Aamuhetki – Aamupala puoliksi syötynä

Aamufiilistely on ollut mun juttu ihan tosi pitkään. Sellainen kahvin hidas nautiskelu, aamupala, sen asettelu ja rentoutuminen. Asennoituminen uuteen päivään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamun kulku määrittelee varsin paljon tulevasta päivästä.

Pelkäsin jo hiukan etukäteen, että miten perheen pienin tulee vaikuttamaan tähän kuvioon. Miltä näyttääkään aamupala ja aamuhetki yli puolivuotiaan kanssa? Noh, edelleen juon kahvini hyvin hitaasti. Tosin lähinnä siksi, etten kerkeä ottaa kuin hörpyn, kunnes on taas noustava pelastamaan pieni palleroinen jumista pyykkitelineen alta tai estettävä häntä syömästä vaunujen renkaita.

Aamupala – päivän vaikein ateria

Melko usein aamujamme värittää kiireisyys – tai ainakin kiireen tuntu. Nousemme pikkuisen kanssa useimmiten kahdestaan, sillä isi jatkaa vielä hetken unia yöllisten nukutusrumbien jäljiltä. Neiti ei ole ollenkaan nälkäinen aamulla (toisin kuin äitinsä), joten aamupala on toisinaan hieman tahtojen taistelua. Voinette tässä maalailla päähänne mielikuvan, jossa erittäin nälkäinen äiti yrittää saada ei yhtään nälkäistä vauvaa syömään tai edes kiinnostumaan ruoasta sen verran, että saisi itse istua puuron ajaksi alas. Prosessia ovat hieman helpottaneet täytettävät smoothiepussit, jolloin pientä ei tarvitse syöttää lusikalla. Silti yhden ruokailukerran aikana pikkuneiti on useimmiten heittänyt kaiken tarjottavan lattialle, yrittänyt kiivetä alas syöttötuolista 200 kertaa ja lopuksi iskee kiukku, jolloin pitäisi päästä leikkimään heti.

Hyvinä aamuina saattaa löytyä aikaa vähän entisen kaltaisille aamuille. Tällöin bebé mutustaa tyytyväisenä smoothieta syöttötuolissaan katsellen kiinnostuneena, mitä se äiti laittaakaan puuron päälle. Voin oikeasti miettiä jotakin niinkin ”turhaa” kuin persimonien asettelua tai kahvimaidon vaahdottamista. Aamupala saa silloin kauniimman muodon. Samalla saatan ehkä saada napattua kuvan tai kaksi, jos olen oikein vikkelä.

Tilanne päätyy usein nimittäin aamun alusta huolimatta samaan skenarioon: Syön puuroa olohuoneen sohvalla ja välillä ponkaisen pystyyn viihdyttämään pientä. Kahvi haalenee kupissa ja pinnalle vaahdotettu maito lässähtää. En kuitenkaan enää haikaile samaa kiireettömyyttä jokaiseen aamuun. Tämä on yksi vaihe elämässäni. Tulee varmasti taas aika, jolloin ehdin halutessani taas nautiskella hitaasti aamupalan eri makuvivahteista, koostumuksista ja visuaalisesti kauneudesta. Jos aamu kerran määrittelee päivän, on senkin oltava meidän perheessä vauhdikas.

Aamupala koostui tänäkin aamuna kaurapuurosta, jonka seassa oli riisiproteiinijauhetta sekä mantelimaitoa. Päälle koristeeksi (ja mauksi) päätyi kotimaisia vadelmia, mustikoita ja karpaloita, makeaa persimonia, täyteläistä mantelivoita sekä pala extratummaa suklaata. Kahvin joukkoon lorahti kunnolla kauramaitoa. Vaikken saanutkaan istua rauhassa tätä syömässä, oli maku herkullinen <3

Lissää aamuhetkiä:
Aamuhetki – hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki ja väsymyskrapula
Aamuhetki- kuningattaren tuorepuuro

Herkkävatsaisen kasvisruokavalio – Pehmeät punajuuret, inkiväärikvinoa ja paahdetut kikherneet

Voiko herkän vatsan omaava saada kasvisruokailun edes osaksi ruokaympyräänsä? Mielestäni voi, kunhan kasvisruokailu toteutetaan fiksusti ja maltilla. Kokosin alle muutaman pointin sekä yhden herkkureseptin!

”Valitse taistelusi”

Usein ”herkkävatsaisuus” johtuu niin kutsutusta ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS), jossa suolisto reagoi voimakkaammin suolistokaasujen tuottamaan suolen seinämän venytykseen. Olen IBS:stä ja siihen liittyvästä FODMAP-ruokavaliosta täällä.

Palkokasvit kuuluvat siis FODMAP-hiilihydraatteihin, samoin kuin monet kasvikset ja hedelmät. Kyse on tässäkin asiassa tasapainosta: Voi olla tietty määrä FODMAP-hiilihydraatteja, minkä vatsasi sietää. Päivän aikana kertyy pieniä määriä sieltä täältä ja toleranssin ylittyessä oireita ilmenee. Lisäksi toisille tietyt ruoat eivät sovi pienissäkään määrissä. Itselleni esimerkiksi valkosipuli on nykyisin tällainen paholainen.

Jos siis kasvisruoka tuottaa haasteita, ei samalle aterialle kannata ympätä isoa kasaa kaaleja, sipulia ja omenoita tai muita omaa masua kiusaavaa. Karsi toisin sanoen häiriötekijät sillä aikaa, kun testailet erilaisia kasviproteiineja.

Lisää määrää asteittain

Ihan mikä tahansa mitä et normaalisti syö ja kerralla lisäät määrän tappiin, tulee ärsyttämään suolistoa. Masu rakastaa rutiineja, joten uusi ruoka kannattaa ajaa sisään pikkuhiljaa. Mä ainakin teen tosi usein sen virheen, että teen supermegahyvää kasvisruokaa (humble brag) ja sitten syön sitä neljällä aterialla putkeen… Olisi siis fiksumpaa laittaa isommat annokset vegeruokaa vaikka pakkaseen tai syöttää puolisolle tai ystäville, sen sijaan että ylikuormittaa masunsa kerralla.

Aloita siis pienestä määrästä: Lisää vaikka kasviproteiinia eläinperäisen proteiinin kaveriksi yhdelle aterialle. Tästä voi sitten edetä kasvavalla määrällä kohti yhtä täysin vegeproteiinilla höystettyä ateriaa. Pikkuhiljaa saattaa huomata voivansa syödä vaikka kasvisaterian päivittäin!

Lempeää vatsalle

Totutteluvaiheessa voi kokeilla syödä pääosin kypsennettyä ruokaa, esimerkiksi patoja, uunikasviksia ja sosekeittoja. Kypsät kasvikset sulavat raakoja helpommin, joten masu voi keskittyä sille haasteellisempien palkokasvien sulattamiseen.

Ja ei, ei tarvitse ikuisesti elää linssisopalla, mutta totutteluvaiheessa kaikki lempeys omaa masua kohtaan kannattaa ottaa käyttöön.

Selvitä mikä sopii juuri sinulle

Usein unohtuu, että palkokasvien ja muiden vegeproteiinien välillä on eroja. Itselläni esimerkiksi kikherneet ovat tavallisesti sopineet hyvin, kun taas kidneypavut ja tofu ovat masun kauhistus! Kokeilemalla löytyy varmasti yksi tai kaksi sopivaa proteiininlähdettä, joilla voi sitten rikastuttaa omaa ruokavaliota.

