilihydraattipitoinenkaan ruokavalio ole sen lihottavampi.

Laadukkaita hiilihydraatteja ovat esimerkiksi kasvikset, hedelmät, marjat, bataatti, peruna, riisi, kvinoa sekä täysjyväviljaiset puurot, leivät ja pastat. Ihan ekana on hyvä tsekata omista ruokailuista, saako täyteen 500g, mieluiten 800g kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä. Tämä muodostaa pohjan niin terveelliselle syömiselle, kuin laadukkaiden hiilihydraattien saannille. Näiden lisäksi sitten oman kulutuksen mukaan täysjyväviljavalmisteita sekä tärkkelyspitoisia juureksia. Suosittelisin siis hiilihydraattien rajoittamisen sijaan hiilihydraattitietoisuutta.

Nopeita(kaan) hiilihydraatteja ei kannata kuitenkaan kokonaan tuomita, sillä myös niille on paikkansa erityisesti aktiivisesti liikkuvan ruokavaliossa. Nopeat hiilihydraatit täyttävät glykogeenivarastoja nopeammin, kuin kuitupitoiset kaverinsa. Kovan harjoituksen jälkeen nautittu annos nopeammin imeytyvää hiilaria auttaa siis palautumaan tehokkaammin. Nopeisiin hiilihydraatteihin lukeutuvat esimerkiksi valkoinen pasta ja riisi, banaani, palkkarien maltodekstriini tai dekstroosi, sokeroidut tuotteet, kuivatut hedelmät ja vaalea leipä. Teoriassa siis paras aika sokeriselle herkuttelulle on kovan treenin jälkeen (kannattaa kuitenkin varoa ajatusta, että herkut pitäisi jotenkin ”ansaita”)! Pääpainon tulisi kuitenkin olla enemmän kallellaan kuitupitoisempiin hiilihydraatinlähteisiin.

Monesti sanotaan hiilihydraattien sietokyvyn olevan yksilöllistä. Tämäkin on varmasti jossain määrin totta, mutta nostaisin tarkasteluun myös tottumisen. Jos on vuosikausia totuttanut elimistöään käyttämään energianlähteenään rasvaa, ei se silloin käytä hiilihydraatteja niin tehokkaasti energiaksi. Silloin ne hiilihydraatit päätyvät todennäköisemmin kylkiin, kun niitä nautitaan. Ihmisen keho on hieno koneisto, joka sopeutuu sille määriteltyihin olosuhteisiin. Jos tällainen rasvadieettiin sopeutunut ihminen alkaisi käyttää systemaattisesti enemmän ja enemmän hiilihydraatteja, hän todennäköisesti sopeutuisi myös tähän.

hiilari

Oma kokemukseni hiilarikammosta

Olen joskus vuosia sitten syönyt melkoisen vähähiilihydraattisesti, yhdistettynä kovatehoiseen liikuntaan tottakai. En sitä silloin oikein ymmärtänyt, mutta treenitehoni olivat todella huonot. Vähän kuin olisi ajanut autoa jarru pohjassa. Kun sitten jossain kohtaa ymmärsin lisätä hiilihydraatteja, oli energiaa aivan hurjasti enemmän – kuin olisi ottanut sen käsijarrun pois pohjasta. Oman kokemukseni mukaan myös mielialani oli tuolloin paljon huonompi, kärsin enemmän makeanhimosta ja väsyin helposti sekä henkisestä että fyysisestä kuormituksesta. Palautuminen oli myös aika surkeaa!

Imetys toi itselleni vielä lisää varmuutta, ettei hiilihydraateissa ole mitään kammottavaa. Imettäminen kuluttaa ihan älyttömästi energiaa ja sitä onkin tankattava maidon riittävyyden turvaamiseksi. Olenkin huomannut tässä mielenkiintoisen ilmiön: Mitä enemmän syön hiilihydraatteja, sitä enemmän minulla lähtee paino laskuun. Olen siis joutunut oikein lisäämällä lisäämään mukaan esimerkiksi kuivahedelmiä, öljyjä, pähkinöitä ja avokadoa, jotta paino ei menisi syöksykierteen lailla alaspäin. Syön vähintään 2 isoa puuroa, useita banaaneja, monta kourallista kuivahedelmiä, reilusti juureksia, keitettyä hirssiä ja itsetehtyä leipää päivittäin. Lisättyäni hiilihydraattien määrää entisestään alkoi myös saliharjoittelu kulkea aivan superisti paremmin. Lihavaa tämä ”hiilarien mussuttaminen” ei ole minusta vieläkään tehnyt, joten ainakin omassa päässäni tämä myytti on täysin kumottu!