Parhaiten usealle herkkävatsaiselle ovat käyneet erilaiset vegevalmisteet, sillä vastoin yleisiä ennakkoluuloja ruoan prosessointi usein tekee siitä usein helpommin sulavaa. Tämä siis edellyttäen, ettei kyseisissä tuotteissa ole muuta masun päälle käyvää! Näitä tuotteitahan nykyisin on moneen lähtöön: Härkis, nyhtökaura ja -herne, tempeh, kauramuru, soijatuotteet, kauratuotteet… Toiset taas kokevat parhaiten sopiviksi juuri perus linssit, pavut ja herneet. Paras siis kokeilla itse!

Ykkösjuttu omalle mahalleni on Quorn, joka ei ärsytä suolistoa ollenkaan! Se ei tosin ole täysin kasviperäinen, sillä se sisältää kananmunaa ja on siten toistaiseksi pois omista ruokailuistani. Myös nyhtöherne ja nyhtökaura ovat aiemmin olleet sopivia, samoin härkäpapurouhe. Soijatuotteista parhaiten itselleni sopivat soijarouhe sekä maustamaton soijarahka tai -jogurtti. Lisäksi herneproteiinirouhe on ollut helppo sulattaa!

Ihan jokapäiväisessä käytössä itselläni on Foodinin riisiproteiinijauhe joko maustamattomana tai vaniljan makuisena. Vatsalle lempeä keino saada lisää proteiinia aamu- ja välipaloille!

Kasvisruoka ei ole sama kuin palkokasvit

On hyvä muistaa myös, että kasviperäinen proteiini ei ole = palkokasvit. Myös täysjyväviljat, pähkinät ja siemenet sisältävät hyvin ruokavaliota täydentävää proteiinia. Viljoista voi pysytellä perinteisissä kaurassa, rukiissa, vehnässä, ohrassa ja riisissä tai kokeilla vaikka hirssiä, kvinoaa, tattaria, teffiä tai maissia. Viimeisinä mainitut sopivat usein herkkävatsaisille hyvin kauran lisäksi sekä käyvät myös gluteenittomaan ruokavalioon. Pähkinöissäkin on varaa mistä valita: Pekaani, parapähkinä, manteli, cashew, maapähkinä (joka ei oikeastaan ole pähkinä), pistaasi, hasselpähkinä, saksanpähkinä… Myös pähkinät voivat suurina määrinä sulaa huonosti tiiviin rakenteensa vuoksi, mutta tätä voi hieman helpottaa käsittelyllä!

Käsittele helpommin sulavaksi

Ruoan prosessointia voi tehdä myös itse! Esimerkiksi palkokasvien liottaminen ja keittäminen tavallista pidempään vähentää niissä esiintyvien FODMAP-hiilihydraattien määrää, jolloin herkkä suolisto säikähtää niistä hieman vähemmän. Mikäli käyttää valmiiksi keitettyjä papuja, herneitä tai linssejä, ne kannattaa huuhdella huolellisesti. Säilöntäliemeen nimittäin liukenee osa palkokasvin sisältämästä GOS-yhdisteestä, joka kuuluu edellä mainittuihin FODMAP-hiilihydraatteihin. Toisin sanoen, huuhtomalla voit ehkä saada palkokasvit sopimaan itsellesi paremmin!

Pähkinöistä ja siemenistä saa helpommin sulavia esimerkiksi liottamalla, paahtamalla ja soseuttamalla. Liotettuja pähkinöitä voi käyttää esimerkiksi tämän cashewmajoneesin valmistamiseen sekä raaka- tai tuorepuuroihin. Paahdettuja pähkinöitä voi hyvin lisäillä salaattien ja keittojen päälle, syödä sellaisenaan tai surauttaa pähkinävoiksi. Sitä paitsi ne maistuvat ihan vaarallisen hyviltä paahdettuna!

Pieru kuuluu elämään

Nostetaanpa kissa pöydälle: Ihminen tuottaa suolistokaasua normaalitilassaankin noin puolisen litraa päivässä. Hetkellisesti tämä kaasunmuodostus voi lisääntyä ja masu turpoilla enemmän. Tämä on normaalia ja kuuluu totutteluvaiheeseen. Ihan jokaista prööttiä tai vatsan pyöristymistä iltaa kohden ei kannata siis ylianalysoida. Jos sen sijaan tulee voimakasta vatsakipua tai ripulia, voi olla syytä lykätä kokeilua, pienentää annosta tai kokeilla toisenlaista kasviproteiinia.

Oletko valmis kokeilemaan? Seuraavaksi jakoon oppien mukaista reseptiä!

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille myös reseptin, jolla valmistuu simppeli ja suht vatsaystävällinen kasvisruoka. Mikäli punajuuri ei kuulu lemppareihisi, voit vapaasti vaihtaa sen mihin tahansa paremmin maistuviin juureksiin. Tämän aterian ydin on erilaisissa mausteissa, jotka tekevät muuten hyvin perusraaka-aineista erityisen maittavia. Makeanpehmeät punajuuret, raikkaan inkiväärinen kvinoa ja mausteiset rapsakat kikherneet ovat herkullinen kombo!

Pehmeät punajuuret

2kg punajuuria
~2rkl rypsiöljyä
1tl hunajaa
1tl suolaa
1rkl yrttiseosta
reilusti mustapippuria

Pilko punajuuret isoiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään öljy, juokseva hunaja, suola, yrtit ja mustapippuri. Lorauta öljyseos punajuurten joukkoon ja sekoita huolellisesti. Paista 200-asteisessa uunissa kiertoilmalla 45-60min kunnes punajuuret ovat ihanan pehmoisia!

Inkiväärinen kvinoa

3dl kvinoaa
6dl vettä
peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
puolikkaan sitruunan mehu

Huuhtele kvinoa huolellisesti kylmällä ja kuumalla vedellä siivilässä. Lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Pilko sillä välin inkivääri hienoksi silpuksi. Lisää inkivääri ja sitruunamehu kvinoan joukkoon. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 20min tai kunnes kaikki neste on imeytynyt.

Paahdetut kikherneet

2prk (á 230g) kikherneitä
1tl savupaprikaa
1tl juustokuminaa
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Huuhtele kikherneet huolellisesti. Lisää pannulle öljyä, kikherneet ja mausteet. Paista kunnes kikherneet ovat saaneet hieman väriä ja rapeaa pintaa!

Kokoa lautaselle höyrytettyä lehtikaalia (vatsaystävällisempää kuin muut kaalit), kvinoaa, punajuuria ja paahdettuja kikherneitä. Nauti!

Kerrohan ehdottomasti omia kokemuksiasi! Mikä on ollut sun herkälle vatsalle sopiva kasvisruoka? 🙂

Vauva 7kk – Kuulumiset, haasteet ja onnistumiset

Taidan joka kerta näitä kuulumispostauksia kirjoittaessani olla sitä mieltä, että aika vain rientää eteenpäin. Tuntuu ihan kuin pikkupalleroinen olisi syntynyt pari viikkoa sitten, vaikka ollaan tässä perhe-elämää porskuteltu eteen päin jo seitsemän kuukauden ajan. Seitsemän?!

Ruokailu ja paino – Ylä- ja alamäkiä

Pikkuinen on sanan mukaisesti pieni ja siro, nyt jo onnellisesti takaisin omalla käyrällään. Painonnousun kanssa oli kiinteiden aloituksen aikaan melkoisia haasteita, eikä kuukaudessa tullut välttämättä grammaakaan lisää painoa. Sitähän pitäisi siis tulla noin puoli kiloa kuussa minimissään. Nyt kuitenkin paino pyörii taas siellä -2 ja -4 käyrän välimaastossa, mikä pikkumurulle on näyttänyt olevan luontaista. Pituuttakin tulee hitaasti, mutta varmasti!

Ruokia olemme saaneet hänelle lisättyä jo hurjan monta, ainakin verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Kesäkurpitsan lisäksi on löytynyt hirssi, rypsiöljy, mustikka, omena (ainakin itsetehtynä soseena), kalkkuna, broileri, riisi, maissi, vadelma, persimon, kurkku, palsternakka, avokado, banaani. Näistä saakin jo aika monipuolisesti koostettua ruokailuja. Pitkään meni ilman mitään reaktioita ruoasta, kunnes kokeilimme kananmunaa – Parin päivän sisällä nousi samanlaista ihottumaa, kuin ihan parin kuukauden ikäisenä oli. Lisäksi vauva alkoi kitistä enemmän, röyhtäillä isosti samalla vaikuttaen kipeältä sekä oksennella ruokailujen välillä. Jätetään siis ainakin hetkeksi munat syömättä!

Lisäksi olen itse saanut hiukan lisäiltyä omaan ruokavaliooni aiemmin poissuljettuja ruokia. Riisi on tuonut ison helpotuksen, sillä siitä saa varsin helposti ja nopeasti energiaa. Perunoita voi syödä ainakin silloin tällöin ilman ongelmia, samoin porkkanaa. Kauraa ehdin jo testailla tovin, mutta valitettavasti oma allergiani näyttäisi tämän välttämisjakson jälkeen taas aktivoituneen: Maha menee sekaisin ja nielua alkaa kutitella kauran syömisen jälkeen. Pitäydyn siis ainakin hetken vielä hirssi- ja riisipuurossa! Myös kvinoa on osoittautunut vatsakipua tuottavaksi, vaikka alkuun kieltäydyinkin sitä uskomasta.

Ja hei, mä oon juonut kahvia kohtuudella sekä syönyt vähän suklaata ja maapähkinävoita! Parhautta <3

Liikkuminen – Beibi ja äiti jumppaa

Kuukauden sisällä on tapahtunut ihan hirveästi. Pikkuneiti on oppinut sekä konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan sekä kävelemään tukea vasten. Hiukan ennen puolivuotispäivää hän oppi myös istumaan ilman tukea. Ihan tosi hurjaa! Meidän täytyy käyttää hänellä tuollaista hassua pehmokypärää, sillä vauva muksahtelee alas milloin mistäkin, eikä ihan jokaista kolhua ehdi millään estämään. Tunnen kyllä suurta ylpeyttä tuosta pikkuisesta, joka niin ahkerasti harjoittelee, epäonnistuu ja yrittää herkeämättä uudelleen. Hän haluaisi vain seistä, vaikka heti ekana aamulla! Onneksemme hän on nyt alkanut opetella seisomasta laskeutumista eli ehkä jatkossa on vähemmän kaatumisia tiedossa…

Minäkin olen päässyt varsin hyvin treenin makuun. Edelleen vasemman jalan ja selän kireydet hieman rajoittavat menoa, mutta eteenpäin liikutaan koko ajan! Erkauma on ottanut varsin hyvän hyppäyksen kiinni päin ja treenipainoissa on tapahtunut tasaista nousua. Välillä turhaudun isosti tähän prosessin hitauteen ja siihen, etten voi edelleenkään tehdä kaikkea mitä haluaisin. Silloin yritän muistuttaa itseäni siitä mistä lähdettiin; Järjettömästä hermosärystä, liikuntakyvyttömyydestä ja yli 5cm erkaumasta. Nykyisin arkiliikkuminen on täysin kivutonta, voin käydä viikottain salilla monta kertaa ja erkaumaakin on jäljellä alle 2cm navan kohdalla. Laittaa kyllä mielen kiitolliseksi ja asiat perspektiiviin. Sitä paitsi, liikkumisen suhteen pitää vain olla kärsivällinen: Eihän siitä ole kuin vasta 7kk, kun vauva putkahti mahastani ulos!

Myös yhdessä pikkuisen kanssa tulee liikettä harjoiteltua: Teen taukojumpaksi kyykkyjä vauva sylissä (hän tykkää hurjasti), tanssitaan, käydään pitkillä kävelyillä sekä spurttaillaan mäkiä. Tästä neidistä taitaa tulla samanlainen ikiliikkuja kuin äidistään!

Nukkuminen – Toivon pilkahduksia

Noh. Nukkuminen ei edelleenkään ole meidän vahvuus. Pieniä toivonpilkahduksia on näkynyt päivisin, sillä vauva on alkanut nukahdella rattaisiin todella helposti. Välillä hän on saattanut vetäistä jopa parin-kolmen tunnin unoset! Hänet on myös toisinaan saanut siirrettyä omaan sänkyyn tai rattaisiin nukkumaan, vaikka olisikin nukahtanut syliin. Totta kai edelleen on myös niitä päiviä, kun hän herää 10 minuutin kuluttua kiukkuamaan, mutta vähemmän kuin aiemmin.

Yöt ovatkin sitten ihan eri juttu. Jos mahdollista, olemme nukkuneet vielä aiempaa huonommin. Liikkumaan oppiminen, flunssa ja hampaat ovat aika unentappava yhdistelmä, jos multa kysytään. Vauva on heräillyt syömään tai pyörimään 45min-90min välein varmaan viimeisen kuukauden. Meillä oli jo suht hyvä jakso, jolloin nukuimme 3-5h pätkän alkuyöstä, mutta nyt se on muisto vain. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että kyllä tämä tästä pian korjautuu. Aloitimme jo vähentämään yösyöttöjä, sillä pikkumurulla ei oikein aamupäivisin uppoa mikään kiinteä, kun hän syö öisin niin paljon. Nyt maistui aamupala oikein mainiosti! Kun siis päiviin saa lisää energiaa, niin eivätköhän ne yöheräilytkin sieltä vähene.

Yleinen fiilis?

Jos tätä olisi kysytty 2 kuukautta sitten, olisin saattanut vastata p*ska. Nyt alkaa pikkuhiljaa kuitenkin tuntua, että hei kyllä me handlataan tämä homma. Että kyllä se elämä sieltä kliseisesti voittaa ja me aletaan nukkua sekä syödä kuin ihmiset. Eihän tämän olotilan saavuttamiseen mennytkään kuin seitsemän kuukautta…

Kärsin vielä reilu kuukausi takaperin väsymyksestä (ylläri), ihmeellisestä reisien hapotuksesta, hengästymisestä, sydämen tykyttelyistä ja mielialan madaltumisesta. En uskonut sekuntiakaan, että olotila voisi johtua pelkästä väsymyksestä, vaan kävin mittauttamassa ferritiinin. Vaikkei se ollutkaan alle viitearvon, oirekuvan perusteella aloitettiin rautakuuri. Nyt vajaan 4 viikkoa sitä syöneenä olo on aivan toinen. Levottomat jalat vaivaavat vielä öisin ja ylämäessä hengästyttää, mutta mielialaoireet sekä sydämen tykyttelyt ovat poissa. Tämäkin ehkä selittänee, että olotila on ollut parempi ja vähemmän väsynyt viimeisen kuukauden aikana, vaikka olemme nukkuneetkin vähemmän.