Hiilari

Oletko itse kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota? Kerro ihmeessä kokemuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen!

Lissää hiilareista:

Ihmiskoe: Miten hiilihydraattien lisääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen?

Banaanileipä rusinoilla ja pekaanipähkinöillä – Imetysdieetin pelastaja

Imetysdieetti. Noniin, nyt pulautin (heheh pun intended) sen ulos. Tähän asti olen yrittänyt välttää ajattelemasta tätä ruokapuljaamista dieettinä, mutta nyt se alkaa siltä uhkaavasti näyttää. Meidän pieni näyttäisi olevan aika laajasti allerginen ja monet ruoat aiheuttavat oireilua jo pienissäkin määrin – Toisin sanoen äidinmaidon kautta. Tämän vuoksi olen katsonut fiksuimmaksi säästää pientä raasua ja karsia nämä ongelmalliset ruoat pois myös omista ruokailuistani toistaiseksi.

Olen siis ihan tietoinen nykysuosituksesta olla välttämättä mitään imettävän äidin ruokavaliossa. En kuitenkaan näe meidän kohdalla mitään muuta vaihtoehtoa, enkä todellakaan tekisi tätä, jos ei olisi ihan pakko. Inhoan yli kaiken oman ruokailuni rajoittamista, kieltolistoja ja ”sallittuja” ruokia. Tämä on väliaikasta ja ruokavalio todennäköisesti laajenee pikkuhiljaa, kun pieni alkaa sietää paremmin erilaisia ruokia ja opimme yhdessä, mitkä raaka-aineet allergisoivat pahimmin.

Opettelen siis tällä hetkellä kokkailemaan niistä aineksista, joita minulla on käytössä. On hyvinkin mahdollista, että lista tästä vielä kapenee, jos meidän pienelle ei meinaa löytyä tasapainoa oireiden ja syömisten suhteen. Tähän mennessä kokeilluista kiinteistä ruoista hänelle on käynyt vain kesäkurpitsa, mikä kertonee jo jotain.

Pois ruokailuista ovat tällä hetkellä vehnä, ohra, kaura, ruis, riisi, tattari, maissi, peruna, bataatti, porkkana, kukkakaali, omena, päärynä, suklaa, kahvi (ainakin kofeiinillinen), kookos, maapähkinä, palkokasvit, soija, nauta, maito, kananmuna, kala. Tiedän, tämä lista kuulostaa masentavalta. Osa on omia allergioitani ja osa bebén. Onneksi jää vielä jäljelle jotain syötävääkin!

Koska suurin herkkuni suklaa on kiellettyjen listalla (nyyh), piti minun kehitellä jotain muuta herkkua piristämään univajeista ja stressin sävyttämää arkeani. Näköjään syön tunteisiini, mutta I don’t care, menköön tämän kerran. Tähän tarpeeseen syntyi tämä herkullinen banaanileipä rusina- ja pekaanipähkinäsattumilla.

Resepti on gluteeniton, maidoton, soijaton, munaton ja lähestulkoon kaiketon. Leivontaan on tässä käytetty hirssijauhoja ja hiutaleita, joiden pähkinäistä ominaismakua pekaanipähkinät korostavat. Makeudesta vastaa tuttuun tapaan kypsä banaani sekä tällä kertaa myös ropsaus rusinoita. Toimii muuten aivan superhyvin pullankorvikkeena!

Banaanileipä rusinoilla ja pekaanipähkinöillä

3 banaania
2dl hirssihiutaleita
1,5dl hirssijauhoa
Kourallinen pekaanipähkinöitä
Kourallinen rusinoita
0,5tl kardemummaa
0,5tl kanelia
2rkl rypsiöljyä

Koristeluun pekaanipähkinöitä

Muussaa banaani haarukalla. Sekoita joukkoon hirssihiutaleet, jauhot, rusinat, mausteet ja öljy. Rouhi pekaanipähkinät ja kippaa seokseen. Kaada taikina silikoniseen leipävuokaan ja tasoittele suunnilleen tasaiseksi. Koristele pinta pekaanipähkinöillä – Nyt saa käyttää omaa luovuutta!

Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarkkaile kuitenkin, ettei banaanileipä kuivahda. Liian pitkä paistoaika voi nimittäin tehdä leivästä käntyn. Nauti lämpimänä joko tuoreeltaan tai mikron kautta. Esimerkiksi mantelivoi sopii tämän leivän kylkeen kuin nenä päähän!

Hetki voi mennä, että taas opin tekemään ruoasta maistuvaa, mutta periksi ei anneta! Minähän en tylsää ja mautonta ruokaa syö. Onko sulla kokemusta imetysdieetistä? Ja hei tää banaanileipä sopii kyllä ihan tavalliseenkin arkeen, ei tarvii imettää tai olla millään dieetillä!

Lissää banaanileipiä:

Kielen mennessään vievä banaanileipä (G, Ve)
Banana bread – not so sweet edition

Käytän liikaa puhelinta! Viikonloppu ilman kännykkää

Kerroin edellisen viikon perjantaina instagramissa, että ajattelin viettää viikonlopun ilman sosiaalista mediaa. Samalla päätin myös mielessäni, että käyttäisin puhelinta mahdollisimman vähän muutenkin. Mulla on nimittäin omituinen tapa kuljettaa puhelinta kädessäni, vaikken tarvitsisi sitä mihinkään. Olen joskus lukenut, että jo puhelimen näkeminen vaikuttaa keskittymiskykyyn ja kykyyn olla läsnä. Tästä puhelimen kanniskelusta haluan siis eroon ja äkkiä!

Älyttömät määrät ruutua

Normaalisti käytän puhelinta aivan älyttömän paljon. Toki mukana on paljon muutakin, kuin päämäärätöntä somen selailua, mutta silti! Pienen beibin äidille on kaikkein nopeinta räpsäistä kuvat puhelimella, kirjoittaa idea ylös käsillä olevaan kännykkään ja lapsen nukkuessa rinnalla naputtaa postausta blogisovelluksella. Tavallaan tällainen kaiken digitalisaatio on hienoa tekniikan kehitystä ja erittäin kätevää, mutta toisaalta kaipaan sitä läsnäoloa ja ”riippumattomuutta” puhelimesta. En normaalistikaan pidä puhelintani koskaan äänellisellä, en käytä muistutuksia lähes missään palvelussa ja kirjaudun aina ulos esimerkiksi instagramista kuvan postaamisen jälkeen. Silti parannettavaa puhelimella roikkumisen suhteen olisi vielä paljon.

Mihin kaikkeen normaalisti käytän puhelinta:

Instagram (feedi, storyt, kommentit)
Facebook (allergiaryhmä, huhtikuisten vauvaryhmä, blogin Facebook-sivut)
Snapseed (kuvien muokkaus)
Wordpress (blogin kirjoittaminen päikkäriaikana, kommentit)
Kamera
Muistio (ajatukset ja ideat ylös)
Viestit ja puhelut
Kello
Deezer (musiikin kuuntelu)
BookBeat (äänikirjan kuuntelu)
Daylio (päiväkirjamainen sovellus fiilisten seuraamiseen)
Kalenteri (Miehen kanssa jaettu Google-kalenteri)

Mihin nyt käytin puhelinta:

Whatsapp-ryhmä miehen yllärisynttäreistä
Musiikin kuuntelu
Äänikirjan kuuntelu
Muistio

Aika hurja vähennys tapahtui siis viikonlopun puhelinaktiivisuudessa! Voisiko osan tästä siirtää myös arkeen?

puhelin

Viikonlopun kulku

Perjantaina jätin puhelimen yöunille siinä seitsemän maissa. Yritän muutenkin olla selaamatta puhelinta kauheasti iltaisin (viime aikoina olen onnistunut siinä aika huonosti), joten tämä ei tuottanut suurta tuskaa. Tosin postasin juuri uuden kuvan ja tekstin ennen kuin oli aika sulkea luuri. Hiukan vaan teki mieli käydä kurkkimassa kommentteja ja viestejä!