Nyt kun on päässyt alkuun tässä äitihommassa, niin se alkaa pikkuhiljaa luistaa ja syntyy rutiineja. Lisäksi pystyy nauttimaan ihan eri tavalla ja voinkin ihan oikeasti sanoa nauttineeni viimeisestä parista viikosta kunnolla. Onhan se hieman vaikea myöntää, etten tosiaan nauttinut täysin rinnoin ensimmäisistä kuukausista. Meillä oli tosi vaikeaa. Haasteita on toki edelleen, mutta auttaa ihan tosi paljon, että pikkupalleroinen on nykyisin niin iloinen, meneväinen ja hassu tapaus! Päivisin hän jo viihtyy itsekseen leikkien hetken aikaa, jokeltelee hauskasti mämmämmämämää, näyttää kieltä ja viilettää pitkin asuntoa. Pienen kehitystä on niin ihana katsoa!

Mitä just sulle kuuluu? 🙂 Valaise mun arkea sun kuulumisilla!

Miten syödä terveellisesti vauva-arjessa?

…siinäpä vasta kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Tapoja on monia, mutta yhteinen seikka lienee, ettei se terveellisen ruoan valitseminen ole aina se helpoin ratkaisu. Kokosin alle muutaman pointin, jotka itse koen merkityksellisiksi hyvän olon ja jaksamisen kannalta vauva-arjen tiimellyksessä.

Terveellisesti syöminen = riittävästi ravintoa

Terveellinen ei ole sama asia kuin kevyt. Vauvan kanssa puuhailu voi olla varsin kuluttavaa hommaa, varsinkin jos imetys on mukana kuvioissa. Liian vähäinen tai kevyt syömimen johtaa usein siihen makeannälkään iltapäivällä tai viimeistään illalla. Iltahämärissä napsittu lohtusuklaalevy palkintona rankasta päivästä ei siis ole mitenkään yllättävä seuraus, vaan ennemminkin looginen jatkumo.

Syö siis tarpeeksi, että jaksat. Jos jää nälkä, ota lisää. Perinteinen lautasmalli toimii ihan fiksuna pohjana syömisille: neljännes proteiinipitoista ruokaa, neljännes täysjyväistä hiilihydraatinlähdettä ja puolet rehuja. Itse nappaan usein vielä jälkiruoaksi pikkunälkään hedelmän, joka vie kätevästi viimeisetkin makeanhimot.

Suunnittele, suunnittele, suunnittele

Ennakointi. Se lienee yksi ihan ykkösjuttu. Nälkä tulee varmasti jossain kohtaa ja silloin olisi parasta joko a) olla ruokaa valmiina kaapissa tai b) olla raaka-aineet ja selvät sävelet mitä kokataan. Jos nälän jo iskettyä rupeaa pohtimaan päivän menua, hakee ainekset huutavan lapsen kera kaupasta, sitten kokkaa ja sitten vasta syö, ehtii nälkä kasvaa valtavan suureksi. Valtavan suuri nälkä taas johtaa usein hallitsemattomaan syömiseen sekä energiapitoisen ruoan kaipuuseen. Itse huomaan suklaalevyn huutavan nimeäni.

Kannattaa siis omistaa hetki ruokien suunnittelulle. Olen sysisurkea preppaamaan ruokia mitenkään systemaattisesti, mutta yritän suosia joko nopeita reseptejä tai kokata hiukan enemmän kerralla. Kaikenlaiset padat, keitot, wokit, munakkaat ja salaatit ovat nopeita kyhätä kasaan vaikka sitten vasemmalla kädellä (heheh). Viikonloppuisin voi puolison avustuksella kokata suuren kattilallisen ruokaa, josta voi sitten pakastaa valmiita annoksia katastrofipäivien varalle. Kyllä, niitä päiviä on meillä kaikilla.

Jos on yhtään suunnitelmallisempi tapaus kuin minä, voi selkeän ruokalistan suunnittelu viikon ajalle olla hyvä idea: Maanantaina lohta ja perunamuussia, tiistaina ja keskiviikkona sosekeittoa, torstaina… ja niin edelleen. Tämän tyylisessä suunnitelmallisuudessa säästää paitsi aikaa ja rahaa, myös paljon ”mitä syötäisiin” pohdintaa sekä hermoja. Terveellinen ruokailu lähtee muutenkin ruokakaupasta: Kun jaksaa kaupassa keskittyä ja noukkia koriin mahdollisimman paljon kasviksia eri väreissä, päästään jo pitkälle.

Nopeita reseptejä arkeen voisivat olla esimerkiksi:

Quornwokki
Bataattifrittata
Kvinoasalaatti broilerilla ja pestojogurttikastikkeella
3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

Priorisointi

Kun aika on rajallista, täytyy ne omat rajalliset resurssit suunnata oikeasti merkityksellisiin asioihin. Sen sijaan, että hifisteltäisiin lisäravinteilla tai mietittäisiin grammamääriä, olisi järkevää panostaa kokonaiskuvaan. Panostus asioihin, jotka on helppo toteuttaa omassa arjessa, kantaa usein pisimmälle. Kun kumminkin syödään, niin voi siinä samalla pitää huolta ainakin kasviksista ja veden juonnista. Voi keksiä vaikka muistisäännön, jossa aina juodaan lasi vettä, kun kuljetaan keittiön ohi. Kasvikset voivat olla vaikka sitten porkkanaa, kurkkua, paprikaa ja tomaattia pilkottuna lautasen reunalle. Ei kannata ajatella liian monimutkaisesti, vaan pysyä perusasioissa.

Tee terveellisen valinnan tekeminen mahdollisimman helpoksi

Ehkä tärkein vinkki kaikista! Terveellisistä vaihtoehdoista ei hirveästi ole hyötyä siellä kaapin perällä tai kaupan vihannestiskiin jätettynä. Tee siis terveellisen ruoan valitsemisesta mahdollisimman helppoa: Oikaise pakastekasviksilla, valmiiksi pilkotuilla juureksilla tai salaattipusseilla. Valmistele etukäteen suuret määrät kasviksia, proteiininlähteitä ja lisää kylkeen aterialle leipää, kvinoaa, pastaa, riisinuudelia, juureksia tai riisiä. Älä osta vierasvaraherkkuja kaappiin odottelemaan iltapäivän väsymystä ja itsekurin pettämistä; Vauvaa katsomaan tulevat vieraat osaavat varmasti arvostaa myös freesimpää hedelmistä ja pähkinöistä koostuvaa kahvipöytää! Täytä kaapit sen sijaan terveellisellä ja värikkäällä ruoalla, koska sitä mitä on kaapissa, tulee myös syötyä. Terveysherkut, kuten vaikka nämä laku-suklaapallot, voivat toimia hyvänä lisänä, jos liiallinen herkuttelu on haaste.

Taklaa väsymys

Väsymyksestä ei vauva-arjessa välttämättä ihan heti pääse, mutta uni kannattaa priorisoida mahdollisimman korkealle. Väsyneenä tekee nimittäin usein huonompia valintoja ja elimistö himoitsee nopeita hiilihydraatteja sekä rasvaa. Hallitse väsymystä esimerkiksi päiväunilla, ulkoilulla valoisaan aikaan, lepäämällä mahdollisimman paljon, vähentämällä kofeiinipitoisia juomia (jotta lepo oikeasti virkistää), menemällä aikaisemmin nukkumaan ja neuvottelemalla puolison kanssa vauvayövuorojen hoidosta.

Terveellinen syöminen tavaksi

Olisin itse varmasti syönyt paljon yksipuolisemmin ja tehnyt ei niin hyviä valintoja, jos terveellinen syöminen ei olisi jo syvälle juurtunut tapa. Tavan muodostuminen ottaa aikaa, joten olethan itsellesi armollinen vauva-arjen pyörityksessä? Aina ei välttämättä voi tehdä täydellistä valintaa ja välillä menee suoraan sanottuna p*rseelleen, mutta se on ok! Seuraavalla aterialla voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä.

Todellista luksusta on välillä kävellä valmiiseen pöytään joko ravintolassa tai isovanhempien luona. Mun lemppareita on buffetit, koska samalla rahalla saa paljon enemmän syötävää 😀
Oliko postauksessa sinulle uusia näkökulmia aiheeseen? Kerro toki sun lempparivinkit kiireiseen (vauva)arkeen meille muillekin!

Ps. Karoliina Candy on the Run -blogista kirjoitti juuri eilen tästä samasta aiheesta: Kyseinen teksti kannattaa ehdottomasti myös lukea, pääset siihen tästä !

Terveellisempää herkuttelua: Laku-suklaapallerot (G, M, V)

Mulla on yleensä aina (varsinkin herkkuja koskevien) reseptien taustalla jokin tarina. Mistä idea lähti, jotain symboliikkaa tai minkälaista makua hain. En tiedä mistä tämä tapa on iskostunut, mutta tuntuisi hassulta vain lätkäistä tähän resepti. Haluaisin, että pystyisitte ruudun läpi vähän jo haistamaan, maistamaan ja aistimaan valmiin lopputuloksen!

Näiden tarina ois suunnilleen tämä: Teki mieli suklaata, en jaksanut kävellä kauppaan, kaapista löytyi kaakaojauhetta, taateleita ja manteleita. Kesken palleroiden pyörittelyn silmiini sattui lakritsijauhepurkki ja hetken mielijohteesta heitin sitäkin mukaan. Tämä mielijohde sattui olemaan varsin herkullinen ja nosti peruspallerot uudelle tasolle!

Lakritsi syventää palleroiden kaakaoista makua ja tuo mielestäni sellaisen ”tumman” vivahteen. Maku on täyteläinen, tummasuklainen ja täydellinen synkkään syysiltaan, jossa tuoksuu jo talvi.

Täyteläiset laku-suklaapallerot

200g (pussillinen) pehmeitä taateleita
150g kuorellisia manteleita
2rkl tummaa kaakaojauhetta
1rkl lakritsijauhetta

Jauha ainekset tasaisehkoksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Mantelit saavat jäädä rouheisiksi, jolloin palleroihin tulee hieman purutuntumaa. Pyörittele taikinasta 12 palloa. Muista lopuksi nuolla sormet!

Nautiskele heti tai huomenna, yksin tai yhdessä. Parhautta kahvin tai kaakaon kanssa!

Täytyy sanoa, että tuntui superhyvältä kokkailla taas näitä terveysherkkuja! Mulle tulee aina tosi hyvä fiilis (kiireettömästä) keittiössä hääräilystä, eikä näihin mennyt edes kovin kauan aikaa. Täytyy siis useammin toteuttaa itseään kokkailun merkeissä! Sitä paitsi pieni herkuttelu piristää näin pimenevän syksyn keskellä 🙂

Lissää herkkusia:

Sitruuna-lakupallerot
Kaura-omenapaistos
Terveellinen snickers

Kiitollisuus – Me olemme etuoikeutettuja

Tiesitkö, että kiitollisuus on suuri osatekijä yksilön onnellisuudessa? Toisin sanoen se, miten suhtaudut elämääsi, haasteisiisi, omaisuuteesi ja läheisiisi määrittelee onnellisuuttasi. Jos saamaansa ei arvosta, havittelee usein aina vain lisää ja onnellisuus siirtyy taas sitten kun. Onnellisuutta lisää merkittävästi kiitollisuus – huomion kiinnittäminen siihen mitä jo on, sen sijaan että miettisi mitä vielä haluaisi ja mikä voisi olla paremmin.

Tärkeää on nimenomaan kiitollisuuden tunne. Pelkkä lista asioista, joista on järjellä ajateltuna kiitollinen ei millään riitä – onnelliset ihmiset tuntevat kiitollisuutta, eivät vain ajattele sitä.

Jos ajatus kiitollisuudesta tuntuu kaukaiselta, niin hei, et ole yksin. Me täällä länsimaissa elämme etuoikeutettua elämää. On helppo unohtaa kiitollisuus läheisistä, materiasta tai terveydestä, sillä ne ovat meille niin itsestäänselviä. Korvattavissa. Jos parisuhde hajoaa, tinderistä saa uuden. Jos sukat menevät rikki, mennään kauppaan ostamaan parit uudet halvemmissa tuplapakkauksissa. Jos terveys reistailee, lääkäriin pääsee helposti ja homma hoidetaan kuntoon.

Näin ei todellakaan ole kaikkialla ja mielestäni on kamalaa, ettemme arvosta kaikkea sitä mikä meillä on jo niin hyvin. Kukaan ei kaappaa perheenjäseniämme, emme joudu elämään jatkuvassa pelossa tai nälänhädässä. Suomessa on kaikki todella hyvin, mutta välillä se näyttäisi unohtuvan ja muuttuvan itsestäänselvyydeksi. Itsekään en ole mikään täydellinen kiitollisuuden sipuli, mutta yritän arvostaa näitä kortteja, jotka minulle on jaettu; Ei ehkä mikään täysi rivi ässiä, mutta kuitenkin hyvä käsi.

Eihän oma kiitollisuutemme mitenkään poista ihmisten kärsimystä ja huonoja elinoloja, mutta ehkä se antaisi meille perspektiiviä? Jos olisimme onnellisempia, tarvitsisimmeko niin paljon tavaraa ja kulutusta? Monesti nimittäin haemme juuri onnellisuuden tunnetta tavarasta, joka ei sitä kuitenkaan lopullisesti voi tuoda. Voisimmeko onnellisempina ehkä antaa helpommin omastamme, jotta toisetkin voisivat kokea kiitollisuutta saamastaan mahdollisuudesta?

Monesti myös kuulee sanottavan, että ne keillä ei ole paljoa omaisuutta ovat niitä onnellisimpia. En voi puhua omasta puolestani (en ole kauheasti matkustellut), mutta ystävieni kertomusten mukaan iloisimmat, kiitollisimmat ja tyytyväisimmät ihmiset ovat tulleet vastaan Afrikassa. He elävät vaatimattomasti, mutta suhtautuvat kiitollisuudella kaikkea saamaansa kohtaan. Tämäkin on varmasti radikaali yleistys, mutta laittaa ajattelemaan.

Kiitollisuusharjoituksista lisää onnellisuutta?

Jos haluat kiitollisuuden osaksi arkeasi, ihan ykkösvinkki on harjoitella asiaa. Ajattelumallimme ovat pitkälti opittuja, joten aina voit opetella uuden tavan suhtautua elämääsi. Aloita jostain ja harjoittele. Yksi yksinkertainen tapa lisätä omaa kiitollisuutta on toteuttaa säännöllisesti kiitollisuusharjoituksia. Harjoitukseen ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, mutta alla on muutamia esimerkkejä.