Lauantaina aamu lähti ihan yllätävän hyvin käyntiin, enkä edes ajatellut puhelimen olemassaoloa. Kävelyllä tosin automaattisesti hapuilin puhelinta taskusta ottaakseni kuvan ihanasta maisemasta. Kuvan ottamisen sijaan pyrin sitten taltioimaan hetken mieleeni mahdollisimman hyvin. Kävelimme päivän aikana pari pidempää lenkkiä ja iltapäivällä Niklaksen työkaveri tuli katsomaan Ilonaa. Eipä siinä puhelimia tarvittu! Leikittelin hetken ajatuksella lankapuhelimesta ja filmikamerasta, mutta instagram ei toistaiseksi hyväksy paperikuvia.

Sunnuntaina puhelin alkoi jo oikeasti poltella. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun oli jotain tekemistä, mutta tylsyyden uhatessa teki mieli kaivaa puhelin kätköistä viihdyttämään. En osaa tylsistyä! Tekemistä onneksi piisasi miehen yllätyssynttäreiden ja sukulaisten tapaamisen merkeissä.

Automaatio vai addiktio?

Pohdin viikonlopun aikana paljon sitä, miksi kannan puhelinta koko ajan mukana ja piipahtelen somessa ihan vaan kurkkimassa. Olenko addiktoitunut someen? Varmaan jossain määrin kyllä. Toisaalta myös yksinkertaisesti pidän kauniista kuvista, ajatuksia herättävistä teksteistä ja jutteluista kommenttien välityksellä. Tiedostan nyt kuitenkin paremmin, että myös mun aivot tarvitsevat lepoa jatkuvasta stimulaatiosta. Vaikka tiedostan tämän, on välillä vaikea irrottaa katsetta ruudusta ja vain olla. Koska se stimulaatio on addiktoivaa.

Paljon on varmasti kyse myös automaatiosta. Olen tottunut käyttämään puhelinta tietyissä tilanteissa ja sen vuoksi klikkaan itseni ilman suurempia ajattelematta someen. Rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että vahingossa avasin Facebookin mennessäni liukuportaita alas ruokakauppaan. Heti kun näin kertyneet ilmoitukset, tajusin klikata itseni myös pois.

Vaikeinta olikin siis tottumuksen vastustaminen; kommentteihin vastaaminen kävellessä tai välipalaa lusikoidessa, kivan paikan tai hauskan tilanteen taltioiminen storyyn, kellon tsekkaaminen ruudulta, vapaahetken koittaessa Fb-ilmoitusten tsekkaus.

Fear of missing out. Sekin mua ehkä vähän vaivaa. Mitä jos somessa tapahtuu jotain ihan tosi tärkeää, johon mun pitäisi reagoida? Mitä jos jään ulkopuolelle? Noh, tässähän voisi sitten kysyä itseltään, että koskas viimeksi on tapahtunut jotain supertärkeää somemaaimassa? Eivät ne postaukset mihinkään sieltä katoa, ehtii niitä myöhemminkin lukea.

puhelin

Olotila ilman kännykkää

Sain nauttia ihan uskomattomasta seesteisyydestä ja kiireettömyyden tunteesta. Jotenkin tuntui hurjan vapauttavalta vaan rehellisesti antaa sen puhelimen olla, eikä tarvinnut yhtään miettiä pitäisikö postata, laittaa stooria, kommentoida… Tunnollisena luonteena otan ehkä hiukan liikaakin paineita päivittämisestä ja tämä tietysti luonnollisesti luo stressiä. Kun tuo paine poistuu, olokin kevenee!

Olin paremmin ja enemmän läsnä. Koen myös mielialani olleen parempi, kun ei jatkuvasti ollut sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain muuta. Toisaalta hetkinä, jolloin se puhelin muistui mieleen, piti oikeasti pitää näppinsä ja uteliaisuutensa kurissa, ettei löytäisi itseään vähän vaan kurkkaamasta lemppari-instagrammaajien stooreja.

Kaiken kaikkiaan olotila oli tasaisen hyvä. Varsinkin lauantain jälkeen oli pitkästä aikaa edes hieman levännyt olo, vaikka unet olivatkin yhtä sirkusta. Sanoisin onnellisuuteni lisääntyneen viikonlopun aikana.

Mitenkäs jatkossa?

Jatkossa ajattelin pistää puhelimen kiinni joka perjantai ja antaa sen uinua sunnuntaiaamuun asti. Hieman lyhennän viikottaista somepaastoa, sillä sunnuntai on yleensä itselleni ”työpäivä”, jolloin teen blogihommia enemmän. Sen verran hyvä olo kännykättömyydestä kuitenkin tuli, että haluan sen viikottaisiin rutiineihini!

Ootko sä kokeillut somepaastoa? Ja hei, kuka muu ei oikein osaa käyttää sanaa kännykkä? Mä puhun aina puhelimesta, oli siinä johto tai ei!

Lissää luettavaa:

Ajatukset,tunteet ja some toiminnan taustalla

Vegaaninen pannukakku, joka haastaa perinteiset banaaniletut (G, M, V)

En olisi koskaan ajatellut alkavani kehitellä vegaanista pannukakkureseptiä. En kokenut sille olevan tarvetta, sillä kananmunilla syntyy täydellisen pehmeä, kasassa pysyvä ja viljaton masulle sopiva pannukakku. Kuitenkin Ilonan todennäköisen kananmuna-allergian ja refluksin vuoksi olen nyt joutunut jättämään kananmunat pois omistakin ruokailuistani, sillä yksikin kananmuna aiheuttaa parin yön huudot.

Olin ensin vähän hukassa vegaanisten pannukakkujen kanssa; Miten saan ne pysymään kasassa? Miten koostumuksesta tulisi kuohkea eikä turhan tanakka? Miten saisin mukaan myös jotain proteiinipitoista nälkää pitämään? Näihin kaikkiin kysymyksiin löytyikin yksi yllättävän simppeli ratkaisu.

Tämä pannukakku pitää sisällään salaisuuden. Se on kikhernejauho (eikä vissiin enää salaisuus). Kikhernejauho nimittäin sakeuttaa taikinan ja pitää pannukakun koossa ihan yhtä hyvin kuin kananmuna. Lisäksi se toimittaa samalla myös jauhon virkaa sisältäen sekä proteiinia että hiilihydraattia. Lisäsin mukaan mauksi myös lusikallisen vaniljaista riisiproteiinia, mutta resepti onnistuu vallan hyvin myös ilman sitä.

Kun olen pari päivää syönyt tätä herkkua välipalaa, mietin miksi edes tarvitsin tähän aiemmin kananmunia. Molemmissa versioissa lienee puolensa ja tällä hetkellä oma vaakakuppini kallistuu extrakuidun sekä kasviproteiinin puolelle!

Vegaaninen superhyvä pannukakku yhdelle herkkusuulle

1 iso banaani
0,75dl kikhernejauhoa
1rkl vaniljariisiproteiinia (tai +1rkl kikhernejauhoa + vaniljaa + 1tl hunajaa)
0,75-1dl mantelimaitoa
1/4tl kardemummaa
Öljyä paistamiseen

Survo banaani soseeksi haarukalla. Sekoita joukkoon kikhernejauho, proteiinijauhe, mantelimaito ja kardemumma. Nyt vaikea vaihe: Älä missään nimessä maista taikinaa! Se maistuu ihan raa’alle herneelle. Hyh. Lupaan kuitenkin, että kuumennuksen jälkeen lopputulos on vain pelkkää herkullisuutta ja kaukana palkokasvien mausta!

Kuumenna pannulla öljyä. Kaada taikina kuumalle pannulle ja pienennä lämpötilaa. Anna kypsyä miedolla lämmöllä, kunnes pannukakun pinta on kokonaan hyytynyt. Tarjoile esimerkiksi marjojen kanssa!

Täytyy vielä kertoa hauska pieni tarina tämän pannukakun taustalla. Laittelin tuttuun tapaan pannukakkutaikinan pannulle, kun Ilona alkoi kiukutella. Hetken päästä lopputuloksena naapurin mummo kolkutteli ovelle ja oli varma, että täällä palaa. Yritin siinä sitten piipittää, että ”mä vähän täällä paistan pannukakkua”. Pannukakku oli siis palanut pohjaan ja ihan mustaksi toiselta puolelta. Ei kannata tehdä montaa asiaa samaan aikaan!

Onko kikhernejauho sulle tuttu raaka-aine? Aiotko olla ennakkoluuloton ja kokeilla? 🙂

Lissää pannukakkuja:
Kaneli-omenapannukakut
Kardemummalätyt
Suklaa-banaanipannarit
Banaanittomat omenapannukakut