Kirjoita päivittäin vihkoon kolme asiaa, joista olet kiitollinen

Juttelkaa illalla puolison tai ystävän kanssa sen päivän kiitollisuuden aiheistanne

Kirjoita ylös paperille tai puhelimen muistiin kaikki kiitollisuuden aiheet, isot tai pienet, jotka mieleesi juolahtavat

Teemme mieheni kanssa usein kävelyllä jonkinlaisen kiitollisuusharjoituksen keskittyen kyseisen päivän kiitollisuuden aiheisiin. Lähes aina vaikeankin päivän jälkeen löytyy todella monia asioita, jotka tuovat kiitollisen olon. Tänään kirjoitin pidemmän listan kiitollisuuden aiheita.

Kiitollisuus – Mielessäni juuri tänään

Saan olla kotona lapsen kanssa ja nähdä hänen kehittyvän.

Minulla on ihana aviomies sekä läheisiä ja ystäviä

Olemme kaikki terveitä. Terveys on iso voimavara.

Meillä on ruokaa, vettä, lämpöä, koti, vaatteita, huonekaluja.

Olen saanut etuoikeuden kouluttautua ja tehdä töitä yrittäjänä alalla, jota rakastan

Voimme tehdä töitä ainakin osittain kotoa käsin ja säästää siten aikaa perheen kanssa käytettäväksi

Voin liikkua päivittäin ja elää ilman jatkuvaa kipua

Voin vain kävellä ovesta ulos Suomen upeaan ja puhtaaseen luontoon, joka rentouttaa kehon ja pään

Suomen toimiva ja edullinen terveydenhuoltojärjestelmä on tällaiselle katastrofi-ihmiselle suuri kiitollisuuden aihe

Minulla on mahdollisuus tehdä asioita joista nautin, kuten blogin kirjoittaminen, treenaaminen, neulominen, käveleminen, kokkailu ja reseptien luominen, kavereiden kanssa kahvittelu, lapsen puuhien seurailu ja somen päivittäminen

Tunnen itseni onnelliseksi myös niinä vaikeimpina hetkinä. Se perusonnellisuus on aina siellä, vaikka ympärillä myllertäisi.

Ennen kaikkea minulla on vapaus valita. Minä saan päättää, mitä elämälläni teen. Kouluttaudunko vai en. Minkälaisessa paikassa teen töitä, teenkö niitä paljon vai vähän. Syönkö terveellisesti vai päätänkö nautiskella mutakakkua. Liikunko tänään kovaa, rauhassa vai möllötänkö sohvalla. Minä saan päättää elämäni suunnan.

Haluan kunnioittaa tätä vapautta, sillä kaikilla ei sitä ole.

Olisi ihan tosi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne tähän aiheeseen. Teksti ei ole mikään täysin syväluotaava, joten varmastikin jokin näkökulma on jäänyt huomioimatta. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita, että kiitollisuusharjoituksilla koko homma korjaantuu, mutta näen ne hyvänä työkaluna oman henkisen hyvinvoinnin kehittämisessä. Yksilön vointi taas heijastuu monesti ulospäin!

Ois myös huippua, jos jaksaisit kertoa sun kiitollisuuden aiheista juuri tänään! Niistä tulee aina hyvä mieli 🙂

Lissää luettavaa:

Et ehkä tarvitse uusia kenkiä, vaan enemmän itsearvostusta
Ekologinen arki – 15 pientä ekotekoa

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Kuntosalilla asuessa (tällaista se valmentajan työ itselläni oli, heh) tulee bongailleeksi monenlaisia haasteita ja virheitä. Tekniikoista voidaan olla toki monta mieltä eikä varmasti yhtä optimaalista tapaa liikkua ole olemassa, mutta parempaa tulosta saataisiin aikaan, jos istuttaisiin hetkeksi miettimään sitä omaa tekemistä. Kuitenkin lähtökohtaisesti suurin osa ihmisistä tulee salille mielessään jokin tavoite – mitä siellä salilla halutaan saavuttaa? Halutaanko liikkua hyvän mielen takia, lisätä kyykkyyn 50 kiloa rautaa tai kasvattaa lihasmassaa?

Listailin alle muutamia syitä, miksi salilla käyminen ei tuotakaan tulosta halutulla tavalla. Lista ei varmasti ole kaiken kattava, mutta väittäisin näiden korjaamisen tekevän melkein ihmeitä!

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Liian suuret painot

Pahimmillaan puserretaan pystypunnerruksia ja hauiskääntöjä ihan jokaisella mahdollisella lihaksella leuasta varpaiden koukistajiin. Varsinkin, jos tarkoitus on lähinnä lisätä pattia olkavarteen, ei kaikkien mahdollisten lihasten hyödyntäminen liikkeessä ole viisasta. Jos sen sijaan olisit menossa hauiskäännön MM-kisoihin, ei alaselän ja liike-energian käyttäminen haittaisi. Jos tavoitteena taas on rasittaa maksimaalisesti itse kohdelihasta, ei mahdollisimman suuren painon käyttämisestä ole mitään hyötyä. Sopivan haastava paino on silloin, kun saat viimeiset toistot puskettua juuri ja juuri.

Liian pienet painot

Tätä näkee varsin usein varsinkin naistreenaajilla: Ei uskota omiin voimiin ja päädytään heiluttelemaan samoja käsilaukun painoisia puntteja vuodesta toiseen. Sama, liian kevyt paino ei kuormita lihasta tarpeeksi, jotta en tarvitsisi kehittyä suuremmaksi tai vahvemmaksi. Moni asiakas on ihan yllättynyt, kun olen rohkaissut kokeilemaan puolet suuremmilla painoilla ja he ovatkin jaksaneet hienosti. Tässä on siis usein ihan kyse uskomuksista omia voimatasoja kohtaan. Aina voi kokeilla ja palata sitten takaisin pienempään!

Tekniikka kusee

Pardon my french, en osannut ilmaista tätä sen kauniimmin, sillä tämä fraasi kuvaa ilmiötä parhaiten. Jostain kohtaa vuotaa ja pahasti. Useimmiten on vaan tehty, eikä sen kummemmin kiinnitetty huomiota siihen missä pitäisi tuntua ja miksi. Samaan kategoriaan menevät myös pyöristyvä selkä ja sisäänpäin kääntyvät polvet. Syitähän tälle tekniikan hapuilulle on monia. Useimmiten lihaskireydet, heikot tukilihakset sekä hieman pieleen opittu liikemalli selittävät paljon. Uuden liikkeen omaksuminen vie aikaa ja sitä pitää harjoitella. Kun liike menee teknisesti puhtaasti, on se myös paljon tehokkaampi.

Aina täysillä ja failureen.

Huoh. Enemmän ei lähes koskaan ole enemmän. Varsinkin voiman kehitys sakkaa todella nopeasti, jos kaikki treenit vedetään failureen eli epäonnistuneeseen toistoon asti. Haastavaa saa olla, tottakai, mutta fiksua olisi myös jättää 1-2 toistoa varastoon varsinkin isommilla raudoilla. Aina täysillä ja ”kovaa” treenaaminen altistaa rasitusvammoille sekä alipalautumiselle sen lisäksi, että haluttu lopputulos lipuu kauemmas.

Nopeuskisa

Kuka on maailman nopein kyykkääjä, penkkaaja tai hauiskääntäjä? Lihaksen kokonaisrasitukseen vaikuttaa myös TUT eli time under tension. Jännityksen alaisena oltu aika. Toisin sanoen, jos tekee supernopeasti riuhtoen ja koko kehon liike-energiaa hyödyntäen, se on kevyempää kuin hallitut toistot. Riuhtominen johtaa myös aika usein kohtaan 3 eli tekniikka pettää. En missään tapauksessa tarkoita nyt tällä, ettei nopeilla toistoilla olisi paikkaansa esimerkiksi urheilijan räjähtävyystreenissä. Tämä on kuitenkin asia erikseen.

Ei kuntosaliohjelmaa

Salimokien klassikko. Tällöin päädytään monesti tekemään epämääräistä sillisoppaa, joka sisältää vähän sitä, vähän tätä ja vähän viimeisimpiä trendiliikkeitä instagramista. Riskinä tässä sopassa ovat lihasepätasapaino ja tiettyjen lihasryhmien ylirasitus. Lisäksi kehitys hidastuu, sillä ilman suunnitelmaa treenin jaksottelu jää usein toteuttamatta. Joillekin ihmisille voi olla ihan motivoivaa toteuttaa ns. vapaampaa harjoitusohjelmaa, jolloin jokaiselle kerralle ei ole tarkkaan määriteltyä suunnitelmaa. Silloinkin lihastasapaino on hyvä pitää mielessä ja treenata kehoa monipuolisesti. Ei vaan hauist ja penkkii.

Salille tullaan ’jumppaamaan’

Jumppapirkkoijen päämääränä on hiki myös kuntosalin puolella. Hikoilu ei välttämättä kerro treenin tehokkuudesta juuri mitään. Totta on, että kun väännät oikein tiukkaa settiä lyhyillä palautuksilla, soijaa pukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että nyt pala kasvaa ja voimaa tarttuu; Lihaksen ja voiman kannalta on tärkeää myös riittävän suuri nostettu kuorma. Tämä taas vaatii useimmiten hieman pidemmät palautukset, jolloin hikikään ei virtaa samalla tavalla. Jos olet tehnyt hikijumppaa pitkään, testaappa pidentää sarjapalautuksia ja lyhentää toistomääriä. Saatat yllättyä!

Keskivartalon tuen puute.

Aivan äärettömän yleistä ja itselläkin tämä on ollut haasteena. Keskivartalon tuen puute näkyy muun muassa siten, että vatsa pullistuu ulospäin paineen alaisena. Usein selkä myös notkistuu tai pyöristyy voimakkaasti sekä kylkikaaret kohoavat. Tämä puolestaan kasvattaa vammariskiä merkittävästi sekä syö voimatasoja. Coren tulisi olla napakka paketti, joka ennemminkin tiivistyy kovassa rasituksessa kuin pullistuu ulospäin!

Ei keskitytä

Luulin tämän seuraavan skenarion olevan vain vitsi, jota vilisee tämän tyylisissä postauksissa. Noh, huomasin viikonloppuna salilla, ettei se ollut. Vanhempi rouva istui jalkaprässissä pumpaten ja lukien samalla päivän sanomalehteä. Se ei ole vain tehotonta vaan myös turvallisuusriski. Painoja nostettaessa on aina keskityttävä suoritukseen. Kevyetkin painot nostetaan, kuin rautaa olisi niskassa 200 kiloa.

Hengitys unohtuu

Hengityksen pidättäminen raskaan noston alussa ja voimakas puhallus ulos raskaimmassa vaiheessa tuovat nostoon lisää tehoa ja coreen vakautta. Hengityksen avulla säädellään pallean kautta vatsaontelon painetta, mikä osaltaan auttaa jämäköittämään keskivartaloa. Jatkuvasti ei kuitenkaan kannata hengitystä pidättää, sillä happi on varsin oleellista koko kehon toiminnalle. Muista siis hengittää myös sisään.

+ Liian vähän energiaa. Ei nyt varsinaisesti liity kuntosaliharjoitteluun itsessään, mutta sen tuloksellisuuteen kylläkin. Kuntosaliharjoittelu on kuormittavaa liikuntaa ja sen vuoksi myös palautuminen vaatii riittävästi ruokaa. Lihasmassaa ei voi merkittävästi kasvattaa energiavajeessa. Jos energiavajeessa jatkaa pidempään, huomaa aika pian treenitehojen olevan nollissa ja sohvan huutavan omaa nimeä.

Loppuun pieni selvennys: Mielestäni kuntosalilla ei ole pakko aina optimoida tai tavoitella jotain. Saa vain tulla ja harrastaa. Tämän(kin) tekstin pointti oli lähinnä saada ajattelemaan omaa tekemistä uudelleen esimerkiksi turvallisuuden kannalta ja tuoda esille mahdollisia syitä kehityksen sakkaamiselle. Oisko joku yllämainituista sun kehityksen pullonkaulana?

Lissää treenistä:

Liikuthan säkin monipuolisesti? Voimaharjoittelu osana treeniohjelmaa
Voimakas ja pyöreä pakara – MIKSI PAKAROISSA TÄYTYY OLLA VOIMAA?
Mitä sä sillä treenillä haet?

Lämpöä syysiltoihin – Lämmittävä myskikurpitsakeitto

Tiiättekö, mä tykkään syksystä. Jollain tavalla pidän siitä harmauden ja värikkäiden puiden kontrastista. Kirkkaista auringonpilkahduksista, pimenevistä illoista. Raikkaasta tuulesta ja lämpimistä villasukista, neuleista ja huiveista.

Kun ulkona on sateista ja kylmää, tekee automaattisesti mieli lämmintä ruokaa. Keitot ja padat ovatkin ehkä kliseistä talveen taittuvan syksyn ruokaa. Mutta mä en välitä! Sellaista sisäistä villapaitaa nimittäin tarvitaan kontrastiksi koleudelle.

Ja mitä tulee tämän päivän reseptiin… Tämä keitto maistuu auringolta! Myskikurpitsasesonki on muuten nyt kuumimmillaan ja omansa kannattaakin kiikuttaa kaupoista pikimmiten. Makean pehmeä maku muistuttaa hieman bataatin ja porkkanan välimuotoa sopien siis mainiosti mausteiden kaveriksi. Tässä reseptissä lisämakua mietoon kurpitsaan tuomassa tuju inkivääri! Myskikurpitsa on myös terveystietoisen valinta – nämä oranssinkeltaiset herkut sisältävät nimittäin kivasti muun muassa kaliumia, A- ja E-vitamiineja sekä karotenoideja!

Sitten tähän samat jaadijaadijaat kuin kaikissa muissakin resepteissäni: Helppo valmistaa, ei vie tolkuttoman pitkään (tosin pilkkominen on vähän tuskaa), on terveellistä, maistuu hyvältä. Kyllä te tiiätte!

Lämmittävä myskikurpitsakeitto

1 suuri myskikurpitsa
2rkl rypsiöljyä
Suolaa
5-7dl mantelimaitoa
Peukalon kokoinen pala inkivääriä
Kaksi ripausta valkopippuria

Kuori ja kuutioi myskikurpitsa. Sisus siemenineen lähtee helpoiten irti lusikalla kovertamalla! Siirrä kuutiot leivinpaperin päälle uunipellille ja lisää öljy sekä suola. Paahda 200-asteisessa uunissa 30min tai kunnes kurpitsa on täysin pehmeää ja saanut hieman väriä.

Lämmitä mantelimaito kattilassa. Lisää myskikurpitsa, paloiteltu inkivääri sekä valkopippuri. Soseuta tasaiseksi. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa, suolaa tai pippuria maun mukaan.

Vinkki! Ota talteen kurpitsan sisällä olevat siemenet ja paahda pannulla pienessä määrässä öljyä. Paahdetut siemenet tuovat hyvää crunchia tasaisen keiton päälle! En vaan itse voinut niitä nyt imetyksen takia syödä, nyyh. Myönnän siis, että kuvan siemenet ovat kuvausrekvisiittaa…

Hyviä vinkkejä erilaisiin keittoruokiin otetaan vastaan. Aamulla salille pyöräillessäni nimittäin tunsin jo talven kolkuttelevan ovella, viima oli melkoinen. Eikä hyviä reseptejä sitäpaitsi voi koskaan olla liikaa: Laitahan lempparisi jakoon!

Lissää soppaa:

Vastakohtien linssikeitto
Lämmin ja lempeä kasviskeitto flunssaiselle

Liikunta aamulla – Miten tulla aamuliikkujaksi?

Avaat silmäsi sälekaihtimien raoista sarastavaan uuteen päivään. Pomppaat pirteästi ylös peiton alta, urheilutrikoot jo valmiiksi jalassa. Lasi vettä ja viuhvauh liikkeelle! Liikunta aamulla on parasta!

Ai ei vai? Jos nyt totuudenmukaisia ollaan, harva on heti herättyään täydessä terässä treeniä varten. Ajatukset harhailevat puurokulhon ja lämpimän peiton välillä, eivät suinkaan pimeydessä odottavalla lenkkipolulla. Tällöin tuntuu toki luontevammalta heivata treeni työpäivän jälkeiseen aikaan, jolloin on edes vähän hereillä.

Aamuliikunnalla on kuitenkin muutama hyöty iltatreeniin nähden. Yksi näistä on se, että tulipa ainakin tehtyä! Toisin sanoen, kun lähtee heti aamusta liikkeelle, ei pääse päivän mittaan lipsumaan liikuntatavoitteestaan, vaikka töiden jälkeen sohva houkuttelisi kovasti. Toisinaan ei myöskään ole ajallisesti muuta vaihtoehtoa, jos meinaa samaan vuorokauteen mahduttaa työtunnit, yhteistä aikaa läheisten kanssa, opiskelua tai muuta itselle mielekästä, arjen pakolliset velvollisuudet sekä vähintään 7 tuntia unta. Silloin voi olla fiksumpaa tinkiä rauhallisesta aamurutiinista (ei missään tapauksessa yöunista) ja liikkua jo ennen työpäivää.

Aamutreenin ehdottomasti paras hyöty on kuitenkin se upea fiilis, mikä aamulla liikkumisesta tulee! Kun on saanut liikettä päivään jo aamutuimaan, sujuu koko loppupäivä paremmalla mielellä. Työtkin hoituvat tehokkaammin, kun veri kiertää päähän ja endorfiinit hyrräävät kehossa. Jos siis iltapäiväväsymys yllättää eikä iltaisin tahdo löytyä aikaa tai energiaa liikkumiselle, kokeile aamutreeniä!

Vinkit aloittelevalle aamuliikkujalle

Aloita kevyesti

Aika monesti liikunta aamuisin kosahtaa liian äkilliseen aloitukseen ja kovaan tehoon. Kehosi on hei tottunut torkkumaan ja käynnistymään hitaasti kahviämpärillisen äärellä! Siitä on aika pitkä matka supertehokkaaseen HIIT-treeniin. Kokeile siis ennemmin kevyttä joogaa, bodybalancea reipasta kävelylenkkiä tai hölkkää, rentoa kehonpainojumppailua tai pyöräilyä. Ehdit treenata kovempaa, kun kehosi on tottunut.

Syö aamupala

Älä liiku tyhjällä vatsalla. Älä tee sitä! Siitä tulee yleensä vain nuutunut, nälkäinen ja kiukkuinen olo. Keholla ei ole energiaa pitkän paaston jälkeen ja siltä se tosiaan tuntuukin! Liikkuminen on mukavampaa, kun tankissa on menovettä. Kevyempää liikkumista, kuten venyttelyä, joogaa olohuoneessa tai rauhallista kävelyä voi toki koittaa vesilasillisen voimin tai normaalin aamiaisen jälkeen. Muuten kannattaa napata jotain nopeasti sulavaa evästä kuten smoothieta, riisikakkuja päällisillä, välipalapatukkaa, hedelmiä ja jogurttia tai tuorepuuro. Liikunnan jälkeen on sitten kunnollisen aamupalan aika. Jos haluat välttämättä liikkua aamulla tyhjin vatsoin, muista syödä edellisenä iltana runsas iltapala!

Sitoudu

Kun olet tehnyt päätöksen aamutreenistä, mene! Käy liikkumassa, vaikka alku tuntuisi kuinka tahmealta. Se on vain alku ja helpottaa kyllä ajan kanssa. Kehomme tottuvat tekemään parhaan suorituksensa siihen aikaan, jolloin yleensä käymme liikkumassa. Jos olet siis ollut vannoutunut iltaliikkuja, anna itsellesi aikaa totuttautua. Vaikka treeni ei siis heti kulkisi, älä anna itsesi luistaa!

Liiku edes vähän

Voit tehdä mielesi kanssa sopimuksen, että jos vielä 10 minuutin päästä on kurjaa, voit hyvin lopettaa. Vauhtiin pääsemisen jälkeen kuitenkin monesti tekee mieli liikkua lisää! Sitä paitsi jo tuo kymmenisen minuuttia riittää herättelemään kehon ja tuomaan lisää virtaa päivään – Mitä sitten, jos se ei olisikaan kunnon treeni? Kaikki liikunta lasketaan ja näin aamuliikunnasta saadaan luotua tapa.

Valmistaudu

Tee itsellesi kristallin kirkkaaksi mitä menet tekemään, mihin aikaan ja miksi. Jos heräämisen jälkeen pitää vielä ruveta arpomaan päivän treenin sisältöä, ei se treeni kovin todennäköisesti tapahdu. Voit myös valmistautua valitsemalla treenivaatteet ja pakkaamalla mahdollisesti treenikassin valmiiksi illalla. Kahvinkeittimen lataaminen sekä aamupalan valmistelu ovat myös hyvä tapa jouduttaa aamurutiineja. Ja hei, mene ajoissa nukkumaan! Univaje tekee kaikesta tahmeaa.

Löydä oma tapasi liikkua aamulla

Kaikille ei sovi samanlainen aamuliikunta. Itse en esimerkiksi enää koskaan lähtisi tekemään spurttitreeniä aamulla: Selkäni on siihen aivan liian kankea ja jalat tuntuvat täysin pökkelöiltä, vaikka miten lämmittelisi. Aamuisin sen sijaan voimaharjoittelu, kävely ja venyttely toimivat omalla kohdallani hyvin. Kokeilemalla erilasia lajeja, ajoituksia ja aamupaloja, alkaa aamuliikuntarutiini rullata ennemmin tai myöhemmin!

Onko siellä vannoutuneita aamuliikkujia tai iltavirkkuja treenaajia? Laittakaapa parhaat tipsinne jakoon! Mä olen henkeen ja vereen aamuliikkuja, kun sellaiseksi opin jokunen vuosi sitten. Ei ole parempaa tapaa käynnistää päivä!

Lissää treenijuttuja!

Tehokas tabata
Mitä sä sillä treenillä haet?
Voimakas ja pyöreä pakara – MIKSI PAKAROISSA TÄYTYY OLLA VOIMAA